hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Tapahtumat
  • Ei aikataulutettuja tapahtumia
Archives
Pirkko Laine_web

Pirkko Laine

Vuosi vetelee viimeisiään, joulusta on muisto vain ja uusi kesä häämöttää jossain kaukaisuudessa. Päivä on lyhimmillään vaikka jo kukonaskelen pitempi kuin viikko sitten. Olen lenkillä ja taivallan tutulla metsätiellä ajatellen mennyttä vuotta. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Ulkona on mukava pakkasilma, taivas siintelee kuulaan siniharmaana, puissa on kevyttä huurretta. Maassa ei ole lunta, mutta huurussa on sekin. Maa on kovaa tallata. Kummallakin puolella tietä on metsää, kuusia, mäntyjä ja lehtipuita. Isoina mättäinä mustikanvarpuja, kanervaa ja sammalta pehmeän vihreinä mattoina.Täällä harjun pohjoispuolella on hiljaista, silmä ja sielu lepää. Vain hiljainen humina ympärillä.

Mitä tuli tehtyä?

Siis mitä tuli tehtyä tänä armon vuonna 2015? No ei mitään mullistavaa, vuosi kului tavalliseen tahtiin; kotoilua, remontointia, lenkkeilyä, mökkeilyä, marjastusta, vähän matkustelua, lastenlasten hoitoa, kudontaa, lukemista, seurustelua jne. Eli ei mitään mielenkiintoista, tarkemmin sanottuna aika tylsää arkielämää. Päivä seurasi toistaan samoja rutiineja noudattaen – noin päällisin puolin katsoen. Ajatus katkeaa metsän siimeksessä, kun eteeni tulee pari jäätynyttä vesilammikkoa. Kuten pienet lapset, astun minäkin himmeänvalkoisen jään päälle ja kuulen kuinka jää risahtaa rikki. Lammikon pohjalla on vielä vähän vettä. Huomaan lammikon reunassa litistyneen ja kelmeän värisen kastemadon, joka oli ehkä elossa pari viikkoa sitten.

Jääpeitteiset lammikot on ohitettu ja jatkan matkaa ja menneen vuoden miettimistä. Jos otetaan vaikka yksi päivä tarkastelun alle ja verrataan sitä toiseen, niin eiväthän ne olekaan samanlaisia. Moni pikku juttu, puhelinsoitto, liikkeelle lähtö tai odottamaton tapahtuma rikkoo rutiinit ja päivästä tuleekin toisenlainen kuin on kuvitellut. Etenkin jos ei ole työelämässä, niin pienetkin asiat saavat ison merkityksen ja tapahtuma saattaa johtaa toiseen, jolloin pakka onkin sekaisin. Seuraavana päivänä kaikki on kuitenkin taas järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan vuosi oli tapahtumarikas iloineen ja murheineen omasta näkövinkkelistä katsottuna.

Mitä jäi tekemättä?

No mitä en saanut tehtyä? Kesällä aloittamani projekti ei ole edennyt kovinkaan hyvin. Eteen on tullut milloin pienempiä tai isompia takapakkeja, ongelmia ja esteitä. Ehkä ensi vuonna saan langanpäästä paremmin kiinni. Pienempiä korjauksia jäi tekemättä, määrätietoinen kuntoilu jäi vähiin, kylään kutsut muutamille tutuille jäi toteutumatta (johtuen huonoista ilmoista), pienen puutarhan suunnittelu jäi myöskin tekemättä. Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on? Ehtiihän ne tehdä ensi vuonnakin.

IMG_4344

Kuva: Pirkko Laine

Kohta olen metsätien päässä, josta erkanee pururata ja liikenteen melukin kuuluu kovempana. Vasemmalla puolella tietä metsä on lähes avohakattu ja monta korkeaa, lähes metrin mittaista kantoa kohoaa yksinäisinä siellä täällä hakkuuaukeata. Ajatuksen juoksu katkeaa silmäillessäni raiskattua metsää. Tien sivuun on ajettu iso kasa tukkipuita odottamaan maan jäätymistä, ja niiden poiskuljettamista jatkojalostusta varten. Pidennän hiukan askeleita. Vastaan tulee mustapartainen mies juosten koira vierellään hihnassa. Niiden juoksurytmi on sama, tosin mies juoksee kovempaa, koira vain hölkkää. Nyt he menivät ohi ja mietin mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Lupauksia vai ei?

Pitääkö ylipäätään tehdä uuden vuoden lupauksia, ja jos tekee, pystyykö ne toteuttamaan? Sitä luvataan tupakkalakkoa, karkkilakkoa, tipatonta tammikuuta, laihdutusprojektia, uuden harrastuksen aloittamista, liikunnan lisäämistä, opiskelun aloittamista ja niin edelleen. Tai ehkä kokonaan uuden elämänvaiheen aloittamista.

On kuin syntyisi uudestaan, jolloin kaikki entinen olisi poispyyhkäisty vanhan vuoden mukana, ja uudesta vuodesta ikään kuin aloittaisi kaiken puhtaalta pöydältä. Eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, päinvastoin. Se vaan kertoo siitä, että monta asiaa olisi voinut vanhana vuonna tehdä toisin, olisi pitänyt pysyä kohtuudessa tai olisi pitänyt jättää jokin huono tapa jo aikoja sitten.

Olen kohta kotipihassa, ajatuskin alkaa katkeilla ja harhailla näitä eri lupausjuttuja miettiessä. Hikikin on tullut ja pitää päästä suihkuun ja haukkaamaan jotakin välipalaa.

Teenkö uudenvuoden lupauksen? Kyllä, usean. Miksi? No, vaikka luterilaisen moraalin takia. Mitäkö lupasin? En kerro

Hyvää Uutta Vuotta 2016 kaikille toivottaen.

Pirkko Laine 30.12.2015

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna