hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Archives

Kalastaja

Kauan sitten kalastajaukon otti vastaan harmaapäinen kuikka kuorsaavalla narinallaan

ja sinisorsa voimakkaalla rääb rääb tervehdyksellään.

Joutsenet ja nokikanat kirmaisivat kilpaa lentoon vettä läiskytellen.

Silloin koivujen auenneiden silmujen yllä, alkavan viherryksen katveessa

leijui tunteita kiihdyttävä mystinen haju.

Nyt ukko ei kuule kaukaa seilaavan laivan torven törähdystä,

joutsenten trumpetin soittoa, pikkulintujen soolobravuureita,

ei edes huomaa alkavaa sadetta, hienoista tihenevää kohinaa,

jonka heittelemät pisarat kastelevat polvet ja takin hartiat.

Hän ei huomaa vapaa, jonka valkoinen lappu tärisee kalan käydessä syöttiin.

Vapa taipuu kaarelle, siima löystyy, huomaa tai ei välitä.

Ainoa ääni jonka hän kuulee, ovat omat ajatukset.

Niiden ääni kuuluu kaikkialla, jyräävät

ja kerros kerrokselta päättyvät lopuksi turhuuden mereen.

Hiljalleen vuosien kuluessa ukolta jäävät kallioiset, matalana virtaavat hiekkarannat,

meri, jäiden lähtö, selät, salmet, kaislikot ja kalastus.

On vain muisto menneistä keväistä, luonnon ihmeellisestä ihmetyksestä,

aurinkoisista kevätpäivistä, tuulisista jopa myrskyisistä muistoista,

ajatuksista, jotka kelluivat hetken pinnalla,

vettyivät ja katosivat sitten kokonaan.

Markku P. Salo

 

Kiitos Markku P. Salo tästä kauniista runosta, jonka saamme julkaista Suuntana100 ry:n vierasblogissamme!
Markun Suuntana100 Onnistumistarinan löydät täältä!

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna