Iloisen ja energisen Tuula Kärkkäisen tapaa useimmiten liikkeellä menossa tai tulossa, monesti tapaamaan apua tarvitsevia ystäviään, tuttaviaan, naapureitaan tai silloin tällöin myös vähän vieraampia ihmisiä. ”Pitää auttaa, että tulee hyvä mieli”, toteaa Tuula. Tuula onkin aina valmis auttamaan ja siitä voimaa elämäänsä.
Hänellä on lähipiirissään useita ikäihmisiä, joiden luona hän säännöllisesti ”piipahtaa”. He istuvat käsi kädessä, nauravat ja puhuvat ja joskus maistelevat Tuula leipomia lämpimäisiä. Ihmisten kuunteleminen on tärkeää. Tapaamisissa molemmat piristyvät! Joskus Tuula voi antaa apua kohtaamiensa ihmisten vaivoihin soveltamalla opiskelemaansa shindo-kehonhuoltomenetelmää.
Tulaa laittaa hyvää kiertämään myös kokoamalle vaatteita ja liinavaatteita ja viemällä niitä Virossa vanhusten ja lasten hoitokoteihin, joissa niille on edelleen suuri tarve. Maaseudulta löytyy kohteita, joissa ”apu vastaanotetaan suurella kiitollisuudella ja halauksin”. Kohtaamiset ovat koskettavia! Kyyneleet tulevat silmiin, kun Tuula kertoo ”vanhusten hoitokotien sängyissä näkemistään viluisista pienistä kääröistä. Heille lämpimät vuodevaatteet, puhtaat liinavaatteet ja esim. t-paidat voivat antaa pientä lohtua elämän viimeisiin päiviin, viikkoihin tai kuukausiin.” Päätän kantaa ”korteni kekoon” ja alkaa koota omat ja lähipiirini käyttökelpoiset kierrätykseen menossa olevat vuodevaatteet ja vaatteet ja toimittaa ne UFF:n keräyslaatikon asemesta Tuulalle vietäväksi edelleen sinne, missä tarve on suuri.
Tuulalla on keittiön pöydällä työn alla onnittelukorttien askartelu. Upeita hyvän mielen kortteja syntyy tarpeeseen! Tuula muistaa mielellään ihmisiä itse tekemillään korteilla. Jokaisen kortin Tuula tekee saajalle henkilökohtaisesti. Kortteja tehdessään Tuula kohdistaa lämpimät ajatuksensa juuri tuohon ihmiseen.
Tuula kirjoitttaa kortteihin ja pöytälaatikkoon myös omia runoja. Mukaan lähtee myös Tuulan äitinsä 90-vuotispäiville kirjoittama runo, jonka julkaisemiseen saan luvan.
Tuula piti antamansa lupauksen huolehtia vanhemmistaan. Tässä yhteydessä hän korostaa, että ihmisen ”pitää oppia puhumaan virheensä ja pyytää itselleen anteeksi”. Aiemmin puhuimme siitä, että ”myös apua pitää pyytää”. Lisää elämänoppia Tuula etsii ”lukemalla sitä, mikä opettaa”. Yksi suosikkikirjailija on eestiläinen Luule Viilma.
Tuula on saanut hyvää mieltä ja tukea Kaariporttiystävien piiristä, jotka kokoontuvat Tuulan nykyiseen kotikaupunkiin Pärnuun säännöllisesti. Edellinen kokoontuminen oli viime vuonna Suomi 100 teemalla ja Sydämen asialla. Tästä jäi arvokasta pohdittavaa meillekin.
Kaariporttiystävien lause Älä valita – välitä – ala valita täydentää mainiosti Suuntana100 ry:n ensimmäistä arvoa välitä!
Tuula kohtaa elämän vaikeudet tietäen, että ”se tulee, mikä on tarkoitettu”. Tuula muutti pysyvästi Viron Pärnuun, jossa hän ensimmäisen kerran käytyään totesi: ”tänne minä jään”. Kesät hän viettää edelleen synnyinseudullaan Mikkelin Anttolassa kesämökillä, jonka omistus on siirretty hänen lapsilleen. Tuula kokee, että nyt ”on aika elää omaa elämää – sitä eletään, tärkeä tehdä omaa tehtävää. Nyt keskityn tähän!”
Päätämme keskustelumme, kun Tuula toteaa, että 80-vuotiaan syöpää sairastavan Viidan luona olisi vielä hyvä käydä. Seuraavan kerran Tuulan kanssa tavatessamme on Viidan muistotilaisuus pidetty. Kuolemaansa Viida oli ehtinyt valmistautua niin hyvin, että hän oli itse tehnyt muistoaan kunnioittamaan tulleille jäähyväiskortin.
Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin – hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Jutun kirjoitti Suuntana100 ry:n perustaja ja toiminnanjohtaja Terttu Häkkilä,
joka myös kuvasi Tuulan ja käsitteli albumikuvat ja lehtileikkeet.
Kirjoitin Tuulasta myös toisen Suuntana100 Onnistumistarinan, joka löytyy täältä!