Suuntana100 Onnistumistarina
Arja-Leena Aalto
Arja-Leena Aalto siirtyi viettämään vapaita vuosiaan viitisen vuotta sitten. Hän jäi ensin vuorotteluvapaalle ja teki sitten oman ratkaisunsa luopumalla päätoimisesta opettajan työstään hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Työssäolovuosiinsa Arja-Leena on tyytyväinen eikä hänellä ole asiaan ”kaikkien päivien valossa mitään argumenttia”.
Arja-Leena on ollut innokas matkailija jo nuoruusvuosistaan asti. Mieleen muistuu helposti ensimmäinen vuoden 1966 matka Leningradiin, jossa hän pääsi tutustumaan Eremitaašin taidekokoelmiin. Taiteen kauneus huumasi hänet. Siitä asti matkakohteiksi ovat usein valikoituneet juuri ne Euroopan kaupungit, joista löytyy huomattavimmat ja kokonaisvaltaisimmat taidekokoelmat. Suosikkikohteiksi Arja-Leena mainitsee Madridin Pradon ja Reina Sofian museon, Pariisin Louvren, Pietarin Eremitaasin, Moskovan Tretjakovin, Nizzan Marc Chagall -museon, Firentzen ja Venetsian taidemuseot sekä viimeisimmän käyntikohteen Zürichin Kunsthausin, josta hän on vieläkin hieman kiihdyksissä. ”Minulle välittyy aina vahvasti tunnetasolla taituruuden ja kauneuden viesti, kun astun sisään taiteen maailmaan.”
Muutkin matkakohteet ovat Arja-Leenan mieleen. Muistot Alppiniityistä, Sveitsin ja Itävallan lumihuipuista, järvistä ja joista saavat Arja-Leenan huokaisemaan. Innoituksen näihin matkoihin ala-asteen opettajana työskennellyt, lapsen mielensä säilyttänyt kertoo saaneensa lastenlaulusta ”Luzernista Weggikseen”. Continue reading
Tommi Viitanen
Tommi Viitasen elämä muuttui 17.6.2000 kun hän kiirehtiessään illan viimeisen bussiin jäi raitiovaunun murjomaksi. Kolme viikkoa hän taisteli HYKS:in teho-osastolla elämästään koomassa. Herätessään hän tajusi, että ”nyt on sattunut pahasti”. Vammojen ja vaurioiden lista on pitkä: aivoruhje, kallonpohjan murtuma, kasvohermohalvaus, selkäranka murtunut, viisi kylkiluuta keuhkon läpi, maksaruhje, lantio murtunut.
Tästä alkoi vuosien kuntoutus ensin eri sairaaloissa ja sen jälkeen avokuntoutuksena kotona ja kuntoutuslaitoksissa. Tommi opetteli kävelemään, syömään, puhumaan ja selviytymään pikkuhiljaa elämisen perusasioista itse. Tästä alkoi uusi elämä aivovammaisena.
Kaikesta saamastaan avusta Tommi on kiitollinen. Alusta asti hän on itseään säästelemättä ja vaikeuksista lannistumatta tehnyt joka päivä parhaansa kuntoutumisensa eteen. Continue reading
Veikko Saari
Veikko Saari teki lähes neljäkymmenen vuoden työuran kanttorina Kuopion Riistavedellä ja Hämeenkoskella. Leipätyönsä ohessa hän on opettanut pianonsoittoa ja laulua sekä johtanut monia kuoroja. Ensimäisestä kanttorin työpaikasta Rääkkylästä Pohjois-Karjalasta löytyneen vaimon kanssa perustettuun perheeseen syntyi kolme tytärtä. Vuodet vierivät mukavasti, kunnes eräällä Lapin lomalla koitti aika tehdä päätös ”ei enää töihin”.
Eläkepäivien vapaus toi pintaan Veikon nuoruudessa harrastuksiin kuuluneen kevyen musiikin, jolle ei ollut jäänyt sijaa kanttorin elämässä. Autossa laulaessa vanhat kappaleet muistuivat mieleen. Syntyi ajatus, että ”miksei voisi laulaa kevyempääkin”. Ja niin hanat aukesivat. Tuli aika toteuttaa työn ja perhe-elämän pyörteisiin hautaunut nuoruuden unelma laulajan urasta. Veikko ryhtyi viihdelaulajaksi. Keikoille saatiin mukaan soittajia. Keikkamyyntiin löytyi avuksi manageri. Sopivia kappaleita löytyi. Veikko teki omakustanteisen levyn Kaukainen Kotiseutu! Nyt Veikko Saarta voi siis kuulla levyltä, YouTubesta sekä keikoilla, joista suurin osa on yksityistilaisuuksissa. Hyvältä kuulostaa! Continue reading
Riku Routo on toteuttanut unelmiaan lapsesta asti sitkeällä periksi antamattomuudella ja luovalla hulluudella. Unelmat ovat perustuneet suureen moottoripyöriin kohdistuneeseen intohimoon ja kiinnostukseen vanhojen rakennusten entisöintiin. Toteuttamisessa on ollut hyötyä synnynnäisistä myyntimiehen lahjoista, luovuudesta keksiä ideoita ja ratkaisuja sekä kyvystä saada ihmiset innostumaan mitä mielikuvituksellisimmista hankkeista ja niiden toteuttamisesta.
Juttuja Rikun aikaansaannoksista vuosien varrelta on julkaistun monissa medioissa. Hänet on palkittu monilla eri foorumeilla Lahdessa, Suomessa ja ulkomaita myöten. Kaikki ei ole kuitenkaan niin siloista kuin päälle päin näyttää. Continue reading
Gunilla Ilmonen on reissunainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on reissannut koko ikänsä. Lapsena hänet ”pakotettiin” vanhempien kanssa automatkoille kiertämään pohjoismaita. Matkailu ei silloin maistunut, mutta siemen taisi jäädä itämään. Koko aikuisikänsä Gunilla on matkaillut ahkerasti Suomessa ja ulkomailla. Työssäoloaikana lomat ja viikonloput menivät reissussa joko karavaanarina tai ulkomailla. Kuusi vuotta sitten Gunilla jäi eläkkeelle ja siitä lähtien matkustusinto on yltynyt entisestään.
Ryhmämatkat suosiossa
Gunilla on ryhmämatkojen suurkuluttaja. Lahtelainen Matkapalvelu Liisa Hietala Oy on hänen luottomatkan-järjestäjä. Gunilla osallistuu ahkerasti Liisan johtamille ja järjestämille teatteri-, konsertti- ja muille matkoille. Kylpylämatkat ovat hänen suosikkejaan. Huhtikuussa hän viettää Viron kylpylöissä 15 päivää. Keväällä on tulossa lisäksi Turkin kiertomatka. Continue reading
Jututtaessani hämeenlinnalaista 70-vuotiasta Marjatta Harjajärveä huomasin, etteivät pätkätyöt olekaan mikään nykyajan ilmiö. Helposti innostuvana ihmisenä hän oli sujuvasti vaihtanut tehtävästä toiseen elämäntilanteen ja tarjoutuneiden mahdollisuuksien mukaan: lastenhoitoa, koululaisten iltapäiväkerhon vetämistä, vanhustenhoitoa, siivousta, ompelua, Gallupin haastattelijana toimimista, verkostomyyntiä sekä myyntityötä kaupassa. Yksi työttömyysputki on mahtunut matkanvarrelle uupumuksen seurauksena, kun ein sanominen on ollut ja on edelleen hänelle vaikeaa.
Pätkätöistä kertynyt eläke ei tarjoa Marjatalle hänen toivomaansa elintasoa. Niinpä työt jatkuvat nyt toiminimellä yrittäjänä parin verkostomarkkinointiyrityksen edustajana Hämeenlinnan seudulla. Työhönsä iloinen ja myönteinen Marjatta on tyytyväinen. Tekeminen pitää hänet virkeänä ja verkostoyritysten yhteisöt ja tapaamiset tuovat mukavasti sisältöä elämään. Työlleen hän kertoo myös saavansa palkan, kun kyselen, miten verkostoyritysten systeemit toimivat. Kuuluminen Hämeenlinnan yrittäjiin tuo sekin uusia kontakteja ja yrittäjyyttä tukevaa tietoa. Continue reading
Sini Rautanen on ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Tapaan Sinin hänen kotonaan Hattulan Parolassa. Ensimmäiseksi Sini haluaa esitellä minulle hänelle tärkeät taulut ja kirjat, joita on talossa joka puolella. Kohtaan herkäksi kaunosieluksi tunnustautuvan esteetikon, joka kertoo lukeneensa ensimmäisinä eläkekuukausinaan ”valtavat määrät kirjoja”. Työvuosina viestinnän opettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) kunnianhimoisesti ja intohimoisesti työhönsä sitoutuneelle Sinille ei omaehtoiseen, eikä etenkään kaunokirjallisuuden, lukemiseen juuri aikaa jäänytkään. ”Nyt ovat lukemista odottaneet kirjapinot jo hieman pienentyneet ja sivistykseen lehtorivuosina tulleet aukot alkavat hiljalleen täyttyä.”
Eläkepäiviin kuului aluksi myös paljon lepoa ja nukkumista. ”Väsymyksen selättäminen on vienyt ainakin puoli vuotta”, toteaa Sini. ”Lenkkeilyn olen aloittanut uudelleen yhdessä mieheni kanssa”. Continue reading
Siihen on 7.5 vuotta. Paljonko se on? Näin aloittaa keskustelun Ahti Virta, kun pyydän häneltä haastattelua Suuntana100 -blogikirjoitusta varten. No osasinhan minä, 60-vuotias, vielä laskea. Se on 92 vuotta!
92 vuotta on kunnioitettava ikä sotainvalidille, joka haavoittui sodissa kahteen otteeseen. ”Käsistä meni lihakset, joita korjattiin vuonna 1942. Vuonna 1944 meni tarkka-ampujan luoti ranteesta läpi. Kuulon heikkeneminenkin alkoi sodassa. Kaksi vuorokautta olin täysin kuuro, kun vieressä räjähti. Kuulolaitetta olen käyttänyt viimeiset 20 vuotta.” Näin toteaa Ahti Virta, kun aloitamme keskustelun hänen kerrostalokodissaan Hyvinkäällä.
Työuransa hän on tehnyt rakennusalalla työnjohtajana. Työt loppuivat vasta 68-vuotiaana. Aiemmin ei hyvää ammattimiestä eläkkeelle suostuttu päästämään. 10 taloa hän kertoo itse rakentaneensa Hyvinkäälle. Yhtiökadun talossaan hän asui 33 vuotta. Nyt isän rakentamassa talossa asuu vanhin tytär. Itse Ahti elelee jo kerrostalossa, jossa hänen mielestään on ”kaikki vapaus”. Continue reading
Outi Huikku on 82-vuotias valkeakoskelainen, joka viettää virkeää, toimeliasta elämää omakotitalossaan. Sieltä hän polkaisee joka päivä kesät talvet yksivaihteisella mummopyörällään 10 kilometrin edestakaisen matkan keskustaan jumppaan ja kauppaan. Pyörällä hän on kulkenut aikoinaan myös työmatkat Säterin tehtaalle kolmivuorotyöhön.
Peruskunnon perusta lähti rakentumaan jo lapsena, kun hän aloitti 8-vuotiaana voimisteluharrastuksensa Kauhajoen Karhujen naisvoimistelijoissa. Leirit Kuortaneen urheiluopistolla tulevat mieluisina muistoina mieleen. Continue reading
Kun sanoista ja kielistä kiinnostunut kieltenopettaja Atta Viitanen jäi eläkkeelle, hän aloitti syksyllä Vanajaveden Opistossa esperanton opiskelun. Keväällä ohjelmassa olivat sekä esperanto että latina, jota Atta oli oppinut jo koulussa ja opiskellut lisää yliopistossa osana opettajaopintojaan. Koska esperanton jatkokursseja ei opiston ohjelmassa enää ollut, päättivät kurssille osallistuneet naiset jatkaa opiskelua ja harrastusta omin päin. Näin syntyi tiivis ystäväryhmä, esperanto-sisaret, jotka edelleen kokoontuvat joka toinen viikko vuorotellen toistensa luona.
Esperanto-sisaret tekevät paljon luontoretkiä ja havainnot tallentuvat myös valokuviksi. He ovat kulttuurin suurkuluttajia. Vai mitä sanot tästä jo toteutettujen käyntikohteiden listasta: Riihimäen lasimuseo, Nuutajärven museo, Tamminiemi, Ruoveden Kalela, Ainola, Halosen niemen museo, Hviträsk, Visavuori, Hauhon musiikkijuhlat, monet teatteriesitykset eri puolilla Suomea, Kyyrölän savipaja, näyttely Helsingin Tuomiokirkon kryptassa, Urajärven kartano, Keuruun Ekokylä, Astuvan salmen kalliomaalaukset, Krookkilan kotiseutumuseo Raisiossa, Louhisaaren kartano, Askaisten Ritaripuisto, Tyrvään Pyhän Laurin kirkko, Turun linna, käsityöläismuseo ja Aboa Vetus -museo? Voinen suositella näitä retkikohteiksi muillekin kulttuurivirikkeitä kaipaaville! Tälle syksylle ryhmä on varannut liput peräti kahdeksaan konserttiin. Liikkeelle lähdetään julkisilla kulkuneuvoilla tai autoilla. Etäisyydet tai ikä eivät ole esteenä näille naisille!”. Continue reading
Juoksua, kuntopenkkiä, jumppaa, sulkapalloa, kävelyä, elokuvia, musiikkia, espanjaa, englantia, shakkia, kirjoja, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista vaikuttamista, matkoja. Hengästyttääkö? Heikki Vaurola ei ole moksiskaan. Tässä on vain luettelo Heikin syksyn harrastuksista ja aktiviteeteista.
Uskomatonta! Heikki ehtii nyt eläkkeelle jäätyään harrastaa tätä kaikkea. Juoksulenkillä hän käy säännöllisesti nelisen kertaa viikossa joko yksin tai porukassa. Lenkin pituus on 10-12 km. Sulkapalloa hän pelaa nelinpelinä vaimo Arja parinaan pari kertaa viikossa. Kuntopenkki on olohuoneessa. Siinä tehdään voima- ja lihaskuntoharjoitukset tv-ohjelmia katsellessa. Ihan oikeasti! Monilla meistä muista nämä laitteet jäävät huonekalun asemaan ja käyttämättömiksi. Kävelylenkit vaimon kanssa toimivat Heikille palauttavina harjoituksina. Aulangon rantareitti saa pariskunnalta kehuja. Näin syksyisin mennään usein sienimetsään.
Vanajaveden Opistosta on tullut mieluinen paikka opiskeluun ja ystävien tapaamiseen. ”Hauskoja ryhmiä”, toteaa Heikki. Maalauskursseilla Heikki on kehittynyt öljyvärimaalarina. Omat taulut koristavat kodin seiniä. Espanjan ryhmässä Heikillä käynnistyy kuudes opintovuosi. Englannin keskusteluryhmässä vahvistuu suullinen kielitaito. Espanjan opinnot jatkuvat kotona aamuisin kun Heikki aamunvirkkuna heräilee muutaman tunnin ennen vaimoaan. Continue reading
Paula on sielultaan todellinen yhdistysihminen. Osallistumisen hän aloitti jo lapsena partiossa ja raittiuskerhossa. Tututustuin Paulaan toimiessani Helsingin tietojenkäsittely ry:ssä (Hetky) 90-luvulla. Paula oli silloin, kuten edelleenkin luottamustehtävissä tai aktiivisena jäsenenä useammassa Hetkyn kerhossa. Tietotekniikan liitossa (nykyään TIVIA) hän on toiminut eri tehtävissä 70-luvun alusta asti. Hän oli perustamassa Hetkyn ITU-kerhoa ja on ollut AKVA-kerhon kantavia voimia.
Uusia haasteita rakastava Paula osallistui yhtenä kirjoittajana uudella ketterällä menetelmällä tuotetun 398 vuotta ketteriä kokemuksia -kirjan tuottamiseen. Kirja on saatavana verkkokaupasta. e-kirja ja englanninkielinen versio ovat löytäneet omat lukijansa. Kirjassa it-alan asiantuntijat ja konkarit jakavat kokemuksiaan tämän päivän it-projekteissa työtään tekeville.
Paula on toiminut it-alalla 47 vuotta! Tästä suurimman osan itsenäisenä yrittäjänä omassa yrityksessään. Edelleen 70-vuotiaana Paula saa toimeksiantoja, joissa ostetaan hänen kokemustaan tietohallinnnon projektien onnistumisen tueksi. Eläkettä hän alkoi saada 63-vuotiaana, mutta varsinaisesta eläkkeelle jäämisestä ei Paulan kohdalla voi puhua. Onhan hän hiljattain aloittanut kaiken kukkuraksi uuden uran verkostoyrittäjänä. Continue reading
Tarkkailtuani kevään ja kesän aikana kalakaverini Karin verkkokalastusta huomaan, että kalasaaliiden lisäksi harrastuksesta on hänelle monia muitakin hyötyjä ja iloja.
Onnistumisen ilo on aina silminnähtävä, kun hän palaa järveltä. Saalis on useimmiten sitä, mitä hän on tavoitellut. Pöytään tuodaan tuoretta arvokalaa – lohta, siikaa, kuhaa, muikkuja vuodenajan mukaan. ”Parasta on kun huomaa, että omat ideat ovat taas toimineet”, toteaa Kari. ”Järvellä on vapaus toteuttaa itseään ja rauha keskittää ajatukset juuri tähän yhteen toimintaan”.
Kalastusharrastus vaatii pitkäjänteistä ajattelutyötä. Oikeiden kalapaikkojen tunteminen perustuu vuosien tutkimustyöhön. Kalastuskirjoista ja nettisivuilta on suodattunut lisätietoa. Hyvä kalastaja, kuten Kari, ymmärtää järven pohjan rakenteet, vesien syvyydet, säiden, vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaikutukset kalojen liikkeisiin, eri kalalajien lajiominaisuudet ja välineisiin liittyvät asiat. Verkkojen sijoittelu kaikki edellämainitut asiat huomioiden vaatii jo lähes tieteellistä millintarkkaa analysointia. Muistin pitää toimia, vaikka päiväkirjoihin on kertynyt merkintöjä. Kalojen ja verkkojen käsittely on sitten silkkaa käsityötä, jonka merkitys aivojen toimintakyvyn ylläpidossa ei ole lainkaan vähäinen. Kipinän ja perusvalmiudet kalastamiseen Kari on saanut jo pikkupoikana isän kanssa kalastaessaan. Continue reading
Aune toteutti visionsa kukkapihasta luovuttuaan emännyydestään karjatilalla Pohjois-Karjalassa Juuassa. Nyt Aunen Kukkapiha on suosittu matkailunähtävyys. Kesäisin mahtavassa Pielisen sielunmaisemassa parhaimmillaan parisentuhatta kävijää on ihaillut Aunen aikaansaannoksia huumaavassa ruusujen ja perennoiden tuoksussa. Aunen puutarhaihme toimikoon meille muille esimerkkinä siitä, että unelmien toteuttaminen on mahdollista ja aikaakin siihen voi olla ihan riittävästi.
Aune Martikaisen työ karjatilan emäntänä oli päättynyt sukupolven vaihdokseen vuonna 1995. Uusi koti rakennettiin naapuriin. Pihapiirissä oli vain kantoja, kiviä ja risukkoa kun Aune aloitti puutarhan rakentamisen istuttamalla sinne perennoja, puita ja yrttejä maaston mukaan. Polut syntyivät luontaisten kulkureittien mukaan. Puutarhainnostus vei Aunen mukanaan. Uusia taimia ja siemeniä tilattiin kiihtyvään tahtiin siemenkaupoista Suomesta ja ulkomailta. Ideoita, taimia ja siemeniä Aune haki matkoillaan puutarhakaupunkeihin Suomessa, Virossa, Hollannissa, Venäjällä, Puolassa, Tanskassa ja Irlannissa asti. Continue reading