Arja Kartano vetää mielellään yhteislaulutilaisuuksia
Kotikylästäni Retulasta kotoisin oleva Arja Kartano on yksi Tapolan perheen laulavista ja liikkuvista tyttäristä. Kotona oli paljon laulua ja tanssia. Äiti laittoi lahjakkaan tyttärensä laulutunneille 16-vuotiaana. Koko ikänsä nyt 75-vuotias Arja on laulanut omaksi ja muiden iloksi. ”Musiikki on voima, joka on ollut aina mukana”, sanoo Arja ja pitää haastattelijalle pienen hanurikonsertin. Arja kertoo laulaneensa sadoissa juhlissa häistä hautajaisiin, joita niitäkin on kertynyt jo 500! Pientä ylpeyttä äänessä Arja tokaisee laulaneensa jopa Titolle. Tämä tapahtui Lepaan emäntäkoulussa, kun Tito vieraili presidentti Kekkosen kanssa siellä. Arjan ensimmäinen oma soolokonsertti järjestyi täydelle salille Hämeen Raatihuoneella Arjan ollessa 62-vuotias. Tapolat ovat pitäneet vuosittain useita yhteiskonsertteja, joiden pääsymaksut on useimmiten lahjoitettu hyväntekeväisyyteen.
Arja on käynyt ahkerasti vanhusten palvelutaloissa, SPR:n ja monien eri järjestöjen ja yhdistysten tilaisuuksissa vetämässä yhteislaulua.
Vanhusasia on Arjalle tärkeä, sillä hän on tehnyt 45-vuoden työuran Hämeenlinnan kaupungilla kodinhoitajana, tehostetun hoidon perhetyöntekijänä, vanhusten palvelukeskuksen toiminnanohjaajana ja myöhemmin vielä johtajana. Arja on työvuosien atikana ahkerasti kouluttanut itseään aina sosiaaliohjaajaksi ja sosionomiksi asti.
Eläkkeellä intoa riitti vielä vuosiksi omaishoitajien ohjaukseen ja kouluttamiseen eri puolilla Kanta-Hämettä. Lopulta tätä työtä kertyi liikaa ja oli aika päästää irti. Arja sanoo, että ”kyky eläytyä ihmisten tilanteisiin auttoi jaksamaan”.
Pienen tauon jälkeen löytyi taas voimia ”tehdä vielä jotain”. Arja lupautui hätäavuksi vanhusten kotihoitoon ja käy nyt töissä kerran kahteen viikkoon. Työpäivinä Arja kokee itsensä innostuneeksi ja aviomiehellekin järjestyy samalla vapaata. Huolestuneena Arja toteaa työn muuttuneen. Hänen aikanaan 60- ja 70-luvuilla vanhuksen luona oltiin kerrallaan neljä tuntia, jolloin ehti hoitaa, laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä ja seurustella. Nyt 16 tunnin työpäivänä käydään 14 paikassa ja visiitin aikana ehtii tehdä vain määritellyt pakolliset toimet joiden raportoitiinkin menee aikaa.
Elinvoimaansa Arja ammentaa liikunnasta. Lapsena ”likat” herätettiin viideltä aamulla töihin. Ahkerilta tytöiltä sujuivat kaikki peltotyöt. Kilpailuhenkeä koeteltiin sokerijuurikkaan harvennuskilpailuissa ja piirin hiihtokilpailuissa. Ruumiillisesta työstä ja lapsuuden pihaleikeistä rakentui Arjalle hyvä koko elämän kantava peruskunto. Nuoruusvuosina Arja kertoi käyneensä kylätansseissa jopa kuusi kertaa viikossa. Näiltä reissuilta löytyi Arjalle sitten elämänkumppaniksi Heikki, jonka kanssa avioliittoa on jatkunut jo yli 50 vuotta.
Arjan elämäntapa on liikunnallinen. Työvuosinaan hän pyöräili huhtikuusta marraskuuhun 15 km työmatkansa edestakaisin kokouspäiviä lukuunottamatta: ”Silloin piti olla parempaa päällä ja tukka kunnossa”.
No enpä ihmettele, kun Arja kertoo, että hänet ”on valittu joskus Hämeenlinnan pyöräilykuningattareksi”! Arja on toiminut työssään jumppaohjaajana ja käynyt paljon tähän liittyviä kursseja.
Tänä päivänä Arja lähtee joka aamu viideltä 5-7 km lenkille. Aiemmin lenkit sujuivat juosten. Edelleen Arja tapailee juoksuaskelia laskemalla askelpareja. Joku tuttu yllytti hänet Parolan kuntoportaisiin, jossa 129 rapun portaat hän nousee 10 kertaa! Kun Arja huomasi, että tasapaino alkoi heikentyä hän ilmoittautui tasapainoryhmään, joka nyt Korona-aikana kokoontuu netin kautta. ”Nyt tasapaino on alkanut parantua”.
Arjalla on tapana asetttaa itselleen tavoitteita! Oma soolokonsertti 62-vuotiaana on yksi toteutettu tavoite. 50-vuotisjuhlassaan hän ilmoitti juoksevansa 60 vuotiaana maratonin ja näin tapahtui. Syntymäpäivänään 9.8. hän tuli Helsingin City-Maratonilla 60-vuotiaiden sarajassa sijalle 34 6 tunnin ajalla. Kerran hän päätti lukea raamattua läpi niin, että pääsisi jyvälle, mitä saarnatuolissa puhutaan. Saarnoja hän oli ihmetellen kuunnellut kun lauloi vuosia kirkkokuorossa. ”Aluksi raamattu oli täyttä utopiaa, mutta nyt koen ymmärtäväni sen sanomaa. Aikaa lukemiseen meni kyllä monta kuukautta.”
Jouten Arja ei taida juuri olla! Sukkia syntyy satoja pareja. Viimeksi hän kutoi sisarensa koko perheelle 96 paria sukkia. Sukkapakettiin sujahtaa aina myös kortti, johon Arja kirjoittaa sepittämänsä runon. Runoja löytyy enemmänkin vessavihosta. Runoilu on suvun perintöä. Arjan vaari oli ”kova runoilemaan”.
Retulan mökillä riittää kesällä hyötyliikuntaa ja pihapuuhia. Pakkaseen kertyi viime kesänä 400 litraa mustikoita ja lähes saman verran puolukoita.
Mökkielämällä on nyt entistäkin suurempi arvo, kun Arja ja Heikki luopuivat viime syksynä omakotitalostaan ja muuttivat Parolan keskustaan kerrostaloon. Päätös oli aluksi vaikea, mutta lopulta Heikkikin heltyi ja tokaisi ”kerran se vaan kirpaisee”. No kyllä se ehkä kirpaisi toisenkin kerran, kun turhiksi todettuja tavaroita poltettiin mökkirannassa.
Kysyn vielä Heikiltä kommenttia touhukkaasta ja taitavasta rouvastaan. Siihen Heikki huokaisee: ”Kun se ei edes väsy”!
Tämä tarina on rohkaiseva esimerkki liikunnan ja merkityksellisen tekemisen voimauttavasta vaikutuksesta toimintakyvyn ja täysipainoisen elämän jatkumisen mahdollistajana vaikka ikävuosiakin kertyy.
Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin – liikkuen ja laulaen aktiviiisiin vapaisiin vuosiin
Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä
Suuntana100 ry
Lue kirjoitus Arja Kartanon Suuntana100 Teosta suuntana100.fi -sivuilta