Gunilla Ilmonen on reissunainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on reissannut koko ikänsä. Lapsena hänet ”pakotettiin” vanhempien kanssa automatkoille kiertämään pohjoismaita. Matkailu ei silloin maistunut, mutta siemen taisi jäädä itämään. Koko aikuisikänsä Gunilla on matkaillut ahkerasti Suomessa ja ulkomailla. Työssäoloaikana lomat ja viikonloput menivät reissussa joko karavaanarina tai ulkomailla. Kuusi vuotta sitten Gunilla jäi eläkkeelle ja siitä lähtien matkustusinto on yltynyt entisestään.
Ryhmämatkat suosiossa
Gunilla on ryhmämatkojen suurkuluttaja. Lahtelainen Matkapalvelu Liisa Hietala Oy on hänen luottomatkan-järjestäjä. Gunilla osallistuu ahkerasti Liisan johtamille ja järjestämille teatteri-, konsertti- ja muille matkoille. Kylpylämatkat ovat hänen suosikkejaan. Huhtikuussa hän viettää Viron kylpylöissä 15 päivää. Keväällä on tulossa lisäksi Turkin kiertomatka. Continue reading
Sain kuulla Liisa Hietalasta hänen yrityksensä järjestämälle yhdistysmatkalle osallistuneelta ystävältäni. Matkalla oltiin Matkapalvelun omalla bussilla. Yhdistykselle räätälöity matkaohjelma oli hyvä. Järjestelyt olivat onnistuneet. Erityisen kiitoksen ansaitsi pirteä ja työhönsä intohimoisesti suhtautunut ja jo iäkkäämpien osallistujien kanssa mainiosti toimeen tullut matkanjohtaja Liisa Hietala.
Runsas matkatarjonta räätälöitynä yhdistyksille ja vapaita vuosia viettäville
Tutustuin Matkapalvelu Liisa Hietalan matkatarjontaan. Siellä oli vapaita vuosia viettäville suunniteltuja matkavaihtoja teatteriin, kylpylöihin, kulttuurikohteisiin ja erilaisille päiväretkille hyvin valittuihin ja kiinnostaviin kohteisiin Suomessa. Samaan kohteeseen ei välttämättä mennä montaa kertaa, vaikka suosikkiretket vetävät kerrasta toiseen. Matkat täyttyvät nopeasti ja useimmiten matkoja varataan ennakkoon jo edellisellä reissulla. Lähes poikkeuksetta Liisa on itse mukana matkoilla. Ja bussia kuljettaa Liisan avomies. Continue reading
On se ihmeellistä. Kun valon määrä lisääntyy, niin vastaavasti ihmisten energiakin lisääntyy – ainakin itselläni. Tosin luin lehdestä, että joillakin valon määrän lisääntyminen aiheuttaa masennusta, mikä ei tunnu lainkaan mukavalta. Onneksi siihenkin vaivaan on parannuskeinot olemassa ja olemmehan me ihmiset muutenkin erilaisia.
Iltaisin pimeänä vuodenaikana on mukava sammuttaa yleisvalot ja sytyttää kynttilät palamaan. Sohvan nurkassa on sitten mukava istuskella hämäränhyssyä, katsella televisiota ja kutoa sukkaa. Tai vaikka lukea hyvää kirjaa ja juoda teetä, tai nauttia lasillinen punaviiniä. Aamuisin pehmeästä sängystä nouseminen kestää kauemmin ja muutkin aamutoimet saattavat venähtää. Aamupalaa syödessä voi kiireettömästi miettiä päivän ohjelmaa, samalla kun katselee pimeyttä ulkona. Toki tällainen verkkainen päivärytmi on mahdollista niillä ihmisillä, jotka eivät syystä tai toisesta ole työelämässä. Ja niin ”kaamospäivät” kuluvat, kunnes eräänä aamuna ei olekaan pimeätä! Continue reading
Eilisen Helsingin Sanomissa oli juttu ”Luovu paheesta, säästät satasia”. Jutussa neuvottiin, miten luopua viidestä paheesta ja säästää kassillinen rahaa vuodessa. Säästöt olivat seuraavat
- euron suklaapatukka joka arkipäivä, säästöä 260 e/v
- lattekahvi joka arkipäivä, säästöä 1170 e/v
- seitsemän keskiolutta/viikko, säästöä 546 e/v
- 7 12 cl annosta viiniä 8 euron pullosta, säästöä 484 e/v
- aski tupakkaa päivässä a’ 6 euroa, säästöä 2184 e/v
Itselläni noista paheista on kulukarsinnan jälkeenkin satunnaiset suklaapatukat ja lattekahvit sekä lasillinen viiniä muutaman kerran viikossa. Kaloreita tulee ja rahaa menee.
Mistä muusta voi säästää?
Miten sitten saa selville, mihin rahat menevät? Tekemällä säännöllisesti kulukirjanpitoa. Kuitit kerätään talteen ja kulut lasketaan ja merkitään taulukkolaskentaohjelmaan. Tein juuri tammikuun kirjanpidon ja huomasin, että rahaa oli kulunut ”liikaa” ravintolaan, kahviloihin ja kirpputoreilla. Näitä kuluja rajoittamalla säästyisi vuositasolla parikin tuhatta euroa, jonka sitten voisi laittaa säästöön tai käyttää johonkin järkevämpään. Tosin omasta mielestäni säästin ostamalla vaatteita kirpputorilta ja erityisesti hankkimalla kevään uudet vaatteet alennusmyynneistä 50-80 % alennuksilla.
Nämä säästötalkoot eivät koske niitä, joiden tulot ovat niin pienet, etteivät ne tällaisiin ylellisyyksiin riitä lainkaan. Tsemppiä taloudenpitoon heillekin.
Säästämisestä ja kulukirjanpidosta kirjoitteli Terttu Häkkilä.
Linkit:
Tänä talvena on ollut poikkeukselliset potkukelkkakelit. Niinpä kävelylenkkini ovat vaihtuneet kelkkailuun. Hyvältä tuntuvat. Kelkkailu liikuttaa jalkoja, käsiä ja keskivartaloa. Maisemat vaihtuvat vilkkaasti. Lenkeillä kokee oikeaa vauhdin hurmaa etenkin alamäissä. Mummon 6,2 km lenkki taittui 45 minuutissa ja keskivauhti oli 7 km tunnissa. Näin tuli huonompikuntoisellekin tehokasta aerobista harjoitusta. Ihmettelen, että jaksoin potkia tasatahtiin jalkaa vaihtaen, vaikka en pysty lainkaan esim. juoksemaan. Potkuttelu tehostui entisestään, kun otti lapsenlapsen kyytiin. Kyllä on mukavaa. Suosittelen lämpimästi! Continue reading
P
itkäaikainen haaveeni talviuinnista toteutui, kun mutainen pihalampeni puhdistettiin uimakuntoon. Talviuinti alkoi kylmäuintina ja jatkuu nyt lammen jäädyttyä avantouintina. Uintia varten sahattiin jäähän avanto ja siihen kansi estämään sen jäätymisen.
Uimaan kipaisen kylpytakissa uimatossut jalassa ilman saunaa. Virkistävän pulahduksenuskon parantavan vastuskykyäni, poistavan stressiä kehostani, polttavan rasvaa, lisäävän onnellisuushormonien tuotantoa ja lievittävän astmaani. Aamuisen spurtin jälkeen on itsetuntokin vahvistunut.
Talviuinnin tutkittuja hyvinvointivaikutuksia on paljon
- kylmäkaraisu voimistaa puolustusjärjestelmää ja parantaa siten vastustuskykyä
- kylmä kiihdyttää verenkiertoa ja pitkällä tähtäimellä verenpaine alenee
- aineenvaihdunta kiihtyy, kaloreita palaa ja ylimääräista rasvakerrosta poistuu
- keskittymiskyky paranee
- väsymyksen tunne vähenee, yöunen laatu paranee
- endorfiinit rullaavat ja hyvänmielen hormoonit valtaavat kehon
- luonnon oma kipulääke
- pelon voittaminen vahvistaa psyykkisiä voimavaroja ja antaa itseluottamusta
- hiukset ja iho vahvistuvat.
Vaikutukset saat jatkuvalla ja säännöllisellä uimisella.
Kylmäuinti kannattaa aloittaa vähitellen syksyllä. Vedessä oloaikaa pidennetään sietokyvyn ja oman tuntemuksen mukaan kastautumisesta muutamiin minuutteihin. Suomen Ladun sivuilla on paljon tietoa talviunnista ja uintipaikoista. Monissa uimahalleissa ja kylpylöissä on kylmäallas. Liittymällä avantouintiseuraan voit päästä mukaan hyvinvoinnista ja terveydestä innostuneeseen yhteisöön. Järviä ja merenrantoja meillä Suomessa riittää. Avannon voi tehdä omaan mökkirantaan. Sinua lähellä olevia avantouintipaikkoja voit etsiä täältä:
http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/talvilajit/talviuinti/
http://www.avantouinti.fi/
Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä. Kuvat Kari Raita.
Olemme tuottaneet tästä myös videon, joka löytyy YouTubesta.
Ilmaisia webinaarioita, luentoja, joita levitetään internetin avulla, on tänä päivänä tarjolla paljon. Melkein kaikki tilaisuudet nauhoitetaan ja niitä voi seurata reaaliajassa tai nauhoitteina tapahtumien jälkeen. Olen hämmästellen seurannut kansainvälisiä luentoja älypuhelimellani kotisohvallani. Esa Saarisen luentoja Aalto yliopistossa olen kuunnellut lumoutuneena ja kiitollisena.
Biohakkerit on mielenkiintoinen porukka, jota kannattaa seurata kaikkien, jotka
”haluavat vapauttaa todellisen potentiaalinsa ja päivittää työn, mielen, unen, liikunnan ja ravitsemuksen teknologisin ja biologisin apuvälinein”. Biohakkerit ovat julkaisset käsikirjoja sähköisinä e-kirjoina. Biohakkerit.fi -sivuilla voit ilmoittautua webinaarioihin, joita pääset kuuntelemaan, kun Sinulla on internet-yhteydellä varustettu mikrotietokone, tablettitietokone tai älypuhelin ja sähköpostiosoite. Sivuilla voit tilata käsikirjoja, uutiskirjeen itsellesi, lukea blogia ja vilkaista podcasteja. Pidetään itsemme ajantasalla hyvinvointimme ja terveytemme edistämiseen ja ylläpitoon tarjolla olevista teknologisista ja biologisista apuvälineistä. Ne voivat olla avainasemassa Suuntana100 -matkallamme.
Asun maalla kaukana metropoleista, joissa kiinnostavat ja ajankohtaiset luennot ja esitykset pidetään. Rahastakin olen tarkka, joten vältän turhaa matkustamista ja osallistumista maksullisiin tilaisuuksiin. Oppiminen on kuitenkin edelleen tärkeää ja siihen kannattaa ehdottomasti panostaa elinikäisen oppimisen periaatteella. Puoli tuntia uuden oppimista päivässä vaikka heti aamutuimaan virkistää ja antaa uutta ajateltavaaa. Minulla on tullut tavaksi lukea kirjoja, lehtiä, blogeja, Facebookia yms. tiedon lähteitä parikin tuntia päivässä. Vuositasolla tämä tekee jopa seitsemänsataa tuntia. Näin toivon kehittyväni vuosien saatossa hyvinvointiin ja pitkän laadukkaan elämän saloihin perehtyneeksi asiantuntijaksi. Kansainvälisten luentojen seuraaminen auttaa myös kielitaidon ylläpitämisessä, mihin muuten ei enää tarjoudu niin paljon mahdollisuuksia.
Löydät varmasti Sinulle mielekkäisiin aiheisiin liittyviä sekä kotimaisia että kansainvälisiä luentoja. Aloita vaikka alla olevista linkeistä.
Linkit:
http://biohakkerit.fi/tilaisuus/webinaari-ravinnon-biohakkerointi-15-1/
http://biohakkerit.fi
http://www.esasaarinen.com/node/86
Jututtaessani hämeenlinnalaista 70-vuotiasta Marjatta Harjajärveä huomasin, etteivät pätkätyöt olekaan mikään nykyajan ilmiö. Helposti innostuvana ihmisenä hän oli sujuvasti vaihtanut tehtävästä toiseen elämäntilanteen ja tarjoutuneiden mahdollisuuksien mukaan: lastenhoitoa, koululaisten iltapäiväkerhon vetämistä, vanhustenhoitoa, siivousta, ompelua, Gallupin haastattelijana toimimista, verkostomyyntiä sekä myyntityötä kaupassa. Yksi työttömyysputki on mahtunut matkanvarrelle uupumuksen seurauksena, kun ein sanominen on ollut ja on edelleen hänelle vaikeaa.
Pätkätöistä kertynyt eläke ei tarjoa Marjatalle hänen toivomaansa elintasoa. Niinpä työt jatkuvat nyt toiminimellä yrittäjänä parin verkostomarkkinointiyrityksen edustajana Hämeenlinnan seudulla. Työhönsä iloinen ja myönteinen Marjatta on tyytyväinen. Tekeminen pitää hänet virkeänä ja verkostoyritysten yhteisöt ja tapaamiset tuovat mukavasti sisältöä elämään. Työlleen hän kertoo myös saavansa palkan, kun kyselen, miten verkostoyritysten systeemit toimivat. Kuuluminen Hämeenlinnan yrittäjiin tuo sekin uusia kontakteja ja yrittäjyyttä tukevaa tietoa. Continue reading
Niilo Koivukoski täytti 3.8.2014 sata vuotta ja on lupautunut olemaan mukana suuntana 100- sivuilla elävänä esimerkkinä satavuotiaasta henkilöstä.
Niilo Koivukoski syntyi vain viisi päivää ennen ensimmäisen maailmasodan syttymistä. Hän syntyi Suomen suurruhtinaskuntaan, joka kuului Venäjän keisarikuntaan. Itsenäistä Suomea Niilo puolusti sekä talvisodassa että jatkosodassa noin kuuden vuoden ajan. Sodan päättyessä Niilo oli 30-vuotias nuori mies, joka teki työuransa Raumalla Satavehnä Oy:ssä.
Hän on asunut koko elämänsä Eurajoella ja elelee siellä Jokisimpukka nimisessä palvelutalossa. Hänen pitkä ikänsä perustuu hyvään fyysiseen kuntoon ja myönteiseen mieleen.
Hän on ollut viime vuosiin asti aktiivisesti mukana sotaveteraanien toiminnassa. Nyttemmin liikunta on vähentynyt, mutta tyytyväinen ja myönteinen mieli on tallella. Niilo arvostaa saamaansa hoitoa ja viihtyy palvelutalossa.
Niilon erityisenä harrastuksena on SM-liigan seuraaminen median välityksellä. Hän on Rauman Lukon vakaa kannattaja. Peli-iltoina ei Niiloa kannata yrittää tavoitella, niin tiiviisti hän kuuntelee otteluselostuksia. Nythän on Lukko sarjan johdossa, joten mikäs siinä on paistatella kannattajankin.
Suuntana100 meille muillekin tämän mahtavan esimerkin voimalla.
Terttu Häkkilä Niilon sukulaisten avustuksella
Sini Rautanen on ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Tapaan Sinin hänen kotonaan Hattulan Parolassa. Ensimmäiseksi Sini haluaa esitellä minulle hänelle tärkeät taulut ja kirjat, joita on talossa joka puolella. Kohtaan herkäksi kaunosieluksi tunnustautuvan esteetikon, joka kertoo lukeneensa ensimmäisinä eläkekuukausinaan ”valtavat määrät kirjoja”. Työvuosina viestinnän opettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) kunnianhimoisesti ja intohimoisesti työhönsä sitoutuneelle Sinille ei omaehtoiseen, eikä etenkään kaunokirjallisuuden, lukemiseen juuri aikaa jäänytkään. ”Nyt ovat lukemista odottaneet kirjapinot jo hieman pienentyneet ja sivistykseen lehtorivuosina tulleet aukot alkavat hiljalleen täyttyä.”
Eläkepäiviin kuului aluksi myös paljon lepoa ja nukkumista. ”Väsymyksen selättäminen on vienyt ainakin puoli vuotta”, toteaa Sini. ”Lenkkeilyn olen aloittanut uudelleen yhdessä mieheni kanssa”. Continue reading
Siihen on 7.5 vuotta. Paljonko se on? Näin aloittaa keskustelun Ahti Virta, kun pyydän häneltä haastattelua Suuntana100 -blogikirjoitusta varten. No osasinhan minä, 60-vuotias, vielä laskea. Se on 92 vuotta!
92 vuotta on kunnioitettava ikä sotainvalidille, joka haavoittui sodissa kahteen otteeseen. ”Käsistä meni lihakset, joita korjattiin vuonna 1942. Vuonna 1944 meni tarkka-ampujan luoti ranteesta läpi. Kuulon heikkeneminenkin alkoi sodassa. Kaksi vuorokautta olin täysin kuuro, kun vieressä räjähti. Kuulolaitetta olen käyttänyt viimeiset 20 vuotta.” Näin toteaa Ahti Virta, kun aloitamme keskustelun hänen kerrostalokodissaan Hyvinkäällä.
Työuransa hän on tehnyt rakennusalalla työnjohtajana. Työt loppuivat vasta 68-vuotiaana. Aiemmin ei hyvää ammattimiestä eläkkeelle suostuttu päästämään. 10 taloa hän kertoo itse rakentaneensa Hyvinkäälle. Yhtiökadun talossaan hän asui 33 vuotta. Nyt isän rakentamassa talossa asuu vanhin tytär. Itse Ahti elelee jo kerrostalossa, jossa hänen mielestään on ”kaikki vapaus”. Continue reading
Outi Huikku on 82-vuotias valkeakoskelainen, joka viettää virkeää, toimeliasta elämää omakotitalossaan. Sieltä hän polkaisee joka päivä kesät talvet yksivaihteisella mummopyörällään 10 kilometrin edestakaisen matkan keskustaan jumppaan ja kauppaan. Pyörällä hän on kulkenut aikoinaan myös työmatkat Säterin tehtaalle kolmivuorotyöhön.
Peruskunnon perusta lähti rakentumaan jo lapsena, kun hän aloitti 8-vuotiaana voimisteluharrastuksensa Kauhajoen Karhujen naisvoimistelijoissa. Leirit Kuortaneen urheiluopistolla tulevat mieluisina muistoina mieleen. Continue reading
Ihana syyspäivä. Tekisi mieli lähteä keräämään sieniä. Enpä tunne montaakaan sientä. Mökillä ei ole sieniopasta. Mistä apu?
Löytyisikö sopiva e-kirja?
Muistan lukeneeni, että puhelimeen olisi saatavilla sieniopas. Sen voisi ottaa sienimetsään mukaan.
Menen puhelimeni sovelluskauppaan App Storeen ja haulla ”sienikirja” löytyy Hannu Ylösen Alkajan Sieniretki -niminen e-kirja. Koska en ole aiemmin ladannut tai käyttänyt e-kirjoja, päätän kokeilla, miten tämä toimisi. App Store -tunnuksetkin löytyvät. Lataus ja lunastus! Nyt puhelimessani on iBooks -sovellus ja e-kirjasto. Vau! Sovelluksen kirjasto-lehdeltä löytyy hankkimani sienikirja. Lukaisen sen nopeasti. Sieltäpä niitä löytyy – ohjeita ja kuvia sienistä.
Olen oppinut lataamaan e-kirjoja! Tarjoutuu uusi mahtava ulottuvuus pitkiin syysiltoihin. e-kirjat ovat selvästi halvempia kuin perinteisesti painetut. Sienikirjan e-version hinta oli viitisen euroa ja painoversion hinta nettikaupassa näytti olevan kympin. Kirjat kulkevat kevyesti mukana reissuilla ja ovat luettavissa missä tahansa. Nämä kirjat eivät kerää pölyä kodissani. Tilaakaan uusille kirjoille ei aina meinaa löytyä. Bensaa säästyy, kun muutaman matkan kotoa kirjastoon voi jättää väliin. Continue reading
Kun sanoista ja kielistä kiinnostunut kieltenopettaja Atta Viitanen jäi eläkkeelle, hän aloitti syksyllä Vanajaveden Opistossa esperanton opiskelun. Keväällä ohjelmassa olivat sekä esperanto että latina, jota Atta oli oppinut jo koulussa ja opiskellut lisää yliopistossa osana opettajaopintojaan. Koska esperanton jatkokursseja ei opiston ohjelmassa enää ollut, päättivät kurssille osallistuneet naiset jatkaa opiskelua ja harrastusta omin päin. Näin syntyi tiivis ystäväryhmä, esperanto-sisaret, jotka edelleen kokoontuvat joka toinen viikko vuorotellen toistensa luona.
Esperanto-sisaret tekevät paljon luontoretkiä ja havainnot tallentuvat myös valokuviksi. He ovat kulttuurin suurkuluttajia. Vai mitä sanot tästä jo toteutettujen käyntikohteiden listasta: Riihimäen lasimuseo, Nuutajärven museo, Tamminiemi, Ruoveden Kalela, Ainola, Halosen niemen museo, Hviträsk, Visavuori, Hauhon musiikkijuhlat, monet teatteriesitykset eri puolilla Suomea, Kyyrölän savipaja, näyttely Helsingin Tuomiokirkon kryptassa, Urajärven kartano, Keuruun Ekokylä, Astuvan salmen kalliomaalaukset, Krookkilan kotiseutumuseo Raisiossa, Louhisaaren kartano, Askaisten Ritaripuisto, Tyrvään Pyhän Laurin kirkko, Turun linna, käsityöläismuseo ja Aboa Vetus -museo? Voinen suositella näitä retkikohteiksi muillekin kulttuurivirikkeitä kaipaaville! Tälle syksylle ryhmä on varannut liput peräti kahdeksaan konserttiin. Liikkeelle lähdetään julkisilla kulkuneuvoilla tai autoilla. Etäisyydet tai ikä eivät ole esteenä näille naisille!”. Continue reading
Kokoonnuimme kello viiden teelle Cafe Hoffiin Hämeenlinnassa. Risto Laakkonen teen ystävistä kertoi meille teestä ja sen nauttimiseen liittyvistä asioista. Cafe Hoffi leipoi tarjolle teen seuraksi sopivia herkullisia lämpimäisiä. Tarjoilut jokainen valitsi ja maksoi itse.
Ja mikä parasta kokoonnuimme yhteen Suuntana100 -porukan kanssa.
Risto Laakkosen Suuntana100 -tarina löytyy täältä. Lisätietoa myös ristolaakkonen.net.
p.s. Cafe Hoffissa aloitti uusi yrittäjä 3.9. alkaen. Osallistumalla tilaisuuteen tuimme myös uutta yrittäjää ja edistimme kahvilakulttuuria Hämeenlinnassa.
Juoksua, kuntopenkkiä, jumppaa, sulkapalloa, kävelyä, elokuvia, musiikkia, espanjaa, englantia, shakkia, kirjoja, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista vaikuttamista, matkoja. Hengästyttääkö? Heikki Vaurola ei ole moksiskaan. Tässä on vain luettelo Heikin syksyn harrastuksista ja aktiviteeteista.
Uskomatonta! Heikki ehtii nyt eläkkeelle jäätyään harrastaa tätä kaikkea. Juoksulenkillä hän käy säännöllisesti nelisen kertaa viikossa joko yksin tai porukassa. Lenkin pituus on 10-12 km. Sulkapalloa hän pelaa nelinpelinä vaimo Arja parinaan pari kertaa viikossa. Kuntopenkki on olohuoneessa. Siinä tehdään voima- ja lihaskuntoharjoitukset tv-ohjelmia katsellessa. Ihan oikeasti! Monilla meistä muista nämä laitteet jäävät huonekalun asemaan ja käyttämättömiksi. Kävelylenkit vaimon kanssa toimivat Heikille palauttavina harjoituksina. Aulangon rantareitti saa pariskunnalta kehuja. Näin syksyisin mennään usein sienimetsään.
Vanajaveden Opistosta on tullut mieluinen paikka opiskeluun ja ystävien tapaamiseen. ”Hauskoja ryhmiä”, toteaa Heikki. Maalauskursseilla Heikki on kehittynyt öljyvärimaalarina. Omat taulut koristavat kodin seiniä. Espanjan ryhmässä Heikillä käynnistyy kuudes opintovuosi. Englannin keskusteluryhmässä vahvistuu suullinen kielitaito. Espanjan opinnot jatkuvat kotona aamuisin kun Heikki aamunvirkkuna heräilee muutaman tunnin ennen vaimoaan. Continue reading
Työelämässä saimme monenlaista oppia sekä tekemällä asioita että osallistumalla lukuisille kursseille. Saatuja oppeja ja hyviä käytäntöjä voi soveltaa edelleen myös eläkepäivinä. Minulla yksi toimiva periaate saada hommia tehtyä oli – ja on vieläkin – ”päivän tehtävä -periaate”.
Homma toimii yksinkertaisesti näin: tee joka päivä yksi tärkeä, vaivaava, tekemättä jäänyt tms. tehtävä tai työ. Näin saat vuodessa 360 asiaa hoidettua kuntoon. Joulut, juhannukset ja muut juhlapyhät pidetään vapaina. Tämä riittää. Eihän näitä tällaisia hommia tämän enempää taitaisi löytyäkään. Ja jos teitä on huushollissa useampi, niin summa moninkertaistuu. Koti, piha, mökki, asiat tai mikä se kenelläkin on, pysyvät kunnossa. Asiat hoituvat. Mieli on parempi, kun tekemättömät työt tai hoitamattomat asiat eivät vaivaa. Energiaa vapautuu vähemmän pakollisiin ja luovempiin askareisiin ja ajatuksiin. Continue reading
Paula on sielultaan todellinen yhdistysihminen. Osallistumisen hän aloitti jo lapsena partiossa ja raittiuskerhossa. Tututustuin Paulaan toimiessani Helsingin tietojenkäsittely ry:ssä (Hetky) 90-luvulla. Paula oli silloin, kuten edelleenkin luottamustehtävissä tai aktiivisena jäsenenä useammassa Hetkyn kerhossa. Tietotekniikan liitossa (nykyään TIVIA) hän on toiminut eri tehtävissä 70-luvun alusta asti. Hän oli perustamassa Hetkyn ITU-kerhoa ja on ollut AKVA-kerhon kantavia voimia.
Uusia haasteita rakastava Paula osallistui yhtenä kirjoittajana uudella ketterällä menetelmällä tuotetun 398 vuotta ketteriä kokemuksia -kirjan tuottamiseen. Kirja on saatavana verkkokaupasta. e-kirja ja englanninkielinen versio ovat löytäneet omat lukijansa. Kirjassa it-alan asiantuntijat ja konkarit jakavat kokemuksiaan tämän päivän it-projekteissa työtään tekeville.
Paula on toiminut it-alalla 47 vuotta! Tästä suurimman osan itsenäisenä yrittäjänä omassa yrityksessään. Edelleen 70-vuotiaana Paula saa toimeksiantoja, joissa ostetaan hänen kokemustaan tietohallinnnon projektien onnistumisen tueksi. Eläkettä hän alkoi saada 63-vuotiaana, mutta varsinaisesta eläkkeelle jäämisestä ei Paulan kohdalla voi puhua. Onhan hän hiljattain aloittanut kaiken kukkuraksi uuden uran verkostoyrittäjänä. Continue reading
Tarkkailtuani kevään ja kesän aikana kalakaverini Karin verkkokalastusta huomaan, että kalasaaliiden lisäksi harrastuksesta on hänelle monia muitakin hyötyjä ja iloja.
Onnistumisen ilo on aina silminnähtävä, kun hän palaa järveltä. Saalis on useimmiten sitä, mitä hän on tavoitellut. Pöytään tuodaan tuoretta arvokalaa – lohta, siikaa, kuhaa, muikkuja vuodenajan mukaan. ”Parasta on kun huomaa, että omat ideat ovat taas toimineet”, toteaa Kari. ”Järvellä on vapaus toteuttaa itseään ja rauha keskittää ajatukset juuri tähän yhteen toimintaan”.
Kalastusharrastus vaatii pitkäjänteistä ajattelutyötä. Oikeiden kalapaikkojen tunteminen perustuu vuosien tutkimustyöhön. Kalastuskirjoista ja nettisivuilta on suodattunut lisätietoa. Hyvä kalastaja, kuten Kari, ymmärtää järven pohjan rakenteet, vesien syvyydet, säiden, vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaikutukset kalojen liikkeisiin, eri kalalajien lajiominaisuudet ja välineisiin liittyvät asiat. Verkkojen sijoittelu kaikki edellämainitut asiat huomioiden vaatii jo lähes tieteellistä millintarkkaa analysointia. Muistin pitää toimia, vaikka päiväkirjoihin on kertynyt merkintöjä. Kalojen ja verkkojen käsittely on sitten silkkaa käsityötä, jonka merkitys aivojen toimintakyvyn ylläpidossa ei ole lainkaan vähäinen. Kipinän ja perusvalmiudet kalastamiseen Kari on saanut jo pikkupoikana isän kanssa kalastaessaan. Continue reading
Aune toteutti visionsa kukkapihasta luovuttuaan emännyydestään karjatilalla Pohjois-Karjalassa Juuassa. Nyt Aunen Kukkapiha on suosittu matkailunähtävyys. Kesäisin mahtavassa Pielisen sielunmaisemassa parhaimmillaan parisentuhatta kävijää on ihaillut Aunen aikaansaannoksia huumaavassa ruusujen ja perennoiden tuoksussa. Aunen puutarhaihme toimikoon meille muille esimerkkinä siitä, että unelmien toteuttaminen on mahdollista ja aikaakin siihen voi olla ihan riittävästi.
Aune Martikaisen työ karjatilan emäntänä oli päättynyt sukupolven vaihdokseen vuonna 1995. Uusi koti rakennettiin naapuriin. Pihapiirissä oli vain kantoja, kiviä ja risukkoa kun Aune aloitti puutarhan rakentamisen istuttamalla sinne perennoja, puita ja yrttejä maaston mukaan. Polut syntyivät luontaisten kulkureittien mukaan. Puutarhainnostus vei Aunen mukanaan. Uusia taimia ja siemeniä tilattiin kiihtyvään tahtiin siemenkaupoista Suomesta ja ulkomailta. Ideoita, taimia ja siemeniä Aune haki matkoillaan puutarhakaupunkeihin Suomessa, Virossa, Hollannissa, Venäjällä, Puolassa, Tanskassa ja Irlannissa asti. Continue reading