hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Archives
Raimo Juvakka

Raimo Juvakka

Puhelias karjalaispoika Raimo Juvakka alias Rami sivuutti vaikeat lapsuuskokemuksensa uppoutumalla työntekoon, joka alkoi 15-vuotiaana juoksupoikana, jatkuen useammalla paikkakunnalla erilaisissa myynti- ja myynnin esimiestehtävissä, päättyen 13 vuotta kestäneeseen yrittäjyyteen. Lapsuudesta asti vaivannut huono itsetunto koheni onnistumisten myötä. ”Menestys työelämässä opetti minut luottamaan ja arvostamaan itseäni.” Kauppamies Ramista tuli kantapään kautta, kun koulut jäivät käymättä. ”Kyllä Rami kauppaa tekee vaikka aivan toisin kuin koulussa opetetaan”, totesi hänen päämiehensä aikanaan. ”Hyvä myyjä myy enemmän kuin toiset”, vinkkasi Rami, kun konsultti kyseli koulutuksessa, minkälainen on hyvä myyjä?. Myyminen oli Ramille mieluisaa, sopivaa ja luontevaaa työtä.

Vauhdikkaaseen, ajoittain alkoholinhuuruiseen myyntimiehen elämään tuli muutos ja uusi ryhti, kun Rami tapasi tanssireissulla Annelin, nykyisen vaimonsa, jonka kanssa perustettiin perhe. Avioliittoa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Pojat ovat perustaneet omat perheensä ja neljä lastenlasta ovat papan suuri ilonaihe. Pieni Emilia tokaisi mammalle yökyläreissullaan osuvasti: ”Miksi sä olet mennyt papan kanssa naimisiin? Oliko syynä se, kun pappa puhui mukavia ja nauratti?”

Eläkkeelle jääminen tapahtui nykytyyliin, kun yrittäjän pitkäaikainen edustussopimus irtisanottiin perusteettomasti ja yllättäen pelkällä puhelinsoitolla. Liiton tuomari hoiti Ramille vuoden palkan korvaukseksi, mutta ”huono loppu tämä oli hyvälle työuralle”, toteaa Rami. ”Ikävä muisto tästä jäi mieleen.”

Eläköitymisen alku osoittautui vaikeaksi. Työkeskeisen elämän jälkeen tilalle syntyi tyhjiö, joka alkoi täyttyä ahdistuksella. Lapsuuden unohduksiin painetut asiat – evakkomatka yksivuotiaana härkävaunussa pommien ja tykkien jyskeessä, sotaorpous Ruotsissa, siskon kuolema, isän kuolema, liian monet puhumista vaille jääneet asiat, monet pelot – nousivat pintaan ja vaativat käsittelyä. Ahdistus muuttui vaikeaksi masennukseksi, joka vaati lopulta sairaalahoitoa. Hyvä kohdalle osunut hoitaja saa Ramilta erityiskiitokset.

Toipuminen alkoi. ”Kaksi vuotta meni ennen kuin totuin eläkkeellä oloon.” Toipumisessa kirjoittaminen merkitsi paljon. Juureton -nimiseen omakustannekirjaan avatut ja avautuneet muistot ja kokemukset lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisvuosista auttoivat käsittelemään tunteita ja toivat selkeyttä Ramin elämään. Runojakin löytyy ”laatikosta” kymmenittäin.

Musiikki tunnetta antaa
ja siivillään kantaa.
Se ei tunne rajoja kielen
kaikille suo hyvän mielen.
Siitä nauttii lapset ja
harmaahapset.

Runo kertoo Ramille tärkeästä musiikista, jolla on aina ollut piristävä vaikutus ja joka tuo muistoja mieleen. Kuorossa laulaminen on jäänyt, mutta musiikki-ihmisiä löytyy kaveripiiristä useita. Kevyen musiikin yksi suosikkilaulaja on Ramille tuttu Eino Grön. Jazz on myös mieluista kuunneltavaa.

Eläkkeellä jo hieman seestyneen miehen elämä tuntuu olevan raiteillaan. Olo vaimon kanssa on sopuisaa. Rami on kiitollinen vaimolta saamastaan suurenmoisesta huolenpidosta. Koti on muutamien vaihtojen jälkeen mieleisessä paikassa. Lastenlapset ovat suuri ilonaihe. Kymmenen vuotta sitten hoidettu eturauhassyöpä on jäänyt menneisyyteen. Nykyisiin vaivoihinsa Rami saa hyvää hoitoa. Huumori kukkii. Penkkiurheilun harrastamiseen ei ikä vaikuta. Mäkihyppy- ja jalkapallo saavat Ramin edelleen varauksetta innostumaan. Ramin perustaman Miestenkerhon vetäjyys on vaihtunut omaehtoiseen leppoisampaan osallistumiseen kerhon tapaamisiin. Vaimon suosimaan mökkielämään hän suhtautuu rennosti. Mökkinaapurit ovat nimenneet vanhemmiten laiskaksi tunnustautuvan Ramin ”joutolotkoksi”. Karjalaisille ominaisen levottomuuden, siirtolaisuudesta syntyneen juurettomuuden ja lapsuudesta kumpuavan toiseuden tunteensa kanssa hän opettelee tulemaan toimeen. Tämän hetkisen elämänvaiheensa Rami kokee ”vapauttavaksi”. ”Pitää olla jotain, josta välittää ja jotain, mitä odottaa. Kaikki ikävät tapahtumat ovat kääntyneet lopulta parhain päin.”

Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä.
Komeaa, vilkasta ja vauhdikasta 76-vuotiasta Raimo Juvakkaa oli koskettavaa haastatella.  H
änen tänä päivänä uskomattomilta kuulostavat lapsuudenkokemuksensa järkyttivät.  Oli hieno todeta, että puhumattomuuden kulttuurissa kasvanut mies on pystynyt käsittelemään vaikeita asioita,
kun niiden käsittelyyn on tullut sopiva ajankohta eli vasta hektisen työelämävaiheen jälkeen.
Kirjoittamisen terapeuttinen voima sävähdytti.  Sitä voi suositella muillekin! Ja meissä jokaisessa kulkee mukana ydinpersoonallisuutemme.  Ramilla se on elämässä ja ihmisten kanssa pärjääminen, myönteisyys ja huumori. Nämä ovat kantaneet vaikeidenkin aikojen ja kokemusten yli.  Perheen ja hyvän vaimon merkitystä ei miehen elämässä kannata koskaan vähätellä!

ARVOSTAMME PALAUTETTASI TÄSTÄ KIRJOITUKSESTA!

KERRO MEILLE MIELIPITEESI LUKEMASTASI

Juttu, jonka luin? Kirjoita nimi tai kopioi osoite yläpalkista.

Mitä mieltä olit?

Sähköposti

Kun haluat liittyä jäseneksi, löydät liittymislomakkeen Yhteydet-välilehdeltä.

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook

Vastaa

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna