Suuntana100 Onnistumistarina
Merja-Riitta Ryynäsen yksi uusi harrastus on Djembe-rumpujen soitto
Tapasin hiljattain eläkeläisen, jolta kysyin kokeeko hän elävänsä vapaita vuosia. Hänpä vastasi ”En todellakaan”. Samaan kysymykseen vajaan vuoden eläkkeellä ollut Hämeenlinnaan muuttanut Merja-Riitta Ryynänen vastasi viipymättä ”Kyllä, elän nyt oikeasti vapaita vuosia”. Tärkein asia aktiivisia ja täysiä päiviä elävälle Merja-Riitalle uudessa elämän vaiheessa on se, ”ettei tarvitse katsoa kelloa”.
Merja-Riitta sanoo, että auttamisen halu on häneen sisään rakennettu ominaisuus. Tämä on ohjannut Merja-Riittaa läpi elämän. Hän hakeutui hoitoalalle ja toimi erikoissairaanhoitajana mm. leikkaussalissa anestesiahoitajana, missä tarvittiin hänessä jo opiskeluaikana huomattua tavanomaisesta poikkeavaa kykyä kohdata ihmisiä vaikeissakin elämäntilanteissa.
Myös uusiin eläkepäiviin sisältyy monenlaisia mahdollisuuksia toisten auttamiseen. Merja-Riitan naapurissa asuva isä tarvitsee jo paljon apua selvitäkseen vielä omassa kodissaan. Merja-Riitta on rakentanut yhdessä kotisairaanhoidon, vapaaehtoisten, tuttavien ja sukulaisten kanssa isälleen toimivan hoitoringin, johon hän osallistuu itsekin mielellään. He käyvät edelleen viikoittain isän kanssa isälle jo nuoresta rakkaiksi tulleissa kuoroharjoituksissa, sekä konserteissa. Näistä he molemmat saavat iloa ja muistisairas mies pystyy eläytymään kappaleisiin muistaen myös sävelet ja sanat. Continue reading
Kiinnitin Hämeenlinnan Kastellin järjestöfoorumissa huomioni pirteään ja värikkääseen klovniasuun pukeutuneeseen naiseen, joka kertoi toimivansa vapaaehtoisena senioriklovnina. Merja-Riitta Ryynänen suostui mielellään jakamaan tarinansa ja niinpä tapasimme Merja-Riitan upeassa vanhaan panimoon rakennetussa kodissa, jossa kaikki tuntui olevan harkitusti paikoillaan. Tähän oli päästy, kun Merja-Riitta ja hänen miehensä olivat luopuneet kodistaan Tampereella ja muuttaneet Hämeenlinnaan Merja-Riitan kotikaupunkiin. Turhasta ja uuteen kotiin sopimattomasta tavarasta oli luovuttu jakamalla niitä lapsille, sukulaisille, kummilapsille ja tuttaville niin ettei mitään oltu jouduttu hävittämään. Kaikki tärkeät ja merkitykselliset asiat oli tuotu uuteen kotiin, josta näin rakentui harmoninen ja viihtyisä uuteen elämänvaiheeseen sopiva koti.
Senioriklovni-toiminnan Merja-Riitta löysi etsiessään uuteen elämäntilanteeseen ja asuin kaupunkiin sopivia harrastuksia ja aktiviteetteja. Continue reading
Enter ry:n vapaaehtoisena ohjaajana toimiva Jukka Tamminen opastaa senioreita tietotekniikan käyttöön Keravan kirjastossa
Tietojenkäsittelytieteen maisteriksi 1980 valmistunut ikinörtiksi tituleerattu Jukka Tamminen on kovan tason tietotekniikan ammattilainen. Vaiherikas työura vaihtui vapaisiin vuosiin vuonna 2011. Kiinnostus tietotekniikan ratkaisuihin ja kehitykseen ei ole eläkepäivinä laantunut. Hän seuraa päivittäin esim. tekoälyn ja robotiikan kehitystä ja osallistuu aktiivisesti keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Saan tapaamisessamme ytimekkään tietoiskun tietotekniikan viimeisimmistä tuulista: esim. Jukkaa suuresti ilahduttavista läpimurtoaan tekevistä oppiviin hermoverkkoihin pohjautuvista tietojärjestelmistä ja ohjelmoinnin lähes tarpeettomaksi tekevistä neurotietokoneista. Kuulostaa lupaavalta! Ehkä tietojärjestelmien tekemisen tehokkuus nousee ja käytettävyys paranee. Varmasti tulee myös paljon ihan uudenlaisia palveluita. Edellytyksenä on, että vanhoista elinkaarensa päähän jo tulleista järjestelmistä voidaan lopultakin luopua ja luoda ennakkoluulottomasti uudenlaisia näihin kehittyneempiin teknologioihin perustuvia ratkaisuja. Tämä mahdollistaisi hallituksenkin peräänkuuluttaman todellisen digiloikan.
Jukka Tamminen tekee vapaaehtoistyötä Enter ry:n opastajana, yllättäen osittain itsekkäistä syistä. Opastaessaan senioreita Keravan kirjastossa ja erilailaisilla kursseilla hän samalla pitää yllä omaa tietämystään ja osaamistaan. Opastus- ja ongelmanratkaisutilanteissa eteen tulee mitä erilaisimpia laitteita, käyttöjärjestelmiä ja ohjaimia. Niiden asentaminen, kytkeminen toisiinsa, päivittäminen uudempiin versioihin sisältää paljon kitkaa. Continue reading
Supernaiset -kiertueen kuva
Olen menossa tapaamaan Pirkko Mannolaa, monien suomalaisten ikisuosikkia hänen kotiinsa! Media on juuri tapaamispäivänämme hehkuttanut Pirkon kihlautumista Göran Stubbin kanssa. Eevan kannessa on upeat kuvat Pirkosta ja monen sivun juttu hänestä. Jätän kameran autoon! Arvuuttelen ovikelloa soittaessani, että mistähän vielä löytyisi jutun juurta. Oven avaa iloinen, ystävällinen ja juuri kiireessä kotiutunut ihana Pirkko! Juomme kotoisasti kahvia ja ryhdymme innokkaasti juttelemaan kuin vanhat tutut.
Onnittelen Pirkkoa kihlauksesta. Pirkko eli leskenä seitsemän vuotta. Onni uudesta rakkaasta tuo ilon Pirkon koko olemukseen. Pari tuntee toisensa jo kuusikymmentäluvulta. Pirkko muistelee, että pientä ihastusta oli ilmassa jo silloin, mutta Pirkko oli valintansa tehnyt. Åke Lindmanista tuli hänen aviomiehensä. Liitto kesti Åken kuolemaan asti. Viimeiset vuodet sairaan puolison rinnalla olivat raskaat. Suuri suru ja kaipaus ovat vaatineet oman aikansa. Pirkon ja Åken kiinnostavan ja vaiherikkaan yhteisen tarinan voi lukea tuoreesta Minä ja Åke -kirjasta.
Nyt on uuden liiton aika. Pirkko kertoo, että rinnalle on löytynyt ihminen, jonka kanssa voi jakaa iloja ja suruja. He käyvät Göranin kanssa ahkerasti erilaisissa kulttuuritapahtumissa, joihin kuuluvat myös innokasta urheiluvaikuttajaa kiinnostavat urheilutapahtumat. Yhdessä on aiempaa luontevampi lähteä. Jossain haastattelussa Pirkko totesi, ettei ollut ymmärtänyt kuinka yksinäinen hän oli aiemmin ollut. Pirkko kertoo itse ehdottaneensa kahville menoa kun tapasi ohimennen Göranin Tapiolan raitilla. Ja kosinnassakin hän oli aktiivinen. Muidenkin kannattaa Pirkon tavoin rohkeasti tehdä aloitteita ja kulkea avoimin mielin. Continue reading
Yhdeksän vuotiaan Alavudelle äitinsä kanssa evakkoon päätyneen sotaorvon elämän käännekohdaksi osoittautui 22 kilometrin matka elokuvateatteri Kino Kytöön pyöräntarakalla katsomaan ensimmäistä elokuvaansa. Orvo Saarikiven ohjaama ”Oi, aika vanha, kultainen” -elokuva oli niin mullistava elämys pojan elämässä, että siitä alkoi Kari Uusitalon koko elämän kestänyt suhde elokuvaan.
Opiskeluaikoinaan 1950-luvun alussa hän käytti niukan opiskelijabudjettinsa enimmäkseen elokuviin. Helsingin yli 50 elokuvateatterissa riitti katsottavaa. Kari kävi elokuvissa jopa viisi kertaa viikossa. Yksi elokuva maksoi saman verran kuin kaksi ateriaa, joten nuori mies pysyi laihassa kunnossa. Mutta intohimo elokuvaan vaan kiihtyi.
Kari Uusitalo on kirjoittanut 50 kirjaa ja toiminut kansallisfilmografian päätoimittajana.
Tästä eteenpäin miehen ura, työt ja teot suomalaisen elokuvan parissa ovatkin elokuvahistoriaa. Hän on tehnyt elokuvassa kaikkea mahdollista. Merkittävän panoksen hän on antanut kirjoittajana ja ehkä maailman parhaan kansallisfilmografian päätoimittajana. Kirjoja suomalaisesta elokuvasta hän on kirjoittanut viisikymmentä. Vuodesta 1955 alkaneesta ja 1998 päättyneestä työurasta, saavutuksista ja kirjoituksista löytyy runsaasti tietoa internetistä. Osaan tiedoista on linkit tämän jutun lopussa.
Karin jo 17 vuotta jatkuneet eläkepäivät vierivät edelleen aktiivisesti elävien kuvien parissa. Continue reading
Sirkustaiteilija Sergei Fatkin
Sergei Fatkinin työ sirkusakrobaattina on vaatinut fyysisen ja henkisen kunnon virittämistä jatkuviin huippusuorituksiin. Kovan harjoittelun lisäksi suuri merkitys on ollut ravinnolla ja kaikkien kehon toimintojen saaminen parhaalle mahdolliselle tasolle.
Sergei jatkaa edelleen 82-vuotiaana erinomaisen fyysisen ja henkisen kuntonsa ylläpitämistä. Hän seuraa jatkuvasti uusia tieteen tarjoamia keinoja ja kokeilee ja soveltaa niitä sopivissa paloissa oman hyvinvointinsa edistämiseen.
Vaikka me vapaita vuosia viettävät emme olekaan sirkustaiteilijoita ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ovat nämä Sergein meille jakamat huippukunnon ja -suorituskyvyn onnistumisen takaavat vinkit arvokkaita ja käyttökelpoisia. Sergein suosima periaate on: kokeile ja katso, mitä itselle tapahtuu! Continue reading
Sirkustaiteilija Sergei Fatkin
”Kroppa ei kestä löysäilyä” aloittaa edelleen sirkustaiteilijan töitä tekevä ja kunnostaan tarkasti huolehtiva 82-vuotias Sergei Fatkin keskustelumme pitkään ja hyvään elämään vaikuttavista asioista. ”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pitää toimia”, vakuuttaa Sergei.
Sergei Fatkin on maailman sirkuslavoja ammattiakrobaattina 40 vuotta kiertänyt virolainen sirkustaiteilija, jota veri vetää edelleen esiintymään. Akrobaattitemput ovat vaihtuneet lapsille ja vanhuksille suunnattuihin suosittuihin klovniesityksiin, joihin kuuluvat yhdessä tehtävät taikatemput, huumori, leikkiminen, ilmapallot ja saippuakuplat.
Lapset ovat Sergeille tärkeitä. Akrobaattiuransa jälkeen hän on toiminut Suomessa kahdessa sirkuskoulussa ansioituneena opettajana. Oppilaista kaksi kiertää nyt maailmaa huippusirkuksissa akrobaattitaiteilijoina.
Lapsesta asti itsekin monipuolisesti urheilemaan kouliintunut Sergei ohjaa nyt 3-vuotiasta pojanpoikaansa hiihtämään, uimaan ja pelaamaan. Karaistusta molemmat saavat pulahtamalla kylmään veteen. Lapsillekaan löysäily ei ole hyväksi.
Eikä Sergeikään löysäile. Continue reading
Erkki Asiala
Tapasin Erkki Asialan Pärnuussa inkerin-suomalaisten tilaisuudessa. Hän oli tullut kuuntelemaan kielitieteilijä Vieno Zlopinan esitystä Vienon perheen kohtalokkaista vaiheista 1920-luvulta alkaen Karjalassa, jonne he olivat muuttaneet Kanadasta rakentamaan uutta parempaa elämää. Erkin historian harrastus alkoi jo kouluvuosina. Karjalan ihmisten kohtaloihin tutustumiseen innostivat Erkin naapurit, joiden sukulaisia oli aikanaan lähtenyt Itä-Karjalaan ja palannut sieltä ilman tietoa iäksi kadonneen isänsä kohtalosta.
Musiikkiharrastuskin pohjaa lapsuuteen. Erkki kertoo, että hän alkoi 10-vuotiaana kuunnella sinfoniamusiikkia. Koulussa hän oppi soittamaan nokkahuilua suoraan nuoteista Viulun soiton oppimista hidasti oman viulun puuttuminen. Musiikin kuuntelusta on tullut elinikäinen tottumus. Toimen miehenä Erkki on ollut itsekin järjestämässä konsertteja.
Erkki sanoo, että häntä ”kiinnostaa kaikki”! Tämä on helppo uskoa, kun kuuntelee 78-vuotiaan Erkin tarinointia elämänsä vaiheista. Continue reading
Eero Sinikannel Mies ja ääni -kirja
Stadissa 1935 syntynyt laulutaiteilija Eero Sinikannel ei kahdeksankymppisenäkään koe olevansa eläkkeellä laulajan työstään. Lapsuuden esiintymiset kuoroissa ja kuorojen solistina ja siitä jatkunut 1975 ammatiksi muuttunut laulaminen ja laulattaminen jatkuvat edelleen.
Tulossa ovat 28.1. kello 18:00 Elämäni on lauluni Eeron 80-vuotisjuhlakonsertti Lahden kaupungin-kirjaston Auditoriossa sekä 29.1. Helsingin Suomalaisen klubin 140-vuotisjuhla, jossa kerhon ikämiehet huomioidaan ja taiteilijajäsenenä vuodesta 1991 asti ollut Eero myös esiintyy.
Laulu kulkee edelleen mainiosti. Ikä kuuluu laulussa äänialan alenemisena bassobaritonista bassoksi. Laululihaksia pitää kyllä harjoittaa. Harjoittelua Eero vertaa urheiluun, jossa hyvä suoritus aina vaatii erinomaista lihaskuntoa. Yleiskuntoa Eero on ylläpitänyt golfaamalla, johon kipinä iski Lakewordissa vuonna 1987 kyläreissulla serkun luokse. Myös hiihtäminen on Eeron mieleen ja siihen on tarjoutunut mahdollisuuksia vuosittaisilla Lapin matkoilla, joihin liitetyissä lauluilloissa laulatetaan ihmisiä sekä esitetään Eeron repertuaariin oleellisena osana kuuluneita suosittuja Lapin lauluja. Continue reading
Etsimme pitempiaikaista vuokra-asuntoa Viron Pärnusta ja päädyimme tulevan vuokraemäntämme Katri Nykäsen vieraaksi.
77-vuotias Katri on kulkenut Pärnussa jo 15 vuotta. Ensin hän tuli miehensä kanssa tänne lomalle poikansa perheen vanavedessä. Sen jälkeen tulivat kylpylälomat. Sitten piti vuokrata asunto jo pitemmäksi aikaa. Kun ”Pärnu oli imaissut” Katrin kunnolla hän hankki itselleen oman asunnon, joita sittemmin on ollut useampikin ja eri paikoissa. Nyt Katrin Pärnun koti on kaupungin ytimessä, josta on kävelymatka kylpylöihin, kauppoihin, kahviloihin, kirjastoon ja kulttuurin pariin.
Pärnussa Katri viihtyy erinomaisesti. ”Fiilis on täällä toisenlainen. On motivoivaa olla ihmisten parissa. Nykyisistä ystävistäni useat ovat virolaisia. Olen oppinut vironkieltä ja pärjään täällä senkin puolesta.”
Vuoden alusta hän otti Viron residenssin. Painava syy tähän oli myös Virossa residensseille tarjolla olevat Katrin mielestä hyvät terveyspalvelut. Suomessa Katrin koti on Mikkelissä ja vapaa-ajanpaikka Joutsassa, joissa hän ei ole saanut heikentyneen näkönsä hoitoon riittäviä palveluita.
Katri toteaa olevansa rakkausavioliitossa Suomessa heidän kotiaan pitävän miehensä kanssa. Mies viihtyy maalaismaisemissa kotona, jossa hänellä on mielekästä tekemistä. Katri kaipaa kaupunkielämää. Kesät he viettävät Suomessa yhdessä. Järjestely ei liene ihan tavanomainen, mutta kuulostaa tälle pariskunnalle toimivalta. Continue reading
Teuvo Ylitalo viihdyttämässä vieraita kesäjuhlissa.
Teuvo Ylitalo on maatilan seitsemänvuotias esikoispoika kun sairastuu sokeritautiin. Hoito löytyy ja lapsuus jatkuu. Diabeteksen hoito on siihen aikaan vielä sen verran kehittymätöntä, että sairaus johtaa 21-vuotiaan nuoren miehen täydelliseen sokeutumiseen. ”Rullaverho vedettiin alas kesken työpäivää. Näkövamma tuli sokkina.”
Tänään kahvittelemme Teuvon kotona Hämeenlinnassa. Ympärillä touhuavat vaimo ja yksi Teuvon viidestä tyttärestä. He ovat korvaamaton apu Teuvolle, jolta kaikki arjen työt eivät suju. Esimerkiksi ”ruokaa laittaessa menee liikaa hellalle”. Jaloissa pyörii Teuvon opaskoira. Pöydällä on vielä kukkia Teuvon 7.9. vietetyistä 70-vuotisjuhlista.
Viisikymmentä vuotta on soviteltu elämää diabeteksen ja näkövamman kanssa. Näkövammaisten kuntoutuksessa Ilonpisarassa löytyi nuorelle miehelle mieluinen vaimo, joka on kulkenut rinnalla jo vuodesta 1973. Pariskunta on luovinut suurperheen, isän sairauksien ja taloudellisten haasteiden kanssa yhdessä kohti eläkepäiviä.
Teuvo löysi itselleen sopivan ja mieluisan työn posetiivarina. Ammattimainen musisointi alkoi vuonna 1985. Ensimmäinen posetiivi saatiin lainaksi. Sitten pantiin perheen talous lujille ja hankittiin Saksasta uusi 40.000 markkaa maksanut soittopeli. Tämän jälkeen posetiiveja on ollut toistakymmentä, joista suurin Öölannin huvipuistoon jo myyty 2000 kiloa painava katu-urku. Teuvolla on posetiivarina meriittejä, joista yksi upeimmista on Helsingin kisoista vuonna 2008 tullut posetiivin soiton euroopan mestaruus. Keikkoja on ollut eri puolilla maailmaa esim. Liettuassa ja Latviassa. Tarinoita soittomatkoilta riittää, mutta päällimäiseksi nousee esiintyminen Junnu Vainion muistokonsertissa meripäivillä. Yleisöä on 3000, kun Teuvo avaa konsertin katu-uruillaan Albatross-kappaleella. Lavalle nousevat myös ikisuosikit Danny ja Katri-Helena. Tunnelmasta saa vieläkin kiinni, kun Teuvo eläytyy upeaan elämykseensä. Continue reading
Riitta Jäppinen Ricon kanssa
Jäppisen Riitta on henkeen ja vereen koiraihminen. Riitan rajattoman rakkauden kohteena ovat hänen Tiibetinspanielinsa Picatsu ja Rico.
Pikachu on jo saatettu enkelten huomaan, mutta rakkaan ystävän kaipuu on pysyvä. Riitta ja Pikachu olivat yhdessä 13 vuotta joka päivä ainoana poikkeuksena Riitan 10 päivän matka Etelä-Afrikkaan. Pikachussa oli parasta kaikki. ”Niin parasta”, huokaa Riitta ja lisää että ”koira edellä mentiin kaikessa”. Koirastaan Riitta sai luotettavan ystävän, joka oli hänelle kaikki kaikessa. Ystävätkin saivat jäädä, jos koira ei sopinut kuvioihin.
Pikachun viimeiset vuodet sairaana olivat Riitalle raskasta aikaa. Kaikki voitava Pikachun eteen tehtiin. Viis sairaala-, lääkäri- tai lääkekuluista, jos niistä löytyi helpotusta vaivoihin. Riitta tinki omista menoistaan aina, kun koiran etu sitä vaati. Lopulta tuli luopumisen aika, vaikka ajatuskin siitä tuntui hirveältä.
Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja toi lohtua suruun. Pikachun kasvattaja etsi yllättäen kotia avioerokoiralle, joka päätyikin sitten Riitan hoiviin. Nuori uros Tiibetinspanieli Rico asettui taloksi ja antoi emännälleen uutta ajateltavaa. Rico vaati hoitoa, pitkiä lenkkejä ja koulutusta. Yhteiselo alkoi sujua ja uusi ystävyys kehittyä. Continue reading
Maikki Jokela
on ahkera liikkuja
Kuusikymppinen Maikki Jokela on treenannut ja ollut kova liikkumaan aina. Siirryttyään viettämään vapaita vuosia Maikki on panostanut uudella tavalla liikuntaharrastuksiin ja hyvinvoinnin ylläpitoon. Hän on jo huomannut ikääntymisen tuomat muutostarpeet esim. lihaskunnon ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Avuksi ja sparraajaksi on löytynyt Personal Trainer Energiavirta JP:n Jaana Puolakka, jonka kanssa on tehty myös ravintoremontti. Terveydenhoidossa Maikki jo pitempään kääntynyt luontaishoitajien puoleen.
Vapaita vuosia on edeltänyt 22 vuoden mittainen ura pankissa. Tämän jälkeen maalta kotoisin olevalla eläinrakkaalla Maikilla oli lemmikkitarvikeliike kahdeksantoista vuotta. Liikeidea perustui koirien raakaruokaan ja homeopatiaan, mikä oli aikanaan jotain aivan uutta. Liikkeestä luopumista Maikki kypsytteli rauhassa ja päätös syntyi kun jatkajaksi löytyi samaa toimintafilosofiaa noudattava yrittäjä. Yrittäjävuosinaan Maikki oli ystävystynyt lemmikkivaateyritystä pyörittäneen Jaana Puolakan kanssa. Jaana oli luopunut yrityksestään ja kouluttautunut Personal Traineriksi ja ravintovalmentajaksi. Ystävien yhteistyötä jatkettiin nyt uudelta pohjalta. Maikista tuli Jaanan asiakas ja Jaanasta Maikin luottovalmentaja liikuntaan ja ravintoon liittyvissä asioissa. Continue reading
Jukka Stolt Maatu-koiransa kanssa
Jukka Stolt on ollut aina aktiivinen liikkuja. Fysiikka on urheiluharrastuksen ansiosta ollut hyvä. Lihaskunto ja koordinaatio kehittyivät myös ”putoillessa Tikkurilan uimahallissa” uimahyppyporukassa. Juoksu on myös kulkenut hyvin. Nelikymppisenä hän juoksi maratonin aikaan 3.48.
Vuonna 2014 Jukka juoksi maraton 60 vuotiaiden sarjassa aikaan 6.07.56. Tämän maratonin juokseminen oli yli kuuden tunnin ajasta huolimatta suuri ihme. Vuonna 2006 Jukka oli saanut rajussa liikenneonnettomuudessa Intiassa erittäin vaikeat selkäydin ja aivovammat. Hänet tuotiin ambulanssilennolla Suomeen. Lapsille oli sanottu, että hän ei selviä tästä ainakaan itsenäiseen elämään. Jukka selvisi!
Suomessa alkoi hoito, jolle Jukan hyvä fysiikka ja kunto antoivat perustan. Kun tilanne vakiintui alkoi jääräpäinen kuntoutus. Lääkärityttären kanssa luettiin yhdessä parantumisvaieen raamatuksi tullutta Rita Carterin Aivot -kirjaa. Sieltä löytyi harjoittelun ja hoidon tueksi tärkeää oppia aivojen ja ihmisen toiminnasta sekä neurologiasta.
Nyt seitsemän senttia lyhentynyt mies pystyy itsenäiseen elämiseen. Jokaisen päivän käynnistymiseen, toimintakunnon virittämiseen ja turvalliseen sängystä ylösnousuun tarvitaan välttämätön aamujumppa. Liikuntaa kertyy viikossa tuntitolkulla: kuntosalia, pilatesta, juoksua, ryhmäliikuntatunteja, kävelyä koiran kanssa. Suurimman osan liikuntatunneista hän pystyy tekemään Kotosalla -kotinsa liikuntatiloissa, joissa on tarjolla upeat tilat omaehtoiseen harjoitteluun sekä talon palvelukonseptiin sisältyviä erilaisia ohjattuja ryhmäliikuntatunteja. Tapaamisessamme tutustuessamme liikuntatiloihin Jukka pöyräyttää minulle malliksi vannetta hämmästyttävällä vauhdilla. Vanne tuntuisi pyörivän loputtomasti. Otan opiksi! Aion sisulla saada vielä oman vanteenikin pyörimään. Asenne ratkaisee paljon. Ei kannata heti luovuttaa, jos ei osaa tai pysty. Varsinkaan ilman todellisia perusteita. Continue reading
Marjatta Kauranen
Jokaisella meistä on joskus särkenyt päätä tai olemme tunteneet ajoittaista kipua. Yleensä siitä on selvinnyt yhdellä tai kahdella särkylääkepillerillä. Mitä jos kipu olisikin tullut jäädäkseen? Muuttuisiko elämä sietämättömäksi? Miten kivun kanssa selviäisi arjen haasteissa? Entä jos ei saisi ollenkaan nukuttua kunnolla? Miten kestäisi jatkuvaa väsymystä?
Kivusta ja väsymyksestä, niiden kanssa elämisestä ja kivun hallinnan keinoista keskustelin Marjatta Kaurasen kanssa. Marjatta on kärsinyt nuoruudesta asti kivuista, joille ei löytynyt vuosikausiin mitään lääketieteellistä selitystä. Lopulta vuonna 1989 hänen diagnostisoitiin sairastavan fibromyalgiaa, joka on kipu-uupumus oireyhtymä. Sairaus oli niin uusi, että lääkäri totesi: ”En tiedä tästä mitään, te tiedätte parhaiten”. Näinhän asia oli. Marjatta oli jo 18 vuoden aikana itse kehitellyt konsteja kivun ja väsymyksen kanssa elämiseen. Diagnoosista oli se hyöty, että löytyi ”virallinen” selitys epämääräisille asioille ja tuntemuksille, joiden perusteella sairas ihminen oli tuomittu laiskaksi ja työtä vieroksuvaksi. Oireyhtymän aiheuttajaa ei vieläkään tiedetä, joten täsmälääkitystäkään ei ole. Continue reading
Päivi Peltonen
Päivi Peltonen toivottaa vieraan sydämellisesti tervetulleeksi kotiinsa ja ateljeeseensa Tuuloksessa. Näin hän toteuttaa yhtä monista elämänviisauksistaan ”täytä talosi ihmisillä”. Lämpö, luovuus, henkisyys ja intohimo elämään huokuvat vastaan heti ovelta. Sukellan ainutlaatuiseen maailmaan, jossa kaikki muu unohtuu.
Päivin seurana on yksi hänen yhdeksästä lapsenlapsestaan. Päivi sanoo rakastavansa lapsia. Omia lapsia Päivillä on viisi. Kaikki lapset ovat samalla viivalla. Hän ei erottele omia tai toisten lapsia. ”Lapset ovat aitoja. Lapsi on aina ihminen.” Pieni tyttö liittyy luontevasti seuraamme ja näyttää viihtyvän mainiosti mummolassa ja isoäitinsä seurassa.
Päivi on viettänyt eripituisia aikoja Lapissa vuodesta 1960 alkaen, anoppilassaan ja vanhassa saamelaistalossa Sodankylän Vuotsossa. Elämä Lapissa näkyy lähtemättömästi Päivissä. Hän on päässyt lähelle luontoa. Hänen luomisvoimansa ammentaa Lapista. Taulut, kirjoitukset, käsityöt ja vaatteet ilmentävät kaikki Lapin luontoa, henkeä ja perinteitä. Ateljee on täynnä Lapissa tehtyjä maalauksia. Sieltä löytyy kokoelma poronnahoista ja erilaisista turkiksista työstettyjä uniikkeja Päivin suunnittelemia ja ompelemia takkeja, liiveja ja asuja. Pöydillä on videokasetteja, joille on dokumentoitu Päivin työmenetelmiä. Continue reading
Petteri Hietamies
Ritva Hietamies
Petteri Hietamies kutsui minut kotiinsa kun sovimme haastattelu-paikkaa. Tarkoitus oli haastatella Petteriä hänen intohimostaan laulamiseen. Heti sisälle astuttuani huomasin tulleeni kahden taiteilijan kotiin. Seinät olivat täynnä Petteri Hietamiehen vaimon Ritvan maalaamia tauluja. Petterillä oli oma musiikkihuone täynnä erilaisia soittolaitteita ja vahvistimia. Tunnelma kauniissa kodissa oli iloinen ja tasapainoinen.
Ennen muuttoa Lahteen he kokeilivat elämistä Espanjassa Aurinkorannikolla. Kahdeksan vuoden jälkeen tuli kyllästyminen ja aika luopua asunnosta. Espanjan aika oli kuitenkin molemmille merkityksellistä. Ritvan taideharrastus sai uutta vauhtia. Paloa maalaamiseen riittää edelleen. Viime vuona töitä oli esillä neljässä näyttelyssä.
Petterin viihdyttäjän ura alkoi toteutua, kun suomalaisten illanviettoihin löydettiin mainio laulaja, tarinankertoja ja laulattaja. Nyt pariskunta vaihtaa mieluummin paikkaa ja vuokraa tarvittaessa loma-asunnon tarpeen mukaan. Kanarian ilmasto talvisin houkuttaa Espanjaa enemmän. Continue reading
Petteri Hietamies
Ritva Hietamies
Petteri Hietamiehen elämän keskipisteessä on musiikki ja laulu. ”Laulu on kaikki”, tiivistää Hietamiehen vaimo Ritva, kun kysyn kahvipöydässä, mikä on Petterille tärkeintä elämässä. Hietamiesten kotiin tekemäni vierailun aikana kyllä selviää, että muitakin tärkeitä asioita on. Ainakin mieleisen ja sopivan vaimon merkitys on ilmiselvä Petterin hyvinvointiin vaikuttava asia.
Hietamiehen suuri ja tärkeä asia on aina ollut musiikki ja erityisesti laulu. Lauluopinnot käynnistyivät jo 1970-luvulla. Oppia hän on saanut ja hankkinut useiden hyvien opettajien johdolla koko aikuiselämänsä. Sibelius akatemian kesäkurssit, Unto Monosen hanuristin Veijo Pyyhtiän johdolla tapahtunut tanssimusiikkiin perehtyminen eivätkä opinnot dir music Lasse Myllymaan ohjauksessta ole menneet hukkaan. Niin upeasti soi laulu yksityiskonsertissa, jossa sain olla kuulijana Hietamiehen kodissa. Suomalaisen iskelmämusiikin helmet ja Hietamiehen tulkinnat Olavi Virran ikivihreistä veivät minut tunnelmasta toiseen ja herkistivät muistoihin. Huh, huh! Tunsin suurta kiitollisuutta tästä Suuntana100 -työstä, joka johdattaa minut tällaisiin kokemuksiin ja tapaamaan näin upeita ihmisiä. Onneksi Hietamies viihdyttää ihmisiä kodin ulkopuolellakin erilaisissa tilaisuuksissa. Näin ihmiset saavat viihdettä ja lohtua. Continue reading
Risto Laakkonen Cafe Hoffissa
Risto Laakkonen on omimmillaan toimissa, joissa tarkkuudella ja luovuudella saadaan aikaan parasta mahdollista laatua. Kuvienkäsittelyssä ja taittotyössä kirjapainossa vaadittiin näitä molempia. Painotuotteiden oli oltava virheettömiä ja mitä upeampi ulkoasu, sen tyytyväisemmät asiakkaat. Työura päättyi ennenaikaisesti pitkään työttömyysjaksoon, kun muutoksen tuulet pyyhkäisivät kirjapainoalalle. Suuren murroksen seurauksena käsin tehtävän työn määrä väheni ja työpaikka meni. Vapaita vuosia Risto on nyt viettänyt yksitoista vuotta. Elämään sisältöä antavat nyt Riston monet harrastukset.
Ristosta on tullut intohimoinen teen ystävä. Luovuttuaan kahvin juonnista hän on kokeilemalla, opiskelemalla ja verkostoitumalla teen ystävien kanssa löytänyt kahvin tilalle mieluisan ja haasteita tarjoavan puuhan teen valmistamisesta ja nauttimisesta. Teetä hän juo kotonaan, eri ”kahviloissa” kotipaikkakunnallaan Hämeenlinnassa sekä eri paikoissa Suomessa ja maailman metropoleissa. Hyvän teen hankkiminen ja valmistaminen vaatii huolellisuutta. ”Nautinto on suuri, kun saa eteensä kupposen hyvälaatuisista lehdistä, hyvään veteen oikein haudutettua ja sopivan lämpöistä teetä.” Risto on käynnistänyt Hämeenlinnassa Hyvän teen seuran, johon voi liittyä ristolaakkonen.net -sivuilla. Sieltä löytyy myös Riston valokuvia. Continue reading
Raimo Juvakka
Puhelias karjalaispoika Raimo Juvakka alias Rami sivuutti vaikeat lapsuuskokemuksensa uppoutumalla työntekoon, joka alkoi 15-vuotiaana juoksupoikana, jatkuen useammalla paikkakunnalla erilaisissa myynti- ja myynnin esimiestehtävissä, päättyen 13 vuotta kestäneeseen yrittäjyyteen. Lapsuudesta asti vaivannut huono itsetunto koheni onnistumisten myötä. ”Menestys työelämässä opetti minut luottamaan ja arvostamaan itseäni.” Kauppamies Ramista tuli kantapään kautta, kun koulut jäivät käymättä. ”Kyllä Rami kauppaa tekee vaikka aivan toisin kuin koulussa opetetaan”, totesi hänen päämiehensä aikanaan. ”Hyvä myyjä myy enemmän kuin toiset”, vinkkasi Rami, kun konsultti kyseli koulutuksessa, minkälainen on hyvä myyjä?. Myyminen oli Ramille mieluisaa, sopivaa ja luontevaaa työtä.
Vauhdikkaaseen, ajoittain alkoholinhuuruiseen myyntimiehen elämään tuli muutos ja uusi ryhti, kun Rami tapasi tanssireissulla Annelin, nykyisen vaimonsa, jonka kanssa perustettiin perhe. Avioliittoa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Pojat ovat perustaneet omat perheensä ja neljä lastenlasta ovat papan suuri ilonaihe. Pieni Emilia tokaisi mammalle yökyläreissullaan osuvasti: ”Miksi sä olet mennyt papan kanssa naimisiin? Oliko syynä se, kun pappa puhui mukavia ja nauratti?”
Eläkkeelle jääminen tapahtui nykytyyliin, kun yrittäjän pitkäaikainen edustussopimus irtisanottiin perusteettomasti ja yllättäen pelkällä puhelinsoitolla. Liiton tuomari hoiti Ramille vuoden palkan korvaukseksi, mutta ”huono loppu tämä oli hyvälle työuralle”, toteaa Rami. ”Ikävä muisto tästä jäi mieleen.” Continue reading