Onnistumisia
Nils Snygg
Nils Snygg kokee, että hänen elämän tarkoituksen pohdiskelunsa taisi alkaa jo syntymän hetkellä. Ensimmäinen hämmästyksen paikka oli tulla ”kylmään” maailmaan äidin lämpimästä kohdusta. Syvällisempään ajatteluun taipuvaiselle nuorukaiselle oli luontevaa hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja etsiä vastauksia myös muista opinnoista. Opinnot, pitkä ura yritysmaailmassa psykologina, urakonsulttina ja johtotehtävissä sekä jatkuva uteliaisuus ihmisiä kohtaan tarjosivat oivallisen maaperän tutustua laajasti ihmisen ja ihmiselämän ulottuvuuksiin.
Vuosien varrella Nils kirjasi havaintojaan vihkoihin, jotka hän eläkkeellä ollessaan löysi arkistojensa uumenista. Kokemuksensa hän kiteytti muistiinpanojensa avulla kirjaksi ”Ihmisen elämän ympyröistä – ajatuksia ja aforismeja”. Nils kokee kokonaisuuden selvittämisen hyväksi sekä toivoo sen olevan eduksi myös toisille.
Keskustelussa Nilsin kanssa kävimme laajasti läpi ihmiselämän peruskysymyksiä vapaiden vuosien näkökulmasta. Continue reading
Kirjailija Markku P. Salo
Markku P. Salo on elänyt poikkeuksellisen monikirjoisen elämän, josta kumpuaa syy intohimoiseen kirjoittamiseen. Tai kyllä Markulle kirjoittaminen on vielä enemmän kuin intohimo. Se on nyt kaikki!
Markku on luopunut elämässään ”lähes kaikesta” useamman kerran välillä pakosta ja muutaman kerran vapaaehtoisesti. Viimeisin kerta oli kun hän jätti kolme vuotta sitten Suomen pysyvästi ja lähti parin matkalaukun kanssa Viron Pärnuun. Päätös on niin vakaa, että krematoriohinnatkin on valmiiksi selvitetty eikä miehestä enää palaa syntymämaahan kuin tuhkat, jotka lapset voivat ripotella, minne haluavat.
Pärnuun on nyt rakentunut uusi elämä, jossa puitteet ovat Markulle sopivat. Asunto on järjestynyt. Taloudenhoitajakin ilmestyi ihan pyytämättä. Eläkkeellä tulee kohtuullisesti toimeen. Terveydenhuolto toimii moitteettomasti. Se tuli testattua, kun Markku sai tammikuussa aivoinfarktin, joka vei väliaikaisesti kyvyn puhua, nähdä ja liikkua. Nyt mies on kuntoutunut toimintakykyiseksi. Motiivina kuntoutumisessa on ollut kirjoittamisen lisäksi tukena Pärnun Suomi-seuran kirjallisuuspiiri, johon Markku on aktiivisesti osallistunut. Seuran marraskuussa järjestettyyn Suomalaisen kirjallisuuden Hiljainen kansa -teemailtaan” sisältyneenseen esitykseensä ”Pispala – Luojan palikkaleikki” Markku halusi kävellä omin jaloin, puhekykyisenä ja hyvin valmistautuneena. Ja näin tapahtui! Sosiaalisten suhteiden, saman henkisen seuran ja merkityksellisiksi nousevien asioiden roolia ei voi väheksyä Markun kuntoutumisessa.
Kirjoittaminen on ollut Markulle voima, joka kantaa elämää ja pakottaa selviytymään. On hyvä löytää oma voimansa! Tässä hän tekee vertauksen Viktor Franklin keskitysleiri-kokemuksista muistilapuille kirjoittamista lapuista koottuun kirjaan ”Ihmisyyden rajalla”. Continue reading
Kuvataiteilija Marketta Mäkinen
Kuvataiteilija Marketta Mäkinen on löytänyt maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen tien takaisin kotimaahansa ja päätynyt asumaan syntymäseuduilleen Hämeeseen. Taiteilijalle sopiva vuokra-asunto löytyi onnekkaasti Vanajan linnan historiallisesta ympäristöstä Harvialasta lehti-ilmoituksella.
Innostus taiteen tekemiseen on säilynyt ja uusia teoksia syntyy tasaiseen tahtiin. Työhulluus on jo helpottanut eikä taiteen tekemistä enää siivitä pätemisen tarve. Stressi ei nyt vaivaa. Aamulla on mukava aloittaa syömällä aamiaista rauhassa. Päivän mittaan voi istuskella katselemassa kaunista luontoa ja miettiä ”mitä tekisi”. Vauhdikkaiden vuosien ja elämänarvojen selvittelyn jälkeen Marketta sanoo nyt osaavansa nauttia elämästä. Mutta tähän on tarvittu pitka matka, paljon seikkailua, sattumia ja rohkeita päätöksiä. Continue reading
Matti Heroja Hyvinkään kirkossa
Menen Hyvinkään kirkkoon tapaamaan musiikkineuvos Matti Herojaa, jonka muistan jo lapsuusvuosiltani kotikaupunkini kanttorina. Noista vuosista on tänään omana 63-vuotis syntymäpäivänäni jo kulunut paljon aikaa. Vuosien kuluminen ei kuitenkaan juurikaan näy reippaasti astelevasta, salskeasta, nuorekkaasti pukeutuneesta, iloisesta ja helposti tunnistettavasta miehestä. Vauhti on päällä ja intohimo musiikkiin loistaa silmistä, sillä kohta ovat käynnistymässä Palmusunnuntaina Hyvinkään kirkossa esitettävän suomenkielisen J.S. Bachin Matteus-passion harjoitukset. Kyseessä on valtava Hyvinkään Oratoriokuoron, Nuorisokuoron ja Hyvinkään Orkesterin ja kuuden solistin yhteisteos, jonka johtaa kirkko- ja kuoromusiikin monitoimimiehenä Hyvinkäällä jo kuusikymmentäluvun alusta asti toiminut kirkkomuusikko Matti Heroja.
Virastaan vasta 70-vuotiaana eläkkeelle jäänyt mies sanoo, että nyt voi tehdä sitä mitä haluaa. Hän johtaa edelleen Hyvinkäälle 1977 perustamaansa Oratorio-kuoroa, ”soittaa niin kauan kuin voimia annetaan”, toimii toista kautta kirkkovaltuustossa, tekee vapaaehtoistyötä ja osallistuu kirkon aktiviteetteihin. Ja välillä tulee vielä kanttorikeikkoja ja pyyntöjä soittaa eri tilaisuuksissa. Continue reading
Kävin kertomassa Kalliolan Martoille Suuntana100 Onnistumistarinoita. Samaan yhteyteen sain tapaamisen heidän aktiivimarttansa Seija Pärssisen kanssa. Seija muutti miehensä kanssa asumaan vakituisesti Hollolan Kalliolaan jäätyään eläkkeelle biologianopettajan työstään Vantaalla.
Seija Pärssinen
Pihapiiriin kuuluu jo mökkivuosina aloitetun ”biologin puutarhan” hoito ja laajentaminen. Siellä kasvaa ainakin porkkanaa, kurkkua, kurpitsaa ja ”pellontäytteenä” pellavaa, apilaa ja monta muuta hyötykasvia. Miehen hoidossa olevat omenapuut tuottivat viimeksi sadon, josta saatiin 300 litraa mehua.
Seija sanoo nykyään viihtyvänsä parhaitan ”kotikonnuilla”. Lapset asuvat muualla, mutta uuden kotipaikan hyväksyntä tuli yhden lapsen suusta huumorisävyisellä kommentilla: ”Sama se on, missä haluatte vanheta”. Ja onhan Kiviniemessä lasten, lastenlasten ja lastenlasten mukava viettää aikaa. Continue reading
Bongasin Pirkko Heimon Hämeenlinnan kaupungin järjestämällä järjestötorilla, jossa hän oli kertomassa SPR:n vapaaehtoistoiminnasta Kastellissa piipahtaneille kaupunkilaisille. Iloinen Pirkko oli nappivalinta tehtävään, sillä hän on SPR:n ainaisjäsen toimittuaan järjestössä jo 30 vuotta. Pirkko tuntee oman kokemuksensa kautta hyvin SPR:n vapaaehtois- ja avustustyön eri muodot. Hän on järjestänyt arpajaisia ja myyjäisiä, kerännyt rahaa avustuskohteisiin ja hoitanut SPR:n veripalvelussa kahvituksia. SPR:ssä viihtymisen syyksi hän mainitsee sen ”kansanomaisen meiningin”.
Pirkko Heimo
Hyödyllinen ”kahvikuppituntemus” syntyi monivuotisessa sotilaskotityössä, jossa hän kertoo olleensa mukana ”sadoissa” leiri- ja muissa kahvituksissa. Sotilaskotityö oli Pirkosta ”aikansa kivaa”. Pirkon periaate vapaaehtois- ja auttamistyössä on, että homman on tunnuttava kivalta ja vaihtelu on paikallaan.
Pirkko keksii ja toteuttaa ”omapäisiä avustusjuttuja”, joista esimerkkinä rahan kerääminen Ukranaista Karjalaan paenneiden lääkkeisiin. Parhaillaan on menossa Terveyskeskuksen lehtien vaihto tuoreisiin. ”Tästä tulikin vähän isompi juttu”, toteaa Pirkko idean äiti. Yksistään Pääterveysaseman 3 krs:n odostustiloissa on seitsemän lehtipistettä. Uusia lehtiä kerätään SPR:n toimistoon, josta ne toimitetaan eteenpäin terveyskeskuksen asiakkaiden ajan kuluksi. Continue reading
Merja-Riitta Ryynäsen yksi uusi harrastus on Djembe-rumpujen soitto
Tapasin hiljattain eläkeläisen, jolta kysyin kokeeko hän elävänsä vapaita vuosia. Hänpä vastasi ”En todellakaan”. Samaan kysymykseen vajaan vuoden eläkkeellä ollut Hämeenlinnaan muuttanut Merja-Riitta Ryynänen vastasi viipymättä ”Kyllä, elän nyt oikeasti vapaita vuosia”. Tärkein asia aktiivisia ja täysiä päiviä elävälle Merja-Riitalle uudessa elämän vaiheessa on se, ”ettei tarvitse katsoa kelloa”.
Merja-Riitta sanoo, että auttamisen halu on häneen sisään rakennettu ominaisuus. Tämä on ohjannut Merja-Riittaa läpi elämän. Hän hakeutui hoitoalalle ja toimi erikoissairaanhoitajana mm. leikkaussalissa anestesiahoitajana, missä tarvittiin hänessä jo opiskeluaikana huomattua tavanomaisesta poikkeavaa kykyä kohdata ihmisiä vaikeissakin elämäntilanteissa.
Myös uusiin eläkepäiviin sisältyy monenlaisia mahdollisuuksia toisten auttamiseen. Merja-Riitan naapurissa asuva isä tarvitsee jo paljon apua selvitäkseen vielä omassa kodissaan. Merja-Riitta on rakentanut yhdessä kotisairaanhoidon, vapaaehtoisten, tuttavien ja sukulaisten kanssa isälleen toimivan hoitoringin, johon hän osallistuu itsekin mielellään. He käyvät edelleen viikoittain isän kanssa isälle jo nuoresta rakkaiksi tulleissa kuoroharjoituksissa, sekä konserteissa. Näistä he molemmat saavat iloa ja muistisairas mies pystyy eläytymään kappaleisiin muistaen myös sävelet ja sanat. Continue reading
Kiinnitin Hämeenlinnan Kastellin järjestöfoorumissa huomioni pirteään ja värikkääseen klovniasuun pukeutuneeseen naiseen, joka kertoi toimivansa vapaaehtoisena senioriklovnina. Merja-Riitta Ryynänen suostui mielellään jakamaan tarinansa ja niinpä tapasimme Merja-Riitan upeassa vanhaan panimoon rakennetussa kodissa, jossa kaikki tuntui olevan harkitusti paikoillaan. Tähän oli päästy, kun Merja-Riitta ja hänen miehensä olivat luopuneet kodistaan Tampereella ja muuttaneet Hämeenlinnaan Merja-Riitan kotikaupunkiin. Turhasta ja uuteen kotiin sopimattomasta tavarasta oli luovuttu jakamalla niitä lapsille, sukulaisille, kummilapsille ja tuttaville niin ettei mitään oltu jouduttu hävittämään. Kaikki tärkeät ja merkitykselliset asiat oli tuotu uuteen kotiin, josta näin rakentui harmoninen ja viihtyisä uuteen elämänvaiheeseen sopiva koti.
Senioriklovni-toiminnan Merja-Riitta löysi etsiessään uuteen elämäntilanteeseen ja asuin kaupunkiin sopivia harrastuksia ja aktiviteetteja. Continue reading
Enter ry:n vapaaehtoisena ohjaajana toimiva Jukka Tamminen opastaa senioreita tietotekniikan käyttöön Keravan kirjastossa
Tietojenkäsittelytieteen maisteriksi 1980 valmistunut ikinörtiksi tituleerattu Jukka Tamminen on kovan tason tietotekniikan ammattilainen. Vaiherikas työura vaihtui vapaisiin vuosiin vuonna 2011. Kiinnostus tietotekniikan ratkaisuihin ja kehitykseen ei ole eläkepäivinä laantunut. Hän seuraa päivittäin esim. tekoälyn ja robotiikan kehitystä ja osallistuu aktiivisesti keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Saan tapaamisessamme ytimekkään tietoiskun tietotekniikan viimeisimmistä tuulista: esim. Jukkaa suuresti ilahduttavista läpimurtoaan tekevistä oppiviin hermoverkkoihin pohjautuvista tietojärjestelmistä ja ohjelmoinnin lähes tarpeettomaksi tekevistä neurotietokoneista. Kuulostaa lupaavalta! Ehkä tietojärjestelmien tekemisen tehokkuus nousee ja käytettävyys paranee. Varmasti tulee myös paljon ihan uudenlaisia palveluita. Edellytyksenä on, että vanhoista elinkaarensa päähän jo tulleista järjestelmistä voidaan lopultakin luopua ja luoda ennakkoluulottomasti uudenlaisia näihin kehittyneempiin teknologioihin perustuvia ratkaisuja. Tämä mahdollistaisi hallituksenkin peräänkuuluttaman todellisen digiloikan.
Jukka Tamminen tekee vapaaehtoistyötä Enter ry:n opastajana, yllättäen osittain itsekkäistä syistä. Opastaessaan senioreita Keravan kirjastossa ja erilailaisilla kursseilla hän samalla pitää yllä omaa tietämystään ja osaamistaan. Opastus- ja ongelmanratkaisutilanteissa eteen tulee mitä erilaisimpia laitteita, käyttöjärjestelmiä ja ohjaimia. Niiden asentaminen, kytkeminen toisiinsa, päivittäminen uudempiin versioihin sisältää paljon kitkaa. Continue reading
Supernaiset -kiertueen kuva
Olen menossa tapaamaan Pirkko Mannolaa, monien suomalaisten ikisuosikkia hänen kotiinsa! Media on juuri tapaamispäivänämme hehkuttanut Pirkon kihlautumista Göran Stubbin kanssa. Eevan kannessa on upeat kuvat Pirkosta ja monen sivun juttu hänestä. Jätän kameran autoon! Arvuuttelen ovikelloa soittaessani, että mistähän vielä löytyisi jutun juurta. Oven avaa iloinen, ystävällinen ja juuri kiireessä kotiutunut ihana Pirkko! Juomme kotoisasti kahvia ja ryhdymme innokkaasti juttelemaan kuin vanhat tutut.
Onnittelen Pirkkoa kihlauksesta. Pirkko eli leskenä seitsemän vuotta. Onni uudesta rakkaasta tuo ilon Pirkon koko olemukseen. Pari tuntee toisensa jo kuusikymmentäluvulta. Pirkko muistelee, että pientä ihastusta oli ilmassa jo silloin, mutta Pirkko oli valintansa tehnyt. Åke Lindmanista tuli hänen aviomiehensä. Liitto kesti Åken kuolemaan asti. Viimeiset vuodet sairaan puolison rinnalla olivat raskaat. Suuri suru ja kaipaus ovat vaatineet oman aikansa. Pirkon ja Åken kiinnostavan ja vaiherikkaan yhteisen tarinan voi lukea tuoreesta Minä ja Åke -kirjasta.
Nyt on uuden liiton aika. Pirkko kertoo, että rinnalle on löytynyt ihminen, jonka kanssa voi jakaa iloja ja suruja. He käyvät Göranin kanssa ahkerasti erilaisissa kulttuuritapahtumissa, joihin kuuluvat myös innokasta urheiluvaikuttajaa kiinnostavat urheilutapahtumat. Yhdessä on aiempaa luontevampi lähteä. Jossain haastattelussa Pirkko totesi, ettei ollut ymmärtänyt kuinka yksinäinen hän oli aiemmin ollut. Pirkko kertoo itse ehdottaneensa kahville menoa kun tapasi ohimennen Göranin Tapiolan raitilla. Ja kosinnassakin hän oli aktiivinen. Muidenkin kannattaa Pirkon tavoin rohkeasti tehdä aloitteita ja kulkea avoimin mielin. Continue reading
Jukka Stolt harjoittelee ahkerasti juostakseen puolimaratonin mukanaan juoksukärryt, joissa istuvat vuorotellen Saaristen koulun erityislapsista kootun joukkueen jäsenet.
Jukka Stolt valmistautumassa juoksuhaasteeseensa
Harjoittelu on ollut käynnissä jo keväästä asti. Osa harjoituksista tehdään yhdessä lasten kanssa, jotta he tottuvat olemaan kyydissä. Osa harjoittelusta tapahtuu Kotosalla-talon kuntosalilla juoksumatolla.
Oleellisin osa harjoittelua on juoksu kärryjen kanssa niin, että kärryissä onkin kyydissä 40 kilon multasäkki. Kävin seuraamassa harjoitusta Hämeenlinnan maratonreitillä. Aina iloinen ja hyvää motivaatiota uhkunut Jukka paineli menemään mottonaan ”niin hyvin kuin suinkin”. Siinä on hämeenlinnalaisia ihmettelemistä riittänyt, kun Jukka on painellut pitkin rantaraittia multakärryjä työntäen.
Hyvältä näyttää! Eikä vaikeasti vammautuneella itsensä juoksukuntoon kuntouttaneella Jukalla ole ollut tapana laistaa vaikeita paikkoja. Vammautumisensa jälkeen hän sisulla juoksi toisen maratonjuoksunsa. Nyt edessä on uusi hieman erilainen haaste! Painavia kärryjä työntäessä käsiä ei voi käyttää vauhdittamaan menoa. Continue reading
Tapasin Pärnussa ennalta arvaamatta – epäilen jopa johdatusta – Timo Tahvanaisen, joka työnsä ohella tekee ja tallentaa erinomaisia syvällisiä haastatteluja mielenkiintoisista ihmisistä.
Polkaisimme Timon kanssa perjantai-iltana kohdattuamme lauantaille haastattelusession Pärnussa asuvan Suuntana100 Onnistujan Vieno Zlobinan kotiin. Haastattelu julkaistaan editoinnin jälkeen Suuntana100 YouTube -kanavassa, jossa on jo lyhytvideoita Vienon ajatuksista.
Löydämme varmasti lisääkin kuvattavia. Näin saamme upeita Suuntana100 -ihmisten tarinoita jaettavaksi myös tässä viestintämuodossa.
Timon tekemiä haastatteluja löytyy YouTubesta Shadow Camera -kanavasta. Kanavan tarinat liittyvät Timon käynnissä olevaan hankkeeseen, jossa keskitytään henkisiin asioihin.
Linkin takana katsottavaksi mainio esimerkki Timon haastatteluista. Siina Timo Tahvanainen keskustelee Bey Hengin kanssa Rakkaudesta elämään. Bey Heng on 91 vuotias eläkkeellä oleva arkkitehti, jolla on arvokkaita ajatuksia jaettavaksi niin elämästä, henkisyydestä kuin rakkaudesta. “Elämä sisältää paljon rikkautta kun sen vain huomaa”, aloittaa Bey haastattelun. Hän on ollut hengen tien kulkija lähes koko elämänsä. Bey on käynyt maailmansodan, jonka aikana hän opetteli meditaatiota kesken ympäröivää sodankäyntiä. Hän on myös tullut tunnetuksi Urantia kirjan asiantuntijana, josta hän on luennoinut paljon. Tässä haastattelussa hän kertoo henkisen tiensä vaiheista.
Kannattaa katsoa! Eikä kannata pelästyä draamaattista alkua, joka liittyy kanavan teemaan.
Yhdeksän vuotiaan Alavudelle äitinsä kanssa evakkoon päätyneen sotaorvon elämän käännekohdaksi osoittautui 22 kilometrin matka elokuvateatteri Kino Kytöön pyöräntarakalla katsomaan ensimmäistä elokuvaansa. Orvo Saarikiven ohjaama ”Oi, aika vanha, kultainen” -elokuva oli niin mullistava elämys pojan elämässä, että siitä alkoi Kari Uusitalon koko elämän kestänyt suhde elokuvaan.
Opiskeluaikoinaan 1950-luvun alussa hän käytti niukan opiskelijabudjettinsa enimmäkseen elokuviin. Helsingin yli 50 elokuvateatterissa riitti katsottavaa. Kari kävi elokuvissa jopa viisi kertaa viikossa. Yksi elokuva maksoi saman verran kuin kaksi ateriaa, joten nuori mies pysyi laihassa kunnossa. Mutta intohimo elokuvaan vaan kiihtyi.
Kari Uusitalo on kirjoittanut 50 kirjaa ja toiminut kansallisfilmografian päätoimittajana.
Tästä eteenpäin miehen ura, työt ja teot suomalaisen elokuvan parissa ovatkin elokuvahistoriaa. Hän on tehnyt elokuvassa kaikkea mahdollista. Merkittävän panoksen hän on antanut kirjoittajana ja ehkä maailman parhaan kansallisfilmografian päätoimittajana. Kirjoja suomalaisesta elokuvasta hän on kirjoittanut viisikymmentä. Vuodesta 1955 alkaneesta ja 1998 päättyneestä työurasta, saavutuksista ja kirjoituksista löytyy runsaasti tietoa internetistä. Osaan tiedoista on linkit tämän jutun lopussa.
Karin jo 17 vuotta jatkuneet eläkepäivät vierivät edelleen aktiivisesti elävien kuvien parissa. Continue reading
Sirkustaiteilija Sergei Fatkin
Sergei Fatkinin työ sirkusakrobaattina on vaatinut fyysisen ja henkisen kunnon virittämistä jatkuviin huippusuorituksiin. Kovan harjoittelun lisäksi suuri merkitys on ollut ravinnolla ja kaikkien kehon toimintojen saaminen parhaalle mahdolliselle tasolle.
Sergei jatkaa edelleen 82-vuotiaana erinomaisen fyysisen ja henkisen kuntonsa ylläpitämistä. Hän seuraa jatkuvasti uusia tieteen tarjoamia keinoja ja kokeilee ja soveltaa niitä sopivissa paloissa oman hyvinvointinsa edistämiseen.
Vaikka me vapaita vuosia viettävät emme olekaan sirkustaiteilijoita ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ovat nämä Sergein meille jakamat huippukunnon ja -suorituskyvyn onnistumisen takaavat vinkit arvokkaita ja käyttökelpoisia. Sergein suosima periaate on: kokeile ja katso, mitä itselle tapahtuu! Continue reading
Sirkustaiteilija Sergei Fatkin
”Kroppa ei kestä löysäilyä” aloittaa edelleen sirkustaiteilijan töitä tekevä ja kunnostaan tarkasti huolehtiva 82-vuotias Sergei Fatkin keskustelumme pitkään ja hyvään elämään vaikuttavista asioista. ”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pitää toimia”, vakuuttaa Sergei.
Sergei Fatkin on maailman sirkuslavoja ammattiakrobaattina 40 vuotta kiertänyt virolainen sirkustaiteilija, jota veri vetää edelleen esiintymään. Akrobaattitemput ovat vaihtuneet lapsille ja vanhuksille suunnattuihin suosittuihin klovniesityksiin, joihin kuuluvat yhdessä tehtävät taikatemput, huumori, leikkiminen, ilmapallot ja saippuakuplat.
Lapset ovat Sergeille tärkeitä. Akrobaattiuransa jälkeen hän on toiminut Suomessa kahdessa sirkuskoulussa ansioituneena opettajana. Oppilaista kaksi kiertää nyt maailmaa huippusirkuksissa akrobaattitaiteilijoina.
Lapsesta asti itsekin monipuolisesti urheilemaan kouliintunut Sergei ohjaa nyt 3-vuotiasta pojanpoikaansa hiihtämään, uimaan ja pelaamaan. Karaistusta molemmat saavat pulahtamalla kylmään veteen. Lapsillekaan löysäily ei ole hyväksi.
Eikä Sergeikään löysäile. Continue reading
Erkki Asiala
Alavudella 1937 syntyneesta Erkki Asialasta tuli vaasalainen, kun hän ekonomiksi valmistuttuaan aloitti Vaasan kauppaoppilaitoksessa 38 vuotta kestäneen opettajan työnsä.
Vapaa-ajallaan löysi 15-vuotiaana aktiivisen urheilun aloittanut mies tiensä paikallisiin urheiluseuroihin. Eikä aikaakaan kun hänelle alkoi kertyä luottamustoimia yhdistysten hallituksissa ja johtotehtävissä. Sittemin Erkki toimi Vaasan Mailan puheenjohtajana 14 vuotta ja Vaasan Vasaman rahastonhoitajana 18 vuotta.
Yhdistystoiminnassa viihtynyt ja ansioitunut mies valittiin myös Suomen Kuntourheiluliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin kunniajäseneksi. Kunniajäseniä on seuran 50-vuotisen historian aikana nimetty vain 13. Ansioistaan urheilun edistämisessä hän on saanut Suomen urheilun kultaisen ansioristin. Miehelle itselleen tärkeä saavutus vuodelta 1959 on hänen 100 metrin ennätysjuoksunsa aikaan 10,9!
Kiinnostus historiaan sai alkunsa jo kouluvuosina, kun Erkki piti esityksen suomalais-ugrilaisista kansoista. Kirjoja ei aiheesta ollut, joten tiedon etsimiseen piti löytää muita keinoja. Viroon Erkki matkusti ensimmäisen kerran 1979 kun hän tuli tutustumaan Moskovan Olympialaisten valmisteluihin Piritan satamassa. Continue reading
Erkki Asiala
Tapasin Erkki Asialan Pärnuussa inkerin-suomalaisten tilaisuudessa. Hän oli tullut kuuntelemaan kielitieteilijä Vieno Zlopinan esitystä Vienon perheen kohtalokkaista vaiheista 1920-luvulta alkaen Karjalassa, jonne he olivat muuttaneet Kanadasta rakentamaan uutta parempaa elämää. Erkin historian harrastus alkoi jo kouluvuosina. Karjalan ihmisten kohtaloihin tutustumiseen innostivat Erkin naapurit, joiden sukulaisia oli aikanaan lähtenyt Itä-Karjalaan ja palannut sieltä ilman tietoa iäksi kadonneen isänsä kohtalosta.
Musiikkiharrastuskin pohjaa lapsuuteen. Erkki kertoo, että hän alkoi 10-vuotiaana kuunnella sinfoniamusiikkia. Koulussa hän oppi soittamaan nokkahuilua suoraan nuoteista Viulun soiton oppimista hidasti oman viulun puuttuminen. Musiikin kuuntelusta on tullut elinikäinen tottumus. Toimen miehenä Erkki on ollut itsekin järjestämässä konsertteja.
Erkki sanoo, että häntä ”kiinnostaa kaikki”! Tämä on helppo uskoa, kun kuuntelee 78-vuotiaan Erkin tarinointia elämänsä vaiheista. Continue reading
Eero Sinikannel Mies ja ääni -kirja
Stadissa 1935 syntynyt laulutaiteilija Eero Sinikannel ei kahdeksankymppisenäkään koe olevansa eläkkeellä laulajan työstään. Lapsuuden esiintymiset kuoroissa ja kuorojen solistina ja siitä jatkunut 1975 ammatiksi muuttunut laulaminen ja laulattaminen jatkuvat edelleen.
Tulossa ovat 28.1. kello 18:00 Elämäni on lauluni Eeron 80-vuotisjuhlakonsertti Lahden kaupungin-kirjaston Auditoriossa sekä 29.1. Helsingin Suomalaisen klubin 140-vuotisjuhla, jossa kerhon ikämiehet huomioidaan ja taiteilijajäsenenä vuodesta 1991 asti ollut Eero myös esiintyy.
Laulu kulkee edelleen mainiosti. Ikä kuuluu laulussa äänialan alenemisena bassobaritonista bassoksi. Laululihaksia pitää kyllä harjoittaa. Harjoittelua Eero vertaa urheiluun, jossa hyvä suoritus aina vaatii erinomaista lihaskuntoa. Yleiskuntoa Eero on ylläpitänyt golfaamalla, johon kipinä iski Lakewordissa vuonna 1987 kyläreissulla serkun luokse. Myös hiihtäminen on Eeron mieleen ja siihen on tarjoutunut mahdollisuuksia vuosittaisilla Lapin matkoilla, joihin liitetyissä lauluilloissa laulatetaan ihmisiä sekä esitetään Eeron repertuaariin oleellisena osana kuuluneita suosittuja Lapin lauluja. Continue reading
Vieno Zlobina Pärnussa
Elämän tarjoamana lahjana päädyin Pärnussa Inkerinsuomalaisen kulttuuriseuran tilaisuuteen, johon oli saatu puhujaksi Itämeren suomalaisten kielten tutkija Vieno Zlobina. Tilaisuus muotoutui keskusteluksi, jossa Vieno vapaasti kertoili uskomattomaista elämänvaiheistaan ja vastaili terävästi osallistujien kysymyksiin.
Vieno on syntynyt 1919 Kanadassa, jonne hänen vanhempansa olivat lähteneet Suomesta Viipurin maalaiskunnasta paremman elämän toivossa. Perhe palasi takaisin kaipaamaansa Karjalaan, kun Kanadaan ja Yhdysvaltoihin muuttaneita suomalaisia pyydettiin sinne palaamaan. Karjalassa tarvittiin työvoimaa ja Karjalan kuumeen -huumassa sinne palasi viitisentuhatta ihmistä. Karjalasta rakentui1930-luvulla kukoistava suomalaisten johtama mallitasavalta, jossa oli vilkas kulttuurielämä. Kanadan suomalaiset muuttivat Karjalaan Aunukseen ja perustivat Cobaltissa Säde-kommuunin, joka menestyi mainiosta. Vienon isä toimi kommunissa mediaattorina ja aloitti siellä uuden vehnänviljelyn, kun Leningradista saatiin 2,5 kg vehnänsiemeniä. ”Karjalassa kaikki olisi järjestynyt hyvin, jos olisi annettu elää”, sanoo Vieno ja kokoaa kuulijoille Karjalan vaiheet eri valtioiden taistelutantereena 1600 luvulta alkaen. Continue reading
Etsimme pitempiaikaista vuokra-asuntoa Viron Pärnusta ja päädyimme tulevan vuokraemäntämme Katri Nykäsen vieraaksi.
77-vuotias Katri on kulkenut Pärnussa jo 15 vuotta. Ensin hän tuli miehensä kanssa tänne lomalle poikansa perheen vanavedessä. Sen jälkeen tulivat kylpylälomat. Sitten piti vuokrata asunto jo pitemmäksi aikaa. Kun ”Pärnu oli imaissut” Katrin kunnolla hän hankki itselleen oman asunnon, joita sittemmin on ollut useampikin ja eri paikoissa. Nyt Katrin Pärnun koti on kaupungin ytimessä, josta on kävelymatka kylpylöihin, kauppoihin, kahviloihin, kirjastoon ja kulttuurin pariin.
Pärnussa Katri viihtyy erinomaisesti. ”Fiilis on täällä toisenlainen. On motivoivaa olla ihmisten parissa. Nykyisistä ystävistäni useat ovat virolaisia. Olen oppinut vironkieltä ja pärjään täällä senkin puolesta.”
Vuoden alusta hän otti Viron residenssin. Painava syy tähän oli myös Virossa residensseille tarjolla olevat Katrin mielestä hyvät terveyspalvelut. Suomessa Katrin koti on Mikkelissä ja vapaa-ajanpaikka Joutsassa, joissa hän ei ole saanut heikentyneen näkönsä hoitoon riittäviä palveluita.
Katri toteaa olevansa rakkausavioliitossa Suomessa heidän kotiaan pitävän miehensä kanssa. Mies viihtyy maalaismaisemissa kotona, jossa hänellä on mielekästä tekemistä. Katri kaipaa kaupunkielämää. Kesät he viettävät Suomessa yhdessä. Järjestely ei liene ihan tavanomainen, mutta kuulostaa tälle pariskunnalle toimivalta. Continue reading