hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Archives

Onnistumisia

 

web_Päivi Peltonen_lähikuva_DSC_0741

Päivi Peltonen

Päivi Peltonen toivottaa vieraan sydämellisesti tervetulleeksi kotiinsa ja ateljeeseensa Tuuloksessa. Näin hän toteuttaa yhtä monista elämänviisauksistaan ”täytä talosi ihmisillä”. Lämpö, luovuus, henkisyys ja intohimo elämään huokuvat vastaan heti ovelta. Sukellan ainutlaatuiseen maailmaan, jossa kaikki muu unohtuu.

Päivin seurana on yksi hänen yhdeksästä lapsenlapsestaan. Päivi sanoo rakastavansa lapsia. Omia lapsia Päivillä on viisi. Kaikki lapset ovat samalla viivalla. Hän ei erottele omia tai toisten lapsia. ”Lapset ovat aitoja. Lapsi on aina ihminen.” Pieni tyttö liittyy luontevasti seuraamme ja näyttää viihtyvän mainiosti mummolassa ja isoäitinsä seurassa.

Päivi on viettänyt eripituisia aikoja Lapissa vuodesta 1960 alkaen, anoppilassaan ja vanhassa saamelaistalossa Sodankylän Vuotsossa. Elämä Lapissa näkyy lähtemättömästi Päivissä. Hän on päässyt lähelle luontoa. Hänen luomisvoimansa ammentaa Lapista. Taulut, kirjoitukset, käsityöt ja vaatteet ilmentävät kaikki Lapin luontoa, henkeä ja perinteitä. Ateljee on täynnä Lapissa tehtyjä maalauksia. Sieltä löytyy kokoelma poronnahoista ja erilaisista turkiksista työstettyjä uniikkeja Päivin suunnittelemia ja ompelemia takkeja, liiveja ja asuja. Pöydillä on videokasetteja, joille on dokumentoitu Päivin työmenetelmiä. Continue reading

 

Petteri Hietamies_DSC_1283

Petteri Hietamies

Ritva Hietamies

Ritva Hietamies

Petteri Hietamies kutsui minut kotiinsa kun sovimme haastattelu-paikkaa. Tarkoitus oli haastatella Petteriä hänen intohimostaan laulamiseen. Heti sisälle astuttuani huomasin tulleeni kahden taiteilijan kotiin. Seinät olivat täynnä Petteri Hietamiehen vaimon Ritvan maalaamia tauluja. Petterillä oli oma musiikkihuone täynnä erilaisia soittolaitteita ja vahvistimia. Tunnelma kauniissa kodissa oli iloinen ja tasapainoinen.

Ennen muuttoa Lahteen he kokeilivat elämistä Espanjassa Aurinkorannikolla. Kahdeksan vuoden jälkeen tuli kyllästyminen ja aika luopua asunnosta. Espanjan aika oli kuitenkin molemmille merkityksellistä. Ritvan taideharrastus sai uutta vauhtia. Paloa maalaamiseen riittää edelleen. Viime vuona töitä oli esillä neljässä näyttelyssä.

Petterin viihdyttäjän ura alkoi toteutua, kun suomalaisten illanviettoihin löydettiin mainio laulaja, tarinankertoja ja laulattaja. Nyt pariskunta vaihtaa mieluummin paikkaa ja vuokraa tarvittaessa loma-asunnon tarpeen mukaan. Kanarian ilmasto talvisin houkuttaa Espanjaa enemmän. Continue reading

Petteri Hietamies_DSC_1283

Petteri Hietamies

Ritva Hietamies

Ritva Hietamies

Petteri Hietamiehen elämän keskipisteessä on musiikki ja laulu. ”Laulu on kaikki”, tiivistää Hietamiehen vaimo Ritva, kun kysyn kahvipöydässä, mikä on Petterille tärkeintä elämässä. Hietamiesten kotiin tekemäni vierailun aikana kyllä selviää, että muitakin tärkeitä asioita on. Ainakin mieleisen ja sopivan vaimon merkitys on ilmiselvä Petterin hyvinvointiin vaikuttava asia.

Hietamiehen suuri ja tärkeä asia on aina ollut musiikki ja erityisesti laulu. Lauluopinnot käynnistyivät jo 1970-luvulla. Oppia hän on saanut ja hankkinut useiden hyvien opettajien johdolla koko aikuiselämänsä. Sibelius akatemian kesäkurssit, Unto Monosen hanuristin Veijo Pyyhtiän johdolla tapahtunut tanssimusiikkiin perehtyminen eivätkä opinnot dir music Lasse Myllymaan ohjauksessta ole menneet hukkaan. Niin upeasti soi laulu yksityiskonsertissa, jossa sain olla kuulijana Hietamiehen kodissa. Suomalaisen iskelmämusiikin helmet ja Hietamiehen tulkinnat Olavi Virran ikivihreistä veivät minut tunnelmasta toiseen ja herkistivät muistoihin. Huh, huh! Tunsin suurta kiitollisuutta tästä Suuntana100 -työstä, joka johdattaa minut tällaisiin kokemuksiin ja tapaamaan näin upeita ihmisiä. Onneksi Hietamies viihdyttää ihmisiä kodin ulkopuolellakin erilaisissa tilaisuuksissa. Näin ihmiset saavat viihdettä ja lohtua. Continue reading

Risto Laakkonen Cafe Hoffissa

Risto Laakkonen on omimmillaan toimissa, joissa tarkkuudella ja luovuudella saadaan aikaan parasta mahdollista laatua. Kuvienkäsittelyssä ja taittotyössä kirjapainossa vaadittiin näitä molempia. Painotuotteiden oli oltava virheettömiä ja mitä upeampi ulkoasu, sen tyytyväisemmät asiakkaat. Työura päättyi ennenaikaisesti pitkään työttömyysjaksoon, kun muutoksen tuulet pyyhkäisivät kirjapainoalalle. Suuren murroksen seurauksena käsin tehtävän työn määrä väheni ja työpaikka meni. Vapaita vuosia Risto on nyt viettänyt yksitoista vuotta. Elämään sisältöä antavat nyt Riston monet harrastukset.

Ristosta on tullut intohimoinen teen ystävä. Luovuttuaan kahvin juonnista hän on kokeilemalla, opiskelemalla ja verkostoitumalla teen ystävien kanssa löytänyt kahvin tilalle mieluisan ja haasteita tarjoavan puuhan teen valmistamisesta ja nauttimisesta. Teetä hän juo kotonaan, eri ”kahviloissa” kotipaikkakunnallaan Hämeenlinnassa sekä eri paikoissa Suomessa ja maailman metropoleissa. Hyvän teen hankkiminen ja valmistaminen vaatii huolellisuutta. ”Nautinto on suuri, kun saa eteensä kupposen hyvälaatuisista lehdistä, hyvään veteen oikein haudutettua ja sopivan lämpöistä teetä.” Risto on käynnistänyt Hämeenlinnassa Hyvän teen seuran, johon voi liittyä ristolaakkonen.net -sivuilla. Sieltä löytyy myös Riston valokuvia. Continue reading

Raimo Juvakka

Raimo Juvakka

Puhelias karjalaispoika Raimo Juvakka alias Rami sivuutti vaikeat lapsuuskokemuksensa uppoutumalla työntekoon, joka alkoi 15-vuotiaana juoksupoikana, jatkuen useammalla paikkakunnalla erilaisissa myynti- ja myynnin esimiestehtävissä, päättyen 13 vuotta kestäneeseen yrittäjyyteen. Lapsuudesta asti vaivannut huono itsetunto koheni onnistumisten myötä. ”Menestys työelämässä opetti minut luottamaan ja arvostamaan itseäni.” Kauppamies Ramista tuli kantapään kautta, kun koulut jäivät käymättä. ”Kyllä Rami kauppaa tekee vaikka aivan toisin kuin koulussa opetetaan”, totesi hänen päämiehensä aikanaan. ”Hyvä myyjä myy enemmän kuin toiset”, vinkkasi Rami, kun konsultti kyseli koulutuksessa, minkälainen on hyvä myyjä?. Myyminen oli Ramille mieluisaa, sopivaa ja luontevaaa työtä.

Vauhdikkaaseen, ajoittain alkoholinhuuruiseen myyntimiehen elämään tuli muutos ja uusi ryhti, kun Rami tapasi tanssireissulla Annelin, nykyisen vaimonsa, jonka kanssa perustettiin perhe. Avioliittoa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Pojat ovat perustaneet omat perheensä ja neljä lastenlasta ovat papan suuri ilonaihe. Pieni Emilia tokaisi mammalle yökyläreissullaan osuvasti: ”Miksi sä olet mennyt papan kanssa naimisiin? Oliko syynä se, kun pappa puhui mukavia ja nauratti?”

Eläkkeelle jääminen tapahtui nykytyyliin, kun yrittäjän pitkäaikainen edustussopimus irtisanottiin perusteettomasti ja yllättäen pelkällä puhelinsoitolla. Liiton tuomari hoiti Ramille vuoden palkan korvaukseksi, mutta ”huono loppu tämä oli hyvälle työuralle”, toteaa Rami. ”Ikävä muisto tästä jäi mieleen.” Continue reading

Arja-Leena Aalto

Arja-Leena Aalto

Arja-Leena Aalto siirtyi viettämään vapaita vuosiaan viitisen vuotta sitten. Hän jäi ensin vuorotteluvapaalle ja teki sitten oman ratkaisunsa luopumalla päätoimisesta opettajan työstään hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Työssäolovuosiinsa Arja-Leena on tyytyväinen eikä hänellä ole asiaan ”kaikkien päivien valossa mitään argumenttia”.

Arja-Leena on ollut innokas matkailija jo nuoruusvuosistaan asti. Mieleen muistuu helposti ensimmäinen vuoden 1966 matka Leningradiin, jossa hän pääsi tutustumaan Eremitaašin taidekokoelmiin. Taiteen kauneus huumasi hänet. Siitä asti matkakohteiksi ovat usein valikoituneet juuri ne Euroopan kaupungit, joista löytyy huomattavimmat ja kokonaisvaltaisimmat taidekokoelmat. Suosikkikohteiksi Arja-Leena mainitsee Madridin Pradon ja Reina Sofian museon, Pariisin Louvren, Pietarin Eremitaasin, Moskovan Tretjakovin, Nizzan Marc Chagall -museon, Firentzen ja Venetsian taidemuseot sekä viimeisimmän käyntikohteen Zürichin Kunsthausin, josta hän on vieläkin hieman kiihdyksissä. ”Minulle välittyy aina vahvasti tunnetasolla taituruuden ja kauneuden viesti, kun astun sisään taiteen maailmaan.”

Muutkin matkakohteet ovat Arja-Leenan mieleen. Muistot Alppiniityistä, Sveitsin ja Itävallan lumihuipuista, järvistä ja joista saavat Arja-Leenan huokaisemaan. Innoituksen näihin matkoihin ala-asteen opettajana työskennellyt, lapsen mielensä säilyttänyt kertoo saaneensa lastenlaulusta ”Luzernista Weggikseen”. Continue reading

Tommi Viitanen

Tommi Viitanen

 Tommi Viitasen elämä muuttui 17.6.2000 kun hän kiirehtiessään illan viimeisen bussiin jäi raitiovaunun murjomaksi. Kolme viikkoa hän taisteli HYKS:in teho-osastolla elämästään koomassa. Herätessään hän tajusi, että ”nyt on sattunut pahasti”. Vammojen ja vaurioiden lista on pitkä: aivoruhje, kallonpohjan murtuma, kasvohermohalvaus, selkäranka murtunut, viisi kylkiluuta keuhkon läpi, maksaruhje, lantio murtunut.

Tästä alkoi vuosien kuntoutus ensin eri sairaaloissa ja sen jälkeen avokuntoutuksena kotona ja kuntoutuslaitoksissa. Tommi opetteli kävelemään, syömään, puhumaan ja selviytymään pikkuhiljaa elämisen perusasioista itse. Tästä alkoi uusi elämä aivovammaisena.

Kaikesta saamastaan avusta Tommi on kiitollinen. Alusta asti hän on itseään säästelemättä ja vaikeuksista lannistumatta tehnyt joka päivä parhaansa kuntoutumisensa eteen. Continue reading

Veikko Saari

Veikko Saari

Veikko Saari teki lähes neljäkymmenen vuoden työuran kanttorina Kuopion Riistavedellä ja Hämeenkoskella. Leipätyönsä ohessa hän on opettanut pianonsoittoa ja laulua sekä johtanut monia kuoroja. Ensimäisestä kanttorin työpaikasta Rääkkylästä Pohjois-Karjalasta löytyneen vaimon kanssa perustettuun perheeseen syntyi kolme tytärtä. Vuodet vierivät mukavasti, kunnes eräällä Lapin lomalla koitti aika tehdä päätös ”ei enää töihin”.

Eläkepäivien vapaus toi pintaan Veikon nuoruudessa harrastuksiin kuuluneen kevyen musiikin, jolle ei ollut jäänyt sijaa kanttorin elämässä. Autossa laulaessa vanhat kappaleet muistuivat mieleen. Syntyi ajatus, että ”miksei voisi laulaa kevyempääkin”. Ja niin hanat aukesivat. Tuli aika toteuttaa työn ja perhe-elämän pyörteisiin hautaunut nuoruuden unelma laulajan urasta. Veikko ryhtyi viihdelaulajaksi. Keikoille saatiin mukaan soittajia. Keikkamyyntiin löytyi avuksi manageri. Sopivia kappaleita löytyi. Veikko teki omakustanteisen levyn Kaukainen Kotiseutu! Nyt Veikko Saarta voi siis kuulla levyltä, YouTubesta sekä keikoilla, joista suurin osa on yksityistilaisuuksissa. Hyvältä kuulostaa! Continue reading

Hannele Aurola

Hannele Aurolan elämään tuli iso muutos, kun aviomies ilmoitti täysin yllättäen haluavansa erota, jätti kodin ja muutti ulkomaille.

Aiemmista elämän kokemuksistaan oppineena Hannele lähti etsimään apua. Netistä Hannele löysi Leena Koivun erovalmennukset.

Hannele tapasi Leenan henkilökohtaisissa valmennuksissa viisi kertaa. Valmennusmenetelmään perustuvien keskustelujen ja harjoitusten avulla löytyi näinkin lyhyessä ajassa eroon ja tulevaisuuteen myönteinen näkökulma. Tapaamisissa ei itketty kertaakaan. Keskustelu oli antoisampaa kuin itkeminen. Leenan menetelmä on Hannelen mielestä hyvä. ”Lähestymistapa on rohkeasti erilainen, ei lainkaan vähäarvoinen. Tärkeät asiat tulivat käsitellyiksi. Valmennus eteni päämäärätietoisesti. Asiat pysyivät joka kerralla koossa. Mielikuvien avulla löydettiin helposti asian kääntöpuolet. Myös Leenan NLP-valmennusosaamista käytettiin. Continue reading

riku_routo_rikuo_web_DSC_3479Riku Routo on toteuttanut unelmiaan lapsesta asti sitkeällä periksi antamattomuudella ja luovalla hulluudella. Unelmat ovat perustuneet suureen moottoripyöriin kohdistuneeseen intohimoon ja kiinnostukseen vanhojen rakennusten entisöintiin. Toteuttamisessa on ollut hyötyä synnynnäisistä myyntimiehen lahjoista, luovuudesta keksiä ideoita ja ratkaisuja sekä kyvystä saada ihmiset innostumaan mitä mielikuvituksellisimmista hankkeista ja niiden toteuttamisesta.

Juttuja Rikun aikaansaannoksista vuosien varrelta on julkaistun monissa medioissa. Hänet on palkittu monilla eri foorumeilla Lahdessa, Suomessa ja ulkomaita myöten. Kaikki ei ole kuitenkaan niin siloista kuin päälle päin näyttää. Continue reading

Gunilla Ilmonen_web_DSC_3522Gunilla Ilmonen on reissunainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on reissannut koko ikänsä. Lapsena hänet ”pakotettiin” vanhempien kanssa automatkoille kiertämään pohjoismaita. Matkailu ei silloin maistunut, mutta siemen taisi jäädä itämään. Koko aikuisikänsä Gunilla on matkaillut ahkerasti Suomessa ja ulkomailla. Työssäoloaikana lomat ja viikonloput menivät reissussa joko karavaanarina tai ulkomailla. Kuusi vuotta sitten Gunilla jäi eläkkeelle ja siitä lähtien matkustusinto on yltynyt entisestään.

Ryhmämatkat suosiossa

Gunilla on ryhmämatkojen suurkuluttaja. Lahtelainen Matkapalvelu Liisa Hietala Oy on hänen luottomatkan-järjestäjä. Gunilla osallistuu ahkerasti Liisan johtamille ja järjestämille teatteri-, konsertti- ja muille matkoille. Kylpylämatkat ovat hänen suosikkejaan. Huhtikuussa hän viettää Viron kylpylöissä 15 päivää. Keväällä on tulossa lisäksi Turkin kiertomatka. Continue reading

Marjatta Harjajärvi_web2_DSC_2592Jututtaessani hämeenlinnalaista 70-vuotiasta Marjatta Harjajärveä huomasin, etteivät pätkätyöt olekaan mikään nykyajan ilmiö. Helposti innostuvana ihmisenä hän oli sujuvasti vaihtanut tehtävästä toiseen elämäntilanteen ja tarjoutuneiden mahdollisuuksien mukaan: lastenhoitoa, koululaisten iltapäiväkerhon vetämistä, vanhustenhoitoa, siivousta, ompelua, Gallupin haastattelijana toimimista, verkostomyyntiä sekä myyntityötä kaupassa. Yksi työttömyysputki on mahtunut matkanvarrelle uupumuksen seurauksena, kun ein sanominen on ollut ja on edelleen hänelle vaikeaa.

Pätkätöistä kertynyt eläke ei tarjoa Marjatalle hänen toivomaansa elintasoa. Niinpä työt jatkuvat nyt toiminimellä yrittäjänä parin  verkostomarkkinointiyrityksen edustajana Hämeenlinnan seudulla. Työhönsä iloinen ja myönteinen Marjatta on tyytyväinen. Tekeminen pitää hänet virkeänä ja verkostoyritysten yhteisöt ja tapaamiset tuovat mukavasti sisältöä elämään. Työlleen hän kertoo myös saavansa palkan, kun kyselen, miten verkostoyritysten systeemit toimivat. Kuuluminen Hämeenlinnan yrittäjiin tuo sekin uusia kontakteja ja yrittäjyyttä tukevaa tietoa. Continue reading

Niilo Koivukoski_web_20141107Niilo Koivukoski täytti 3.8.2014 sata vuotta ja on lupautunut olemaan mukana suuntana 100- sivuilla elävänä esimerkkinä satavuotiaasta henkilöstä.

Niilo Koivukoski syntyi vain viisi päivää ennen ensimmäisen maailmasodan syttymistä. Hän syntyi Suomen suurruhtinaskuntaan, joka kuului Venäjän keisarikuntaan. Itsenäistä Suomea Niilo puolusti sekä talvisodassa että jatkosodassa noin kuuden vuoden ajan. Sodan päättyessä Niilo oli 30-vuotias nuori mies, joka teki työuransa Raumalla Satavehnä Oy:ssä.

Hän on asunut koko elämänsä Eurajoella ja elelee siellä Jokisimpukka nimisessä palvelutalossa. Hänen pitkä ikänsä perustuu hyvään fyysiseen kuntoon ja myönteiseen mieleen.

Hän on ollut viime vuosiin asti aktiivisesti mukana sotaveteraanien toiminnassa. Nyttemmin liikunta on vähentynyt, mutta tyytyväinen ja myönteinen mieli on tallella. Niilo arvostaa saamaansa hoitoa ja viihtyy palvelutalossa.

Niilon erityisenä harrastuksena on SM-liigan seuraaminen median välityksellä. Hän on Rauman Lukon vakaa kannattaja. Peli-iltoina ei Niiloa kannata yrittää tavoitella, niin tiiviisti hän kuuntelee otteluselostuksia. Nythän on Lukko sarjan johdossa, joten mikäs siinä on paistatella kannattajankin.

Suuntana100 meille muillekin tämän mahtavan esimerkin voimalla.

Terttu Häkkilä Niilon sukulaisten avustuksella

Sini Rautanen ja laatikko_web_DSC_1648Sini Rautanen on ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Tapaan Sinin hänen kotonaan Hattulan Parolassa. Ensimmäiseksi Sini haluaa esitellä minulle hänelle tärkeät taulut ja kirjat, joita on talossa joka puolella. Kohtaan herkäksi kaunosieluksi tunnustautuvan esteetikon, joka kertoo lukeneensa ensimmäisinä eläkekuukausinaan ”valtavat määrät kirjoja”. Työvuosina viestinnän opettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) kunnianhimoisesti ja intohimoisesti työhönsä sitoutuneelle Sinille ei omaehtoiseen, eikä etenkään kaunokirjallisuuden, lukemiseen juuri aikaa jäänytkään. ”Nyt ovat lukemista odottaneet kirjapinot jo hieman pienentyneet ja sivistykseen lehtorivuosina tulleet aukot alkavat hiljalleen täyttyä.”

Eläkepäiviin kuului aluksi myös paljon lepoa ja nukkumista. ”Väsymyksen selättäminen on vienyt ainakin puoli vuotta”, toteaa Sini. ”Lenkkeilyn olen aloittanut uudelleen yhdessä mieheni kanssa”. Continue reading

Ahti Virta_web_DSC_1694Siihen on 7.5 vuotta. Paljonko se on? Näin aloittaa keskustelun Ahti Virta, kun pyydän häneltä haastattelua Suuntana100 -blogikirjoitusta varten. No osasinhan minä, 60-vuotias, vielä laskea. Se on 92 vuotta!

92 vuotta on kunnioitettava ikä sotainvalidille, joka haavoittui sodissa kahteen otteeseen. ”Käsistä meni lihakset, joita korjattiin vuonna 1942. Vuonna 1944 meni tarkka-ampujan luoti ranteesta läpi. Kuulon heikkeneminenkin alkoi sodassa. Kaksi vuorokautta olin täysin kuuro, kun vieressä räjähti. Kuulolaitetta olen käyttänyt viimeiset 20 vuotta.” Näin toteaa Ahti Virta, kun aloitamme keskustelun hänen kerrostalokodissaan Hyvinkäällä.

Työuransa hän on tehnyt rakennusalalla työnjohtajana. Työt loppuivat vasta 68-vuotiaana. Aiemmin ei hyvää ammattimiestä eläkkeelle suostuttu päästämään. 10 taloa hän kertoo itse rakentaneensa Hyvinkäälle. Yhtiökadun talossaan hän asui 33 vuotta. Nyt isän rakentamassa talossa asuu vanhin tytär. Itse Ahti elelee jo kerrostalossa, jossa hänen mielestään on ”kaikki vapaus”. Continue reading

Outi Huikku_web_DSC_1640Outi Huikku_web_DSC_1641Outi Huikku_web_DSC_1643Outi Huikku on 82-vuotias valkeakoskelainen, joka viettää virkeää, toimeliasta elämää omakotitalossaan. Sieltä hän polkaisee joka päivä  kesät talvet yksivaihteisella mummopyörällään 10 kilometrin edestakaisen matkan keskustaan jumppaan ja kauppaan. Pyörällä hän on kulkenut aikoinaan myös työmatkat Säterin tehtaalle kolmivuorotyöhön.

Peruskunnon perusta lähti rakentumaan jo lapsena, kun hän aloitti 8-vuotiaana voimisteluharrastuksensa Kauhajoen Karhujen naisvoimistelijoissa. Leirit Kuortaneen urheiluopistolla tulevat mieluisina muistoina mieleen. Continue reading

Kun sanoista ja kielistä kiinnostunut kieltenopettaja Atta Viitanen jäi eläkkeelle, hän aloitti syksyllä Vanajaveden Opistossa esperanton opiskelun. Keväällä ohjelmassa olivat sekä esperanto että latina, jota Atta oli oppinut jo koulussa ja opiskellut lisää yliopistossa osana opettajaopintojaan. Koska esperanton jatkokursseja ei opiston ohjelmassa enää ollut, päättivät kurssille osallistuneet naiset jatkaa opiskelua ja harrastusta omin päin. Näin syntyi tiivis ystäväryhmä, esperanto-sisaret, jotka edelleen kokoontuvat joka toinen viikko vuorotellen toistensa luona.

Esperanto-sisaret_web_IMG_8184Esperanto-sisaret tekevät paljon luontoretkiä ja havainnot tallentuvat myös valokuviksi. He ovat kulttuurin suurkuluttajia. Vai mitä sanot tästä jo toteutettujen käyntikohteiden listasta: Riihimäen lasimuseo, Nuutajärven museo, Tamminiemi, Ruoveden Kalela, Ainola, Halosen niemen museo, Hviträsk, Visavuori, Hauhon musiikkijuhlat, monet teatteriesitykset eri puolilla Suomea, Kyyrölän savipaja, näyttely Helsingin Tuomiokirkon kryptassa, Urajärven kartano, Keuruun Ekokylä, Astuvan salmen kalliomaalaukset, Krookkilan kotiseutumuseo Raisiossa, Louhisaaren kartano, Askaisten Ritaripuisto, Tyrvään Pyhän Laurin kirkko, Turun linna, käsityöläismuseo ja Aboa Vetus -museo? Voinen suositella näitä retkikohteiksi muillekin kulttuurivirikkeitä kaipaaville! Tälle syksylle ryhmä on varannut liput peräti kahdeksaan konserttiin. Liikkeelle lähdetään julkisilla kulkuneuvoilla tai autoilla. Etäisyydet tai ikä eivät ole esteenä näille naisille!”. Continue reading

Juoksua, kuntopenkkiä, jumppaa, sulkapalloa, kävelyä, elokuvia, musiikkia, espanjaa, englantia, shakkia, kirjoja, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista vaikuttamista, matkoja. Hengästyttääkö? Heikki Vaurola ei ole moksiskaan. Tässä on vain luettelo Heikin syksyn harrastuksista ja aktiviteeteista.

Heikki Vaurola_web_201409Uskomatonta! Heikki ehtii nyt eläkkeelle jäätyään harrastaa tätä kaikkea. Juoksulenkillä hän käy säännöllisesti nelisen kertaa viikossa joko yksin tai porukassa. Lenkin pituus on 10-12 km. Sulkapalloa hän pelaa nelinpelinä vaimo Arja parinaan pari kertaa viikossa. Kuntopenkki on olohuoneessa. Siinä tehdään voima- ja lihaskuntoharjoitukset tv-ohjelmia katsellessa. Ihan oikeasti! Monilla meistä muista nämä laitteet jäävät huonekalun asemaan ja käyttämättömiksi. Kävelylenkit vaimon kanssa toimivat Heikille palauttavina harjoituksina.  Aulangon rantareitti saa pariskunnalta kehuja. Näin syksyisin mennään usein sienimetsään.

Vanajaveden Opistosta on tullut mieluinen paikka opiskeluun ja ystävien tapaamiseen. ”Hauskoja ryhmiä”, toteaa Heikki. Maalauskursseilla Heikki on kehittynyt öljyvärimaalarina. Omat taulut koristavat kodin seiniä. Espanjan ryhmässä Heikillä käynnistyy kuudes opintovuosi. Englannin keskusteluryhmässä vahvistuu suullinen kielitaito.  Espanjan opinnot jatkuvat kotona aamuisin kun Heikki aamunvirkkuna heräilee muutaman tunnin ennen vaimoaan. Continue reading

Paula Miinalainen_small_DSC_1488 (2)Paula on sielultaan todellinen yhdistysihminen. Osallistumisen hän aloitti jo lapsena partiossa ja raittiuskerhossa. Tututustuin Paulaan toimiessani Helsingin tietojenkäsittely ry:ssä (Hetky) 90-luvulla. Paula oli silloin, kuten edelleenkin luottamustehtävissä tai aktiivisena jäsenenä useammassa Hetkyn kerhossa. Tietotekniikan liitossa (nykyään TIVIA) hän on toiminut eri tehtävissä 70-luvun alusta asti. Hän oli perustamassa Hetkyn ITU-kerhoa ja on ollut AKVA-kerhon kantavia voimia.

Uusia haasteita rakastava Paula osallistui yhtenä kirjoittajana uudella ketterällä menetelmällä tuotetun 398 vuotta ketteriä kokemuksia -kirjan tuottamiseen. Kirja on saatavana verkkokaupasta. e-kirja ja englanninkielinen versio ovat löytäneet omat lukijansa. Kirjassa it-alan asiantuntijat ja konkarit jakavat kokemuksiaan tämän päivän it-projekteissa työtään tekeville.

Paula on toiminut it-alalla 47 vuotta! Tästä suurimman osan itsenäisenä yrittäjänä omassa yrityksessään. Edelleen 70-vuotiaana Paula saa toimeksiantoja, joissa ostetaan hänen kokemustaan tietohallinnnon projektien onnistumisen tueksi. Eläkettä hän alkoi saada 63-vuotiaana, mutta varsinaisesta eläkkeelle jäämisestä ei Paulan kohdalla voi puhua. Onhan hän hiljattain aloittanut kaiken kukkuraksi uuden uran verkostoyrittäjänä. Continue reading

2_IMG_04376_IMG_0449Tarkkailtuani kevään ja kesän aikana kalakaverini Karin verkkokalastusta huomaan, että kalasaaliiden lisäksi harrastuksesta on hänelle monia muitakin hyötyjä ja iloja.

 Onnistumisen ilo on aina silminnähtävä, kun hän palaa järveltä. Saalis on useimmiten sitä, mitä  hän on tavoitellut. Pöytään tuodaan tuoretta arvokalaa – lohta, siikaa, kuhaa, muikkuja vuodenajan mukaan. ”Parasta on kun huomaa, että omat ideat ovat taas toimineet”, toteaa Kari. ”Järvellä on vapaus toteuttaa itseään ja rauha keskittää ajatukset juuri tähän yhteen toimintaan”.

 Kalastusharrastus vaatii pitkäjänteistä ajattelutyötä. Oikeiden kalapaikkojen tunteminen perustuu vuosien tutkimustyöhön. Kalastuskirjoista ja nettisivuilta on suodattunut lisätietoa. Hyvä kalastaja, kuten Kari, ymmärtää järven pohjan rakenteet, vesien syvyydet, säiden, vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaikutukset kalojen liikkeisiin, eri kalalajien lajiominaisuudet ja välineisiin liittyvät asiat. Verkkojen sijoittelu kaikki edellämainitut asiat huomioiden vaatii jo lähes tieteellistä millintarkkaa analysointia.  Muistin pitää toimia, vaikka päiväkirjoihin on kertynyt merkintöjä. Kalojen ja verkkojen käsittely on sitten silkkaa käsityötä, jonka merkitys aivojen toimintakyvyn ylläpidossa ei ole lainkaan vähäinen. Kipinän ja perusvalmiudet kalastamiseen Kari on saanut jo pikkupoikana isän kanssa kalastaessaan. Continue reading

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna