Hannele Aurola
Hannele Aurolan elämään tuli iso muutos, kun aviomies ilmoitti täysin yllättäen haluavansa erota, jätti kodin ja muutti ulkomaille.
Aiemmista elämän kokemuksistaan oppineena Hannele lähti etsimään apua. Netistä Hannele löysi Leena Koivun erovalmennukset.
Hannele tapasi Leenan henkilökohtaisissa valmennuksissa viisi kertaa. Valmennusmenetelmään perustuvien keskustelujen ja harjoitusten avulla löytyi näinkin lyhyessä ajassa eroon ja tulevaisuuteen myönteinen näkökulma. Tapaamisissa ei itketty kertaakaan. Keskustelu oli antoisampaa kuin itkeminen. Leenan menetelmä on Hannelen mielestä hyvä. ”Lähestymistapa on rohkeasti erilainen, ei lainkaan vähäarvoinen. Tärkeät asiat tulivat käsitellyiksi. Valmennus eteni päämäärätietoisesti. Asiat pysyivät joka kerralla koossa. Mielikuvien avulla löydettiin helposti asian kääntöpuolet. Myös Leenan NLP-valmennusosaamista käytettiin.
Leena on persoonana Hannelen mielestä näihin erovalmennuksiin sopiva, avoin ja kuunteleva. Mikään ei tapaamisissa ärsyttänyt Hannelea. Syntyi hyväksyvä rengas. Tuloksena on luottamus ja positiivinen asenne itseä ja tulevaisuutta kohtaan.
Tällä hetkellä Hannele on vapaaehtoistyöntyöntekijänä Länsi-Uudellamaalla kehitysvammaisten aikuisten perhekodissa, joka oli hänelle tuttu jo 1990-luvulta. Ihmisten auttaminen ja elämä yhteisössä tuo sisältöä ja hyvää mieltä. Kristillisiin arvoihin pohjautuva elämäntapa sopii Hannelelle hyvin. Usko jumalan johdatukseen ja rukoileminen auttavat levollisena luottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Edessä oli luopuminen kodista ja muutto toiselle paikkakunnalle. Laaditut testamentit ja sopimukset eivät päde kun ero toisesta ei päättynytkään kuolemaan. Epäonnistunut autokauppa oli viedä vararikkoon ja luottamuksen ystäviin. Kamelinselkä ei silti katkennut, kun tarvittavia voimavaroja oli kertynyt aiemmista selviytymiskokemuksista, erovalmennuksesta ja uskosta jumalan johdatukseen. Hannele pystyy hyvinvoivana 67-vuotiaana suuntaamaan luottavaisesti ja myönteisesti kohti laadukasta ja pitkää elämää.
Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä maaliskuussa 2015 perhekodissa käytyjen keskustelujen pohjalta.