hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Tapahtumat
  • Ei aikataulutettuja tapahtumia
Archives
Pirkko Laine_web

Pirkko Laine kirjoittaa Suuntana100 Vierasblogiin

Vaaka näytti samoja lukemia kuin vuosi sitten, mutta vaatteet kiristivät vyötäröstä. Farkut mahtuivat hyvin jalkaan, vetoketju ja nappi menivät hyvin kiinni, kun veti vatsaa vähän sisään päin. Uloshengitys – ja keskelle kehoa ilmestyi jenkkakahvat! Niihin voisi hyvin ripustaa pyykkipojilla sukkia kuivumaan. Kahvat olivat olleet siinä jo hyvän aikaa, mutta en ollut huomaavinaan niitä. Nyt päätin huomata ja tehdä niille jotain. Aluksi otin ne peukalon ja etusormen väliin ja arvioin laardin määrää. Sitä oli liikaa. Inhorealismi sai minussa vallan ja puristelin laardia tovin. Sitten palasin arkeen ja soitin kuntosalin Ollille. Lähdin salille ja latasin kuntosalikorttiin neljä kuukautta treeniaikaa ja aloitin samana päivänä.

Vuosi sitten olin viimeksi salilla. Silloin ajattelin, että voin hyvin treenata kotonakin eikä se maksa mitään. Mutta eihän siitä mitään tullut, aina oli muka jotain muuta tekemistä. Siivousta, pyykinpesua, kaupassakäyntiä tai muita kotitöitä. Muutaman kerran kun yritin tehdä punnerruksia tai mahoja, niin kissa tuli viereen naureskelemaan tai kiipesi verhoihin. Kahvakuula pölyttyi nurkassa, vaikka joskus innostuin sitäkin heiluttamaan. Treenivaatteet kotona päälle? Se tuntui hölmöltä. Jos vaatteita piti vaihtaa, niin mieluummin lenkkivaatteet ja ulos lenkille. Sitä kyllä tuli tehtyä.

Säästöä väärässä paikassa?

Olinko säästänyt väärässä paikassa, kun en ollut vuoteen käynyt kuntosalilla? Yli 20 vuotta olen käynyt säännöllisesti salilla. Joka vuosi olen kuitenkin pitänyt taukoa muutaman kuukauden, yleensä kesällä. Kesäisin on niin paljon muutakin tekemistä, joka vastaa kevyttä salitreeniä. Nyt oli ollut vuosi taukoa ja sen kyllä huomasi. Tosin viime syksyinen selkävenähdys vielä pahensi monta viikkoa liikkumattomuutta entisestään. Kyllä, oli tullut säästettyä väärässä paikassa. Osittain selkäjumi johtui oman diagnoosini mukaan lihaskunnon heikkenemisestä ja liiasta istumisesta. Sain kuitenkin selkäjumin pois jumppaamalla ja treenaamalla kotona, mikä ei kuitekaan vastannut saliolosuhteita.

YLE:n nettisivujen artikkelissa todetaan mm. näin

Mikäli kuntoilutauko on venähtänyt jopa pariin vuoteen, kestävyyskunto ja lihasvoima ovat romahtaneet niin, että sitä pitää alkaa rakentaa uudestaan. Liikkumattomuus on johtanut myös siihen, että lihaskudokset ovat heikentyneet, ja vartaloon on kertynyt myös ylimääräistä rasvakudosta.

Pitkän tauon jälkeen pitää malttaa aloittaa kuntoilu varovasti. Myös lihasten lämmittely on tärkeää. Lisäksi on muistettava, että elimistö tarvitsee myös lepoa.”

Oma kuntoni ei kuitenkaan ollut kokonaan romahtanut, se vaan huilasi! Viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä etsin siis vaatehuoneen kätköistä salikassin, kengät, trikoot ja juomapullon. Laitoin vaatteet kotona valmiiksi päälle – paita tosin piti vaihtaa kaikista isoimpaan.

Kuntosalilla oli aika paljon väkeä, tutun näköisiä ja vasta-alkajia. Alkulämmittelin juoksumatolla reippaasti kävellen ja samalla katselin laitteita. Tuttuja olivat. Lämmittelyn jälkeen muutama venytys kepillä. Sen jälkeen kierros eri lihasryhmille tarkoitetuilla laitteilla. Ensimmäisen kerran tavoitteena oli vaan herättää lihakset koomasta ja totuttaa ne jälleen töihin. Ensin vatsapenkki ja rutistustuoli, sitten vinot vatsalihakset, selkäpenkki, hartiatalja, rintalihakset, olkapäät, käsien ojentajat ja koukistajat, pakarat, jalkojen ojentajat ja koukistajat. Siinäpä ne olivat, kolme sarjaa pienillä painoilla tehtyinä. Lopuksi vielä muutama minuutti juoksumatolla rentoa kävelyä ja venyttelyt päälle. Pientä hikeä pukkasi, mikä oli vaan hyväksi. Lihakset eivät kipeytyneet, mutta selvä tuntemus oli että jotain tuli tehtyä. Lisäksi elimistö sai hyviä endorfiinejä ja tuli virkeämpi olo.

Eräs personal trainer sanoi kerran, että jos haluaa pitää lihaskuntoa yllä, niin nuo ovat perusliikkeitä isoille lihaksille. Jos taas lähtee kasvattamaan lihaksia, niin silloin treeneissä on enemmän hienosäätöä ja tehdään monipuolisempiä liikkeitä eri lihasryhmille (se on taas kokonaan toinen asia). Perusliikkeitäkin pitää kuitenkin vaihtaa ja muuttaa muutaman viikon välein.

Tuloksia muutamassa viikossa

Koska olen useita vuosia käynyt salilla ja vuosittain pitänyt taukoja, niin tiedän jo miten nopeasti tai hitaasti lihaskunto nousee. Vuosi on aika pitkä lepoaika, kun jo parissa viikossakin lihaskudokset heikentyvät. Ikääntyessä lihaskunnon eteen on tehtävä enemmän töitä kuin nuorempana, ja siksi on joskus tuskallista odottaa näkyviä tuloksia. Lihaksia voi kuitenkin vahvistaa vaikka ikää tulee ja kuntosaliharjoittelun voi aloittaa vaikka kahdenksankymppisenä.

No, rasvakudos ei vielä ensimmäisen kerran jälkeen pienentynyt eikä jenkkakahvat hävinneet. Nyt olen käynyt kolme viikkoa salilla ja pientä muutosta on havaittavissa. Ruokavalio on myös hyvänä apuna kahvojen sulattelussa ja lenkkeily. Tosin kylmät ilmat ovat haitanneet lenkkeilyä, joten lenkkeilyn sijaan voi mennä uimahalliin.

Elämässä tulee toisinaan eteen kaikenlaisia tilanteita ja yllätyksiä, jolloin päivärytmi ja rutiinit kärsivät. Säännöllinen kuntoilu saattaa jäädä silloin vähemmälle ja lopahtaa pitkäksi aikaa kokonaan. Niin on käynyt minulle monta kertaa ja monelle muullekin. Nyt olen taas löytämässä uuden rytmin kuntosalin ja aerobisen liikunnan kanssa. Siitä vaan täytyy pitää kiinni.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, tsemppiä ja treeni-iloa!

Jutun kirjoitti Suuntana100 Vierasblogikirjoittaja Pirkko Laine.

 

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna