hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Tapahtumat
  • Ei aikataulutettuja tapahtumia
Archives
FINLAND, Lahti

Kuva: Kari Raita

Puukko on helakanpunaisessa tupessa.Tuppeen on kaiverrettu poron kuva, suden pää, tähtiä ja erilaisia koukeroita. Ostin puukon viime kesänä Lapista Kaamasen tieltä Nuorgamin Jounilta. Istun kesämökin portailla ja pyörittelen puukkoa kädessäni, laitan sen tuppeen ja otan taas esille. Puukon kahva on visakoivua, terä on kiiltävä eikä siinä ole vielä lainkaan kulumia. En siis ole paljonkaan käyttänyt sitä.

5-vuotias pojantytär juoksee luokseni portaille vaaleat hiukset hulmuten ja pehmolelu kainalossa. Hänellä on pinkit leggingsit ja vaalea t-paita, jossa on prinsessan kuva.

– Mummi, pojat ei leiki mun kanssa! hän sanoo ja huomaa puukon ja punaisen tupen.

– Miks sulla on puukko … ja mikä toi punainen on? hän kysyy.

-Tämä punainen on puukon tuppi ja puukko laitetaan sinne silloin, kun sitä ei tarvita. vastaan tytölle.

– Mut mitä sä TEET puukolla? tyttö yhä utelee. Mietin, mitä muuta puukolla voisi tehdä kuin vuolla tikkuja.

– Haluatko pajupillin, tuolla ojan takana on hyviä oksia? keksin äkkiä.

– Jooooo, haluan pajupillin. Mitä sillä voi tehdä, voiko sillä soittaa? mietiskelee tyttö ja kaivaa etusormella nenäänsä.

– Voi sillä soittaa, mutta siitä ei lähde kuin yksi ääni, jos vaan saan sen onnistumaan, selitän helpottuneena kun keksin mitä puukollani voi tehdä.

– Odota tässä rapulla sillä aikaa, kun mummi hakee sopivan pajunoksan. Sinun ei kannata tulla pellolle, kun siellä on risuja ja itikoita, sanon tytölle.

Hän jää portaille istumaan pehmolelunsa kanssa ja selittää sille, että mummi tekee meille pajupillin.

Olen hyvillä mielin, kun keksin tuon pajupillin. Täytyy kaivella muistini lokerosta, miten se tehtiinkään. Isäni teki minulle pajupillejä silloin kun itse olin lapsi. Vain keväällä se onnistuu, kun nuoren pajun kuori ei ole vielä sitkeää ja silloin se irtoaa helposti. Lähden miltei juoksujalkaa puutarhan ohi ja hyppään ojan yli ja siinähän niitä pajuja on. Pari isoa puuta ja nuoria, parin vuoden ikäisiä pajuja. Etsin nuorista pajuista sopivan paksuisia oksia. Oksasta pitää löytää sellainen noin kymmenen sentin pituinen kohta, joka on sileä ja jossa ei ole silmuja.

– Mummiiii! Joko pajupilli on valmis! huutelee pojantytär portailta.

– Ei vielä, etsin vasta sopivaa oksaa, vastaan tytölle.

– Okei! kuuluu portailta.

Löydän viimein muutaman hyvän oksan, jotka katkaisen sopivan mittaisiksi ja loikin takaisin ojan yli ja puutarhan poikki.

MITEN PAJUPILLI TEHDÄÄN?

Istun portaille ja kääntelen oksanpätkiä kädessäni ja valitsen niistä parhaimman. Tyttö istuu lievästi pitkästyneen näköisenä vieressäni ja katselee hiljaa mitä teen. Hän ottaa pehmolelun käsistä kiinni ja pyörittää sitä ympäri monta kertaa, niin että lelun olkanivelet menevät melkein solmuun. Katkaisen pajunoksan n. 15 cm mittaiseksi ja vuolen puukolla sen toisen pään tasaiseksi, ja toisesta päästä teen vinon, noin 35 asteen kulmaan. Sitten teen puukolla n. 6-7 cm vinosta päästä kuoreen oksan ympäri viillon nilaan asti. Sen jälkeen laitan pillin vinon puoleisen pään suuhuni, pyöritän sitä suussani samalla kostuttaen sitä syljellä. Sitten otan pillin pois suusta ja pehmitän vielä kuorta naputtamalla sitä kevyesti ympäriinsä puukon kahvalla. Ja vielä kertaalleen suuhun pehmenemään.

Tyttö on lopettanut pehmolelun pyörittelyn ja katselee nyt tarkasti mitä teen. Laitan puukon vähäksi aikaa sivuun ja yritän irrottaa kuorta liikuttelemalla sitä sormilla kevyesti edestakaisin ja pyörittämällä sitä. Kuori irtoaakin aika hyvin ja vedän sen varovasti irti pillin päältä.

– Katsohan, hyvin lähti kuori irti! sanon tytölle.

– Joo, vastaa hän kyllästyneen näköisenä ja kysyy – Soiko muka tollanen tikku?

– Odota vielä vähän aikaa, niin kohta se soi, sanon, ja jatkan pillin työstämistä.

Vuolen pillin viiston reunan yläpuolelta n. 1-1,5 cm pituisen ohuen ”lastun” pois. Sen alapuolelle teen pienen pystysuoran loven, ja siitä pillin päätyyn päin loivenevan viillon. Sitten laitan kuoritupen takaisin paikoilleen, ja on viimeisen työvaiheen vuoro. Leikkaan puukolla varovasti kuoreen pillin ”rungossa” olevan kolon kohdalle pienen ovaalin muotoisen loven. Ja niin pilli on valmis, toivottavasti se soi. Meinaan puhaltaa pilliin, mutta annankin tytön puhaltaa ensin – jännitystä pitää pitkittää vähän.

Pojantytär on tällävälin lähtenyt perhosen perään kyllästyttyään istumaan tylsältä näyttävän askareen vieressä.

– Tulehan katsomaan, pajupilli on valmis! huikkaan tytölle. Vaaleat hiukset liehuen hän juoksee luokseni.

– Puhallapa pilliin, niin nähdään soiko se. Puhalla tuohon vinoon päähän, sanon, ja ojennan pillin tytölle. Tyttö pistää pillin suuhunsa, puhaltaa ja ilmoille kajahtaa pitkä ja kirkas pajupillin ääni. Se taitaa olla A tai H.

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook

Vastaa

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna