Suuntana100 ry:n toimintamuodoksi on otettu kannustaminen erilaisten elämäntarinoiden kirjoittamiseen. Tarjoamme myös tukea ja mahdollisuuden tarinoiden julkaisemiseen.
Tarinoiden kokoaminen on tärkeää, kun vanhoja tarinoita muistava väki ikääntyy ja vähenee. Vielä tarjoutuu ainutlaatuisia mahdollisuuksia kuunnella suvun, kylän, yhteisön vanhimpia ja tallettaa heidän kertomuksiaan kirjoituksina tai uutta teknologiaa käyttäen esim. videoina. Myös vanhat valokuvat ansaitsevat tulla dokumentoiduiksi ja digitoiduiksi käytettäväksi ja jaettavaksi nykyteknologioilla. Omiin tarinoihin voi löytyä kiinnostavaa täydennystä netistä, kirjallisuudesta, historiikeista tai vaikkapa Kansallisarkiston laajoista arkistoista. Kursseja ja opastusta tarinan kirjoittamiseen on hyvin tarjolla esim. kansalaisopistoissa, erilaisilla kursseilla ja kirjallisuudessa.
Myös oman henkilötarinan läpikäyminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä, jopa tarpeellista itselle. Tarinat tärkeitä myös lähipiirille ja jälkipolville kannammehan kaikki mukana myös edellisten sukupolvien asioita usein tiedostamattamme.
Siirtyminen vapaisiin vuosiin eläkkeelle on monille sopiva murroskohta eletyn elämän ja kokemusten läpikäyntiin. Näin voi vapautua ikävistäkin asioista, oppia ymmärtämään itseään ja pystyä iloitsemaan vahvuuksistaan ja onnistumisistaan. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys kolmannen elämänvaiheen laatuun.
Timo Montosen kirjasta ”Miksi kirjoitamme” poimin tähän syitä elämäntarinan kirjoittamiseen:
Yksi hakee selkeyttä nykytilanteeseensa, jotta ymmärtäisi elämäänsä paremmin. Kirjoittamisella voi olla terapeuttinen merkitys, hoitava vaikutus, mieltä huojentava tehtävä.
Toinen haluaa selvittää mennyttä, etsiä syitä ja seurauksia, jotta tietäisi miksi elämä on mennyt niin kuin on mennyt. Kirjoittaminen lisää tällöin tietoa, se on löytöretki omaan menneisyyteen, eletyn elämän kartoittamista.
Kolmannelle kaikki voi jo olla selkeää. Hän haluaa siirtää tarinansa seuraaville sukupolville, lapsille ja lastenlapsille. Kirjoittamiseen on tällöin tiedon jakeluun liittyvä tehtävä.
Kirjoittamiseen voi olla paitsi tarve myös pakko. Oma elämä voi näyttäytyä sellaisena tunnemöykkynä, ajatuskimppuna, tiukkana muistokeränä, että siitä ei saa tolkkua muulla tavoin kuin purkamalla muistot ja ajatukset tarinoiksi ja kertomuksiksi, tunnustuksellisiksi teksteiksi.
Tällaisesta kirjoittamisesta löytyy Suuntana100 Onnistujilta ainakin kaksi esimerkkiä: Vieno Zlobinan kirjoittama kirja ”Heidän ihanteensa murskattiin – tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa” ja Raimo Juvakan lapsuuden sota-ajan vuosista Ruotsissa kirjoittama omakustanne ”Juureton”. Vienon kirjasta tuli autenttista viiteaineistoa suosittuun Antti Tuurin käsikirjoittamaan Ikitie-elokuvaan.
Timo Montonen uskoo kirjassaan, että kirjoittaminen piristää, antaa mielekästä tekemistä ja sen olevan antoisa projekti ja prosessi, joka innostaa häntä ponnistelemaan ja näkemään vaivaa, mittelemään voimiaan.
Suosittelemme lämpimästi ryhtymään tarinoiden kirjoittamiseen olivatpa ne mitä tahansa. Jos tunnet tarvetta tarinasi julkaisemiseen vaikkapa e-kirjana, voimme yrittää auttaa sinua.
Innostuksen tarinoiden julkaisemiseen saimme puolitoista vuotta kestäneestä hankkeesta, jossa saimme Suuntana100 Onnistujan Vieno Zlobinan 15 vuotta kirjoittaman tarinan julkaistuksi sekä alkuperäiskielellä englanniksi että suomennettuna versiona Siirtolaisuusinstituutin kirjasarjassa.
Lisätietoja ja linkkejä:
Raimo Juvakan Suuntana100 Onnistumistarina
Vieno Zlobinan Suuntana100 Teoksi nostettu kirjahanke
Kirjavinkki:
Vieno Zlobinan kirjaa voi tilata Siirtolaisuusinstituutin verkkokaupasta, josta voi ladata myös ilmaiset e-kirjat pdf-tiedostointa