Korona-pandemia hyydytti Suuntana100 ry:n toiminnan vuodesta 2021 emmekä ole saaneet sitä käynnistettyä uudelleen.
Tutustu Suuntana100 Onnistumistarinoihin, joista voit löytää virikkeitä omiin vapaisiin vuosiisi!
Kotikylästäni Retulasta kotoisin oleva Arja Kartano on yksi Tapolan perheen laulavista ja liikkuvista tyttäristä. Kotona oli paljon laulua ja tanssia. Äiti laittoi lahjakkaan tyttärensä laulutunneille 16-vuotiaana. Koko ikänsä nyt 75-vuotias Arja on laulanut omaksi ja muiden iloksi. ”Musiikki on voima, joka on ollut aina mukana”, sanoo Arja ja pitää haastattelijalle pienen hanurikonsertin. Arja kertoo laulaneensa sadoissa juhlissa häistä hautajaisiin, joita niitäkin on kertynyt jo 500! Pientä ylpeyttä äänessä Arja tokaisee laulaneensa jopa Titolle. Tämä tapahtui Lepaan emäntäkoulussa, kun Tito vieraili presidentti Kekkosen kanssa siellä. Arjan ensimmäinen oma soolokonsertti järjestyi täydelle salille Hämeen Raatihuoneella Arjan ollessa 62-vuotias. Tapolat ovat pitäneet vuosittain useita yhteiskonsertteja, joiden pääsymaksut on useimmiten lahjoitettu hyväntekeväisyyteen.
Arja on käynyt ahkerasti vanhusten palvelutaloissa, SPR:n ja monien eri järjestöjen ja yhdistysten tilaisuuksissa vetämässä yhteislaulua.
Vanhusasia on Arjalle tärkeä, sillä hän on tehnyt 45-vuoden työuran Hämeenlinnan kaupungilla kodinhoitajana, tehostetun hoidon perhetyöntekijänä, vanhusten palvelukeskuksen toiminnanohjaajana ja myöhemmin vielä johtajana. Arja on työvuosien atikana ahkerasti kouluttanut itseään aina sosiaaliohjaajaksi ja sosionomiksi asti.
Eläkkeellä intoa riitti vielä vuosiksi omaishoitajien ohjaukseen ja kouluttamiseen eri puolilla Kanta-Hämettä. Lopulta tätä työtä kertyi liikaa ja oli aika päästää irti. Arja sanoo, että ”kyky eläytyä ihmisten tilanteisiin auttoi jaksamaan”. Continue reading
Suuntana100 Onnistujamme 75-vuotias hattulalainen Arja Kartano on itse aktiviininen liikkuja. Työssään ja vapaaehtoistoiminnassaan hän tottunut aktivoimaan ikäihmisiä toimimaan.
Viime syksynä hän muutti Parolassa omakotitalosta kerrostaloon, jossa asuu paljon ikäihmisiä. Talon vieressä on puisto. Arja keksi, että puistossa voisi hiihtää! Lunta oli riittämiin. Arja teki puistoon 500 metrin ladun ja ryhtyi hiihtämään siellä. Eikä aikaakaan kun omasta talosta alkoi ilmestyä ladulle hiihtäjiä – kaikkiaan yhdeksän eläkeikäistä ihmistä, joista vanhin 90-vuotias. Osalla edellisestä hiihtokerrasta saattoi olla kulunut jo useampi vuosi. Lenkin pituuden kukin määritteli oman kunnon mukaan ja kotiin oli lyhyt matka. Hiihtokausikin on tänä talvena venynyt ihan mukavan pitkäksi.
Nostamme tämän Arjan toiminnan Suuntana100 Teoksi! Tämä on esimerkillistä kansalaistoimintaa omassa lähiympäristössä asuvien ihmisten hyväksi. Ja koska toiminnalla on suora vaikutus ikäihmisten hyvinvointiin ja toimintakyvyn ylläpitoon, nousee sen arvo entisestään.
Kekseliäisyys ja suoraan toimintaan ryhtyminen on kannustava esimerkki muillekin. Jokainen voi tehdä isompia tai pienempiä tekoja oman ja yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kiitämme Arja Kartanoa tästä Suuntana100 Teosta!
Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin
Suuntana100 ry
Terttu Häkkilä
toiminnanjohtaja
p.s. Arja Kartanon Suuntana100 Onnistumistarinan voit lukea Suuntana100.fi -sivuilta
Tutustuin Marja Nummelaan Vierumäen urheiluopistolla, jossa me molemmat aloitimme syksyllä 2020 1,5 vuotta kestävät Aikuisliikunnan ja valmennuksen ammattitutkintoon johtavat opinnot. Olimme iloisia, että olimme tulleet hyväksytyiksi opiskelemaan ja että meitä eläkeikäisiä oli 18 opiskelijan nuorekkaassa ja sporttisessa ryhmässä kaksi.
Marja kertoo liikkuneensa aina! Jo lapsuuden perhe oli hyvin liikunnallinen. Telinevoimistelua tyttö harrasti 15-vuotiaaksi asti. Espoolaisena hän on käynyt Olarin voimistelijoiden ”kaikissa” harrastusryhmissä ainakin 30 vuoden ajan.
Eläkkeelle jäätyään Marja on vaan lisännyt liikkumistaan kun siihen on nyt hektisen työelämän jälkeen ”paljon enemmän aikaa”. Eläkeläisnaisporukan mukana tulee käytyä kuntosalilla ja uimassa. Miehen kanssa he kuluttavat kävellen Espoon rantaraittia ja Espoon Keskuspuiston mainioita liikuntareittejä. Korona-aikana tavaksi on tullut 5-7 km sauvakävelylenkit seitsemän henkilön porukalla kaksi kertaa viikossa. Continue reading
Tapaan iloisesti hymyilevän upean Miia Niemen hänen sisarensa Fitness Femme -kuntosalilla, missä hän työskentelee Personal Trainerina ja ohjaajana. Miia haluaa viedä liikuntatietoa eteenpäin ja auttaa muita. Mutta Miian matka tähän päivään pois ”surkeiden sattumusten tieltä” ei ole ollut helppo.
Miia sairasti vuosia niin vaikeaa masennusta, että joskus vain ajatus kuolemasta tuntui helpottavalta. Juuret masennus sai jo lapsuus- ja kouluvuosina. Miia kiusattiin koulussa ja kun kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, hän otti siitä häpeän taakan itselleen. Masennus oireili monin tavoin eikä diagnoosia tai oikeaa hoitoa meinannut löytyä. Sairaalahoitojen, sairaslomien, lääkekokeilujen ja terapiajaksojen jälkeen alkoi oikea tie hyvään elämään hahmottua. Kognitiivisesta terapiasta Miia sai työkaluja mielen hallintaan ja kyvyn ajatella toisella tavalla: elämä on tässä ja nyt, tee hyvää itsellesi! Sopiva lääkityskin löytyi lopulta.
Ratkaisevaa oli kuitenkin liikkunnan löytäminen. Kaikki käynnistyi siitä, kun polvensa telonut Miian ystävä Tarja, pyysi Miia avuksi mukaan salille. Ystävän strategia oli oikea, sillä Miian on aina ollut innokas auttamaan muita eikä nytkään voinut kieltäytyä, vaikka omat voimat olivat vielä vähissa ja ajatuskin salille menosta ”inhotti”.
Liikunta alkoikin tuntua hyvältä! Treeneistä tuli oikea väsymys, parempi uni ja mieliala alkoi kohentua! Metsälenkit koiran kanssa pitenivät. Endorfiinit tekivät tehtäväänsä. Miia jäi liikuntakoukkuun niin, että hakeutui opiskelemaan liikunnan ammattitutkintoa Eerikkälän urheiluopistoon. Valmistuttuaan vuonna 2019 hän aloitti työt liikunnan ohjaajana ja Personal Trainerina sisarensa salilla ja Kuntokeskus Liikussa Hämeenlinnassa.
Miian missiona on levittää liikuntatietoa eteenpäin ja auttaa muita. Liikunta on pelastanut Miian ja usko liikunnan terveysvaikutuksiin on suuri. Hän ohjaa vapaaehtoisena Hämeenlinnan Mielenterveysseuran uutta ”Lempeät liikkujat -ryhmää”. Uskon, että Miian tausta tekee hänestä mitä parhaan ohjaajan erityisesti liikuntaa aiemmin syystä tai toisesta vieroksuneille ja kaikille lempeämpää ohjausta kaipaaville ihmisille. Continue reading
Usein kohtaamiset Suuntana100 Onnistujiksi osoittautuvien ihmisten kanssa tuntuvat johdatukselta. Näin oli myös Tuula Viitasen kohdalla. Pikaisen ensi tapaamisen jälkeen tarjouduin itsenikin yllättäen Tuulalle muuttoavuksi. Kävimme lähes koko päivän läpi Tuulan varastosta pihalle kantamiamme laatikoita valikoiden säilytettäviä ja pois heitettäviä tavaroita. Siinä samalla avautuivat Tuulan vaiherikkaan elämän monet vaiheet.
Nyt tapaamme Helsingin uudessa Oodi-kirjastossa ja kokoamme palasista Tuulan Suuntana100 Onnistumistarinaa.
Tuula on vuonna 2017 valmistunut seitsemän vuoden opintojen jälkeen hallintotieteiden maisteriksi Joensuussa toimivasta Itä-Suomen yliopistosta. Osan opiskeluajastaan Tuula asui Joensuussa aluksi yhdessä nuorten kanssa opiskelija-asuntojen soluissa. Oppimisen kanssa Tuulalla ei ollut ongelmia, mutta sekä opettajia että muita opiskelijoita selvästi iäkkäämpänä ja kokeneempana hän sai kokea epäoikeudenmukaista kohtelua ja jopa kiusaamista. Opintojen rahoittamiseksi Tuula jatkoi keikkailua hoitotyössä, jossa hän on toiminut pääosan työelämävuosistaan. Continue reading
Saan tavata Raili Koveron yhteisen tuttavamme Tuija Matikan aloitteesta, joka halusi ”kytkyttää” meidät. ”Ilmiselvä Suuntana100 Onnistuja”, totean välittömästi. Raili hehkuu, säteilee ja pursuaa energiaa tavalla, jonka perustasta on saatava selkoa. Salaisuudesta ainakin osan sain selville ja paljastan sen nyt lukijalle innostukseksi ja oivallukseksi omalle Suuntana100 -matkallesi. Continue reading
Kaarlo Maaningan mitalijuoksuista Moskovan olympialaisissa tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Tämän kunniaksi Kaarlon seura Kauhajoen Karhu järjestää juhlakisan, jossa myös suomalaisia pitkien matkojen olympiajuoksijoita nähdään kisaamassa keskenään.
Kaarlo kilpailee edelleen osallistumalla joka vuosi kansainvälisiin senioreiden yleisurheilukilpailuihin. Vuonna 2019 European Masters Athletics Championships -kisa pidettiin Italiassa Venetsiassa. Siellä Kaarlo sijoittui M65-sarjassa 5000 metrin juoksussa kahdeksanneksi ajalla 20:47:41. Eli hyvässä kunnossa tämä nyt virallisen eläkeiän saavuttanut mies on!
Aikuisurheilukilpailuihin osallistuminen on Kaarlon mielestä ”monin tavoin antoisaa”. Kilpaileminen ”antaa harjoittelulle lisämotivaation”. ”Kisat vievät miehen ja mukana matkustavan vaimon eri puolille maailmaa”. Vuonna 2020 EM-hallikisat pidetään Portugalissa ja MM-kisat kesällä Kanadassa. Continue reading
Britt Langrev valmisteli miehensä kanssa illaksi kotiin blinijuhlat! Juhlan aihe selviäisi, kun Britt olisi käynyt päivällä lääkärissä saamassa selityksen häntä vaivanneisiin oireisiin. Pariskunta päätyi juhlimaan Brittin Parkinson-tauti diagnoosia. Heille alkoi uusi elämä!
Juhlan järjestäminen kuvaa Brittin ja hänen miehensä elämän asennetta! Britt ajatteli, ettei 43-vuotiaana ole järkeä alkaa suremaan. He päättivät, että suhtautuminen asiohin ei muutu! Oman myönteisyytensä Britt kertoo olevan kodin peruja.
Intohimoinen askartelija perusti Ihanat Ilahduttajat -askarteluryhmän
Brittin rakas harrastus askartelu ei Parkinsonin taudin etenemisen vuoksi onnistu kuin aika ajoin. Vielä vuonna 2010 hän voitti Suomen intohimoisin askartelija -kisan. Upeilla korteillaan hän oli tottunut ilahduttamaan ystäviään ja tuttaviaan. Mikä nyt neuvoksi?
Britt keksi organisoida korttien ja hyvän tekemiseen muita askartelun harrastajia. Hän perusti Facebookiin Ihanat Ilahduttajat -ryhmän! Ryhmään nyt jo yli 600 liittyneen jäsenen kanssa toteutetaan valituille ryhmille tai iloa elämäänsä tarvitsevalle henkilöllle korttikeräyksiä. Vastaanottajille lähetetään usein yllätyksenä mitä kauneimpia itse askarreltuja kortteja. Vuodesta 2016 on toteutettu nelisenkymmentä suurempaa korttikeräystä ja ryhmä on tehnyt omin käsin jo yli 11.000 korttia. Kortteja on lähetetty vanhuksille, sairaaloihin, vankiloihin, lastenkoteihin, äideille synnytysosastoille, turvakoteihin, kehitysvammaisille, merimiehille maailmalla sekä monille tukea tarvinneille yksityishenkilöille.
Continue reading

Vieno Zlobinan kirja Heidän ihanteensa murskattiin – Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa nyt myös venäjäksi
Syyskuussa 100 vuotta täyttäneen Vieno Zlobinan kirjoittamasta kirjasta ”Heidän ihanteensa murskattiin – Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa” on nyt saatu julkaistua myös venäjänkielinen versio. Venäjänkielisen version toimittamisesta suuri kiitos Säde-kommuunan historiaan perehtyneelle Ossi Kamppiselle.
Vieno Zlobinan tarina on nyt saatavilla suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Vienon tarve saada ihmisille tieto Säde-kommuunan ja perheensä kohtalosta Stalinin vainoissa mahdollisimman laajasti voi nyt toteutua sen tavoittaessa myös venäjänkieliset lukijat. Kertomalla tästä kirjasta historiasta kiinnostuneille edistät osaltasi Vienon toiveen toteutumista!
Suuntana100 ry ja sen toiminnanjohtaja Terttu Häkkilä antoivat oman panoksensa suomeksi käännetyn ja englanninkielellä kirjoitetun alkuperäisversion toimittamiseen Siirtolaisuusinstituutin julkaisuina. Kirjojen julkistustilaisuus pidettiin huhtikuussa 2017 Kansallisarkistossa ja niitä esiteltiin Tiedekirjan osastolla saman vuoden Kirjamessuilla Helsingissä. Continue reading
Voit kuunnella Onnistumistarinan tästä. Kesto vajaa 3 minuuttia. Klikkaa vasemmalla olevasta nuolesta!
Saatuaan Parkinsonin tauti -diagnoosin Britt ja hänen miehensä nauttivat blini-illallisen ja päättivät, että suhtautuminen asioihin ei muutu. Elämä jatkuu eikä ole syytä alkaa suremaan. Britt oli vasta 43 vuotias.
Myönteisyytensä ansiosta Britt on löytänyt uudesta elämän vaiheestaan monia hyviä puolia ja kokee olevansa jopa onnekas! Miten se on mahdollista?
Suomi on yksi johtavista maista Parkinsonin taudin lääketieteellisissä hoidoissa. Kipuihin ja oireiden lievittämiseen hän saa hyviä lääkkeitä.
Britt arvostaa sairautensa kanssa pärjäämisen tueksi järjestyneitä palveluja: avustaja 28 h/kk, autonkuljettaja, kampaaja, jalkojen hoitaja, hieroja ja fysioterapeutti. Continue reading
Meille rakas, arvostamamme, urhea ja iloinen Suuntana100 Onnistujamme Vieno Zlobina täyttää tänään 18.9.2019 sata vuotta!
Onnittelemme Vienoa tästä merkkipaalusta hänen uskotamattomassa ja monivaiheisessa pitkässä elämässään.
Saimme tutustua Vienoon kun ryhdyimme toimeen hänen kirjoittamansa kirjan ”Heidän ihanteensa murskattiin – Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa” saamiseksi julkaistua. Vieno oli viidentoista vuoden ajan työstänyt tiedenaisen pieteetillä ja omiin tarkkoihin havaintoihin ja kokemuksiin perustuen Kanadaan muuttaneiden ja sieltä Neuvosto-Karjalaan 1920-luvulla lähteneiden vanhempiensa ja oman tyttären tarinansa kirjaksi. Perheen ja koko Säde-kommuunan Stalinin ajan hirmutekoihin päättyneen tarinan kertominen oli Vienolle suuri ponnistus ja yksi hänen pitkän elämänsä merkityksellisin asia. Kirja julkaistiin englannin ja suomenkielisenä versiona huhtikuussa 2017.
Olemme kiitollisia, että saimme kirjaprojektissa tutustua Vieno Zlobinaan ja antaa panoksemme kirjan suomentamiseen ja toimittamiseen Siirtolaisuusinstituutin julkaisuiksi. Nyt kirjasta on saatu Ossi Kamppisen ansiosta myös venäjänkielinen versio.
Kirjaprojektin aikaan Vieno Zlobina asui vielä omassa kodissaan Viron Pärnussa, jonne hän oli muuttanut Kanadasta jättäen jälleen kerran taakseen kotinsa ja ystävänsä. 96-vuotiaana hän oli edelleen uskomattoman vireä, liikkuvainen arjen askareistaan mainiosti selviytyvä nainen, joka luki ahkerasti kirjallisuutta ja piti yhteyttä ystäviinsä Kanadassa ja sukulaisiinsa Suomessa sähköpostilla ja Skype-yhteydellä. Pari viimeistä vuotta hän on asunut Viron Otepäässä pojanpoikansa luona. Ikä on tuonut rajoituksensa näön ja kuulon heikennettyä, mutta ajatus Vienolla toimii kirkkaasti ja muistot ovat pysyneet selkeästi mielessä.
Menemme viikonloppuna Otepäähän tervehtimään Vienoa ja osoittamaan hänelle kiitollisuutemme, arvostuksemme ja rakkautemme. Toivomme Vienolle selviytymistä hänen viimeisistä vuosistaan mottomme ”niin hyvin kuin suinkin” mukaisesti.
Sydän sykkyrällä Terttu Häkkilä
Suuntana100 ry
Lisätietoa, linkkejä videoihin ja lehtiartikkeleihin Vieno Zlobinasta löydät näiltä suuntana100.fi -sivuilta avainsanan Zlobina takaa tai haulla Zlobina.
Kirjan voit tilata Siirtolaisuusinstituutin verkkokaupasta. Sieltä voit ladata myös ilmaiset pdf-versiot kirjoista.
Suuntana100 ry nostaa tekonivelsairaala Coxan leikkaustoiminnan Suuntana100 Teoksi.
Sairaala tekee vuosittain tuhansia tekonivelleikkauksia (2017 4048 kpl), joista suurin osa nivelrikoista kärsiville ikäihmisille. Kun ikääntyneiden polvia ja lonkkia korjataan, saadaan ihmisten toimintakyky palautettua. Ihmiset pääsevät takaisin liikkeelle ja arjen askareisiin. Näin lisätään merkittävästi hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin!
Coxan toiminnan kasvu ja laajentuminen uusille paikkakunnille perustuu vapaaseen hoitopaikan valintamahdollisuuteen ja hyviin hoitotuloksiin. Osana julkista terveydenhoitoa leikkausten kustannukset pysyvät kohtuullisina.
Tekonivelleikkauksiin erikoistuminen tekee toiminnasta tehokasta ja takaa hyvät hoitotulokset. Hyvä hoidon kokemus tuo uusia asiakkaita esim. Tampereelle ympäri Suomen. 98 % asiakkaista suosittelisi Coxaa parhaalle ystävälleen. Hoitoon pääsee nopeasti selvästi alle hoitotakuurajojen, mikä on tärkeä valintakriteeri useille potilaille. Continue reading
Pari vuotta sitten olin vielä liikkuvainen tyttö, jonka menemistä rajoitti vain lapsesta asti vaivannut astma ja satunnainen saamattomuus. Nyt minulla on tekonivel!
Lonkan nivelrikko alkoi 100 m juoksusta
Empimättä säntäsin toukokuussa 2017 Suuntana100 Onnistujan Jukka Stoltin perässä urheilukentällä 100 metrin juoksuun, jonka ajaksi saatiin 29,58 s. Selkä- ja aivovammainen Jukka juoksi matkan asettamaansa alle 20 s haasteaikaan 19,82 s.
Juoksun jälkeen huomasin saaneeni nivukseen revähtymän, joka ei ottanutkaan parantuakseen. Vaiva paheni ja laajeni! Kun jalka ei oikein ottanut alle, menin lääkäriin, joka antoi kortisonipiikin. Kävin myös fysioterapeutin vastaanotolla, jossa tehtiin liikearvio ja annettiin liikuntaohjeita. Aloin lyhentää lenkkejä ja vähentää liikuntaa. Kipu lisääntyi ja läheiset alkoivat huomautella ontumisestani. Kävely vaikeutui entisestään ja liikekipu yltyi!
Magneettikuvauksesta leikkaukseen neljässä kuukaudessa
Huomasin lehdessä Synlabin mainoksen magneettikuvauksesta! Kun hintakin tuntui kohtuulliselta, varasin ajan (22.11.2018)! Muutaman päivän päästä minulla oli kädessä diagnoosi vasemman lonkan vaikeasta nivelrikosta!
Vein lähetteen terveyskeskukseen (27.11). Lääkärin kanssa (3.12.) käydyn keskustelun perusteella aloitettiin kipu- ja rustolääkekuuri, josko siitä olisi apua. Tämä ja aiempi fysioterapeutin lausunto ovat välttämättömiä vaiheita ennen mahdollista leikkauslähetettä.
Kuurin ja jumppaharjoitteiden jälkeen sain ajan (21.1.2019) lääkärille, jolta irtosi saman tien lähete lonkan tekonivelleikkaukseen. Vapaan hoitopaikan valinnan perusteella päädyin valitsemaan leikkaussairaalaksi Tampereen Coxan, josta olin saanut tuttujen kautta hyvää palautetta. Coxasta tulikin nopeasti yhteydenotto ja aloituskäyntiaika sovittiin (7.3). Samantien sovittiin leikkaus toukokuulle (15.5.), mutta muutaman päivän päästä tarjottiin peruutusaikaa huhtikuulle (3.4.), jonka mielihyvin otin. Lonkan kipu oli yltynyt jo asteikolla 1-10 kymmeneen ja välillä jopa ylikin. Continue reading
Suuntana100 ry:n julkisessa toiminnassa on ollut reilu puolen vuoden tauko. Toiminnanjohtaja Terttu Häkkilä sai vuoden 2017 keväällä vasempaan lonkkaan nivelrikon, joka vähitellen paheni ja johti huhtikuussa 2019 tehtyyn lonkan tekonivelleikkaukseen.
Nyt elokuussa 2019 Terttu on kuntoutunut leikkauksesta. Sekä fyysinen että henkinen toimintakyky ovat palautuneet!
Tauon aikana Terttu on osallistunut Some-koulutuksiin, hankkinut lisätietoa ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttavista asioista ja pitänyt yhteyttä Suuntana100 -porukkaan.
Nyt toiminta jatkuu toimintasuunnitelman mukaisesti. Luvassa on blogikirjoituksia, Suuntana100 Onnistumistarinoita, Suuntana100 Onnistujien tapaamisia ja loppuvuodesta yksi tai kaksi teematilaisuutta. Jäsenille on lähdössä jäsentiedote ja sähköpostilistalle mailia yhdistyksen toiminnasta.
Voidaan kaikki niin hyvin kuin suinkin!
Suuntana100 ry
Terttu Häkkilän blogikirjoitus lonkkaleikkauksesta
Laulu- ja äänitaiteilija Eero Sinikannel on levyttänyt Laulun Suomen naiselle. Laulu on ylistys Suomen sota-ajan naisille, jota pitivät Suomea pystyssä, kun miehet olivat sodassa.
Sykähdyttävän tekstin lauluun Eero löysi viisitoista vuotta sitten, kun häntä pyydettiin laulamaan tämä runo sen kirjoittajan Pentti Matilaisen muistokonserttiin Turun konserttisaliin.
Eero Sinikannel ajatteli, ettei ”tällaista ylistyslaulua Suomen sota-ajan naisille ole tehty”, joten hän esitti sen Suomi 100 juhlassa Lahden Hennalan päämajassa 2017. Nyt vuonna 2019 laulu on levytetty Laulu Suomen naiselle cd:lle yhdessä kolmen muun laulun kanssa. Suuntana100 ry on digitoinut levyn kuunneltavaksi digitaalisesti.
Suuntana100 ry haluaa nostaa tämän laulun esittämisen ja tallettamisen Eero Sinikanteleen Suuntana100 Teoksi. Oli aika saada Suomen sota-ajan naisille oma laulu! Kiitos upeaääniselle Suuntana100 Onnistujallemme tästä teosta! Continue reading
Suuntana100 Onnistujamme laulaja Eila Pienimäen 60 vuotta kestänyttä taiteilijauraa juhlitaan Jämijärven Jämi-Areenalla sunnuntaina 24.2. kello 19:00 alkaen.
Jos olet Eilan ihailija tai pidät iskelmämusiikista, lähde mukaan nauttimaan tämän upean taiteilijan koskettavista tulkinnoista. Eila on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleita.
Juhlaan on vielä rajoitetusti lippuja saatavilla tilaamalle ne sähköpostiosoitteesta kuukkula.jorma@gmail.com.
Jos olet Eilan ihailija tai pidät iskelmämusiikista, lähde mukaan nauttimaan tämän upean taiteilijan koskettavista tulkinnoista. Eila on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleita. Läpimurtohitti oli 50-luvulla ikivihreäksi jäänyt iskelmä “Vanhan veräjän luona”
Olemme menossa, joten viemme onnittelut ja tuomme kyllä terveiset tapahtumasta!
Tutustuimme Eila Pienimäkeen Pärnussa, jossa hän käy säännöllisesti esiintymässä. Saimme hänen Suuntana100 Onnistumistarinansa, joka kertoo mielenkiintoisen ja monipuolisen täyttä elämää 80-vuotiaana viettävän taiteilijasielun ilon ja elinvoiman lähteistä.
Tutustu Eila Pienimäen Suuntana100 Onnistumistarinaan täällä
Suuntana100 ry:n Facebook-sivujen rinnalle on Facebookiin avattu uusi Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin ryhmä.
Toivomme, että käyt hetimmiten liittymässä uuteen ryhmäämme. Helmikuun aikana liittyneiden kesken arvomme 100 euron lahjakortin voittajan valitsemaan hyvinvointipalveluun. Ryhmän Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin löydät hakemalla ryhmää nimellä.
Ryhmään liittyneet voivat nyt sujuvasti jakaa Suuntana100 yhteisöä kiinnostavia julkaisuja, käynnistää keskusteluja ja osallistua keskusteluun. Suljetun ryhmän etu on se, että tiedämme keitä ryhmään kuuluu ja keskustelua käydään ryhmän sisällä. Ryhmään voit nyt helposti myös kutsua ja liittää uusia ihmisiä, joille arvelisit olevan inspiraatiota ja innostusta sivujen sisällöstä. Continue reading
Suuntana100 ry osallistui Tampereella 2.2.2019 järjestetyille K50 Festareille. Tavoitteena oli kontaktoida Tampereen alueen vapaita vuosia viettäviä ja etsiä uusia Suuntana100 Onnistujakandidaatteja.
Yhdistyksellä oli Tietoisku ja pieni esittelypiste, jossa kontaktoitiin kävijöitä.
Tietoiskussa oli kuulijoita viitisenkymmentä. Henkilökohtaisia keskusteluja kävimme parisenkymmentä. Saimme kerättyä kymmenkunta sähköpostiosoitetta ja tunnistettua viisi uutta Suuntana100 Onnistujakandidaattia Tampereen alueelta.
Ikäihmisistä vielä aika monilla ei ollut sähköposti käytössä ja ne joilla oli, olivat hyvin varovaisia osoitteiden luovuttamisessa.
Tapahtumassa oli kävijöitä noin tuhat.
Vuonna 1937 syntynyt veljeni Aarre Häkkilä ei aikanaan saanut mahdollisuutta käydä oppikoulua eikä päässyt mukaan ”oppikouluporukoihin”. Eikä hän osannut laulaakaan. Niinpä hän päätti opetella itselleen tuohon aikaan vielä harvinaisen valokuvaamisen taidon ja hankki kameran heti ensimmäisestä tilistään. Agfa paljekameralla alkoi nyt lähes 70 vuotta kestänyt intohimo kuvaamiseen ja uuden oppimiseen.
50-luvun AGFA paljekamera oli Aarre Häkkilän ensimmäinen kamera
Alkuvaiheen käsisäätöiset kamerat vaativat opiskelua. Perusten ymmärtäminen on luonut hyvän pohjan kuvaamiselle myös nykykameroilla, joissa automatiikka on viety erittäin pitkälle.
Filmit ja kuvien kehittäminen olivat kalliita. Alkuvuosilta on tallessa tärkeitä kuvia tulevasta vaimosta, siskosta ja moottoripyörästä. Kameroiden kehityttyä kuvien määrä lisääntyy. Omasta perheestä, suvusta ja matkoista on tallessa jo enemmänkin kuvia.
Uusista asioista syttyvä ja kiinnostunut Aarre hankki jo 60-luvulla kaitafilmikameran, jolla sai talteen elävää värikuvaa ilman ääntä. Sitten tuli Kodakin kamera ja markkinoille aiempaa edullisempi 8mm kaitafilmi, joiden filmit ovat Aarren mielestä säilyttäneet parhaiten värit. Näitä filmejä on ahkerasti katsottu sukutapaamisissa projektorilla valkokankaalle heijastettuina. Nyt kuvat ja filmit on digitoitu katsottaviksi tietokoneilla, tableteilla ja isoilla tv-kuvaruuduilla.
Kuvassa Aarre Häkkilä editoimassa digitoimaansa videofilmiä kotistudiossaan.
Kuvamateriaalin digitointi onkin ollut Aarre yksi viimevuosien pääharrastus, joka on vienyt tuntitolkulla aikaa asioiden selvittämiseen, ohjelmien opiskeluun ja varsinaiseen käsityötä vaatineeseen aineiston työstämiseen.
Uusia laitteitakin hän on hankkinut kotistudioonsa.
No välillä mies on kyllä käynyt liikkumassa ulkoilmassa ja kuntoilemassa, osallistunut Hyvinkään Eläkkeensaajien toimintaan, puuhastellut siirtolamökillään ja pihahommissa tai lähtenyt kavereiden kanssa kalastamaan. Continue reading