Bongasin Pirkko Heimon Hämeenlinnan kaupungin järjestämällä järjestötorilla, jossa hän oli kertomassa SPR:n vapaaehtoistoiminnasta Kastellissa piipahtaneille kaupunkilaisille. Iloinen Pirkko oli nappivalinta tehtävään, sillä hän on SPR:n ainaisjäsen toimittuaan järjestössä jo 30 vuotta. Pirkko tuntee oman kokemuksensa kautta hyvin SPR:n vapaaehtois- ja avustustyön eri muodot. Hän on järjestänyt arpajaisia ja myyjäisiä, kerännyt rahaa avustuskohteisiin ja hoitanut SPR:n veripalvelussa kahvituksia. SPR:ssä viihtymisen syyksi hän mainitsee sen ”kansanomaisen meiningin”.
Pirkko Heimo
Hyödyllinen ”kahvikuppituntemus” syntyi monivuotisessa sotilaskotityössä, jossa hän kertoo olleensa mukana ”sadoissa” leiri- ja muissa kahvituksissa. Sotilaskotityö oli Pirkosta ”aikansa kivaa”. Pirkon periaate vapaaehtois- ja auttamistyössä on, että homman on tunnuttava kivalta ja vaihtelu on paikallaan.
Pirkko keksii ja toteuttaa ”omapäisiä avustusjuttuja”, joista esimerkkinä rahan kerääminen Ukranaista Karjalaan paenneiden lääkkeisiin. Parhaillaan on menossa Terveyskeskuksen lehtien vaihto tuoreisiin. ”Tästä tulikin vähän isompi juttu”, toteaa Pirkko idean äiti. Yksistään Pääterveysaseman 3 krs:n odostustiloissa on seitsemän lehtipistettä. Uusia lehtiä kerätään SPR:n toimistoon, josta ne toimitetaan eteenpäin terveyskeskuksen asiakkaiden ajan kuluksi.
Vapaaehtois- ja auttamistyön Pirkko on aloittanut jo työelämävuosinaan. Iso projekti oli tavaroiden kerääminen ja toimittaminen nunnien ylläpitämään Äiti Teresa-kotiin Pietariin. Viro on ollut lähellä hänen sydäntään. Viroon on tehty lahjoituksia kirkon kautta ja joskus liikkeellä on oltu omalla kustannuksella, kun tavaraa on ajettu autoilla Viron Otepäähän osana Vihdissä parikymmentä vuotta käynnissä ollutta Kinnas-projektia.
57-vuotiaana Pirkko ryhtyi vielä yrittäjäksi ja aloitti Suomessa ja Baltiassa toimineen huonekalukangasagentuurin. Hommaan Pirkko oli saanut geenit äidiltään, jolla oli ollut kangaskauppa. Hektistä työtä Pirkko jatkoi 64-vuotiaaksi, kunnes totesi, ”ettei jaksa enää herätä Baltiassa”. Eläkkeellä jo 50-vuotiaana leskeksi jääneen Pirkon päivät ovat täyttyneet vapaaehtoistyöstä ja muista harrastuksista.
Pirkko on ollut vapaaehtoisena osastoavustajana Saattokoti Koivikossa sen perustamisesta vuodesta 2012 asti. Rankkaa työtä siellä hän kuvaa ”elämänsä korkeakouluksi”. Koivikko-koti on saanut toiminnastaan erinomaista palautetta.
Viiden vuoden ajan hän osallistui viikottain Hämeenlinnan Kumppanuustalolla Luetaan yhdessä projektiin, jossa annetaan maahanmuuttajanaisille lukutaidon ja suomen kielen opetusta. Suomessa toimii sata Luetaan yhdessä -ryhmää. Vapaaehtoisia opettajia on yli 600 ja opiskelijoita yli 2900. Olisiko tässä Sinulle sopiva tapa tehdä arvokasta vapaaehtoistyötä?
Erilaiset kirjallisuus- ja lukupiirit sekä kulttuuriharrastukset kuuluvat Pirkon viikko-ohjelmaan. Hän osallistuu Hämeen Kansalliset Seniorit -yhdistyksen kirjallisuuskerhoon. Tuglas-Seura edistää suomalais-virolaista kulttuuriyhteistyötä mm. järjestämällä kirjastossa virolaisen kirjallisuuden lukupiiriä, johon Pirkko mielellään osallistuu.
Mistä puhti tähän toimeliaisuuteen? Pirkolla on nyt aikaa. Puuhaa on kertynyt jokaiselle päivälle, vaikka tavoite olisi vähän vähemmän. Vapaaehtoistyön lisäksi hänelle on kertynyt luottamustoimia. Yksin asuvalle Pirkolle ihmisten tapaaminen on tärkeää. Vapaaehtoistyössä toimii hyviä ihmisiä. Auttamisen halu on Pirkon mielestä mallillaan. Auttaminen tuo hänelle hyvän mielen ja merkityksellisyyttä elämään. Hän kokee olevansa vapaa! ”Töitä voi vaihtaa ja lopettaa! Niitä ei tehdä pitkin hampain. Itse olen sopan keittänyt!”
Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä.
Tässäpä virikkeitä kaikille itsensä yksinäiseksi tunteville, lisää toimeliaisuutta ja merkityksellisyyttä elämäänsä kaipaaville.
Auttamisesta saa hyvän mielen. Vaihtoehtoja on paljon ja niitä voi näköjään myös vaihtaa ja keksiä itse.
Alla olevista linkeistä pääsee tiedon lähteille ja eteenpäin.pmalle vapaaehtoistyön polulle.
Linkit:
https://rednet.punainenristi.fi/hameenlinna