Luin tänään paikallislehdestä Hilkka Paavolan (s. 1917) muistokirjoituksen. Hilkka kuoli kuukausi ennen 99-vuotissyntymäpäiväänsä. Viime vuodet hän asui kesät kodissaan Lammilla puutarhan kukkia vaalien. Talvet hän vietti Helsingin kodissaan, jossa hän asui aivan viimeisiin viikkoihin asti. Lammilaiset muistavat hänet energisenä ja huumorintajuisena ihmisenä, joka säilytti muistinsa loppuun asti.
Kuva Terttu Häkkilä
Heillä oli lähes 20 koiraa ja luonnon ystävä tunnettiin myös joutsenten hoitajana. Hän harrasti valokuvausta ja puutarhanhoitoa. Hän oli suuri musiikin ystävä. Energiaa riitti myös yhdistystoimintaan.
Muistokirjoituksen oli laatinut Hilkan ystävä Pirkko-Liisa Kastari. Kirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa 31.3.2016.
Jaan tämän kirjoituksen Suuntana100 -yhteisölle rohkaisuna onnistuneeseen ja pitkään elämään. Elämäntarinaan tiivistyy myös useimmista muista kirjoittamistani onnistumistarinoista paljastuvat hyvän elämän peruspilarit: luonto, harrastukset, huumori ja osallistuminen yhteisten asioiden hoitamiseen.
Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin
Hattulassa minulle tuntemattoman Hilkka Paavolan tarinasta
vaikuttuneena ja tuleviin vuosiin luottavaisesti suunnaten Terttu Häkkilä (s. 1954).