hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Tapahtumat
  • Ei aikataulutettuja tapahtumia
Archives

Vertaistuki

Tapaan Sami Ylämurron Aivoviikon tapahtumassa Hämeenlinnan Goodman-ostoskeskuksessa. Alueen aivovammaisille palveluja tarjoavat yhdistykset edustajineen ovat koonneet Aivohoitola-standille informaatiota erilaisten aivovammojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Sami on mukana kertomassa Aivovammaliiton toiminnasta ja jakamassa kokemustietoa elämästään oman kiipeilyonnettomuudessa tulleen aivovammansa kanssa.

Sami Ylämurto kohtaa diagnoosinsa päivittäin nähdessään peilistä otsassaan olevan arven.

Sami Ylämurto kohtaa diagnoosinsa päivittäin nähdessään peilistä otsassaan olevan arven.

Nappaan Samin sivummalle haastattelua varten. Sami on energinen ja urheilullinen kaveri, joka avoimesti puhuu elämäntilanteestaan. Hän kertoo vammautumisestaan kiipeilyonnettomuussa. Otsalohkoon tulleen vaurion perusteella sairaalan neurologit diagnostisoivat hänet ”agressiiviseksi hulluksi”. Diagnoosinsa Sami kokee epäoikeudenmukaiseksi papereiden ja oppikirjojen perusteella laadituksi elinkautistuomioksi.

Samista tuli yhtäkkiä nuori eläkeläinen, jonka taloustilanne muuttui oleellisesti. Vakuutuksesta saatu korvaus ei riittänyt pitkälle. Eikä nuorelle ollut vielä työelämästä ehtinyt paljonkaan kertyä eläkettä. Asuntolainalla rahoitettu asunto myytiin, mutta lainaa jäi vielä vuosiksi jäljelle. Sami päätyi asumaan omaan asuntoonsa vuokralaisena. Autosta piti luopua. Toimeentulo on nyt niukka. Sami on saanut ymmärtää, että vammautuneen kuuluukin olla köyhä.

Mutta urheilutaustainen mies ei ole jäänyt huoliin piehtaroimaan. Hän on löytänyt itselleen sopivan liikuntamuodon pyöräilystä. Sami kertoo pyöräilevänsä vuodessa 5000 kilometriä ja lähtevänsä liikkeelle säässä kuin säässä. Pyörällä Sami on käynyt Hämeenlinnasta Tampereella asti. ”Pyöräily pitää aika hyvin kunnossa”, toteaa Sami. Continue reading

Risto Autio oli jo nuorena päättänyt huolehtia isästään läpi tämän elämän. Taustalla oli auto-onnettomuus, johon kuusihenkinen perhe joutui matkalla isoisän hautajaisiin ja jossa Riston äiti kuoli ja isä loukkaantui vakavasti Riston ollessa 14 vuotias. Päätös piti. Nuoruusvuodet Risto asui isänsä ja siskojensa kanssa helsinkiläisessä koulussa, jonka vahtimestarina isä toimi. Vasta 28-vuotiaana Risto muutti lapsista viimeisenä pois kotoa. Sittemmin isä muutti asumaan Riston perheen kanssa kolmen sukupolven talouteen. Isä ja poika asuivat yhdessä kaikkiaan 45 vuotta!

Elämä sujui ihan mukavasti isossa talossa Hausjärvellä, jossa kaikille oli riittävästi omaa tilaa. Isän ja pojan läheinen suhde oli perua jo Riston lapsuusvuosien yhteisistä urheilu- ja muista harrastuksista. Isä oli ollut miellyttävä ja sosiaalinen mies, jonka kanssa oli ollut helppo tulla toimeen ja joka oli pärjännyt hyvin lasten ja lastenlasten kanssa. Kunnes tuli aika, jolloin isän luonteenpiirteet ja käyttäytyminen alkoivat muuttua, alkoholi tuli uutena asiana kuvioihin ja isän kyky saada kontaktia ihmisiin heikkeni. Muistikin alkoi pettää. Kaikille outo tilanne hämmensi. Välillä käytiin lääkärissäkin, mutta karismaattinen mies hurmasi hoitajat ja hämäsi lääkärit niin, että diagnoosia ei saatu tehtyä. Continue reading

web_Marjatta Kauranen_DSC_1081

Marjatta Kauranen

Jokaisella meistä on joskus särkenyt päätä tai olemme tunteneet ajoittaista kipua. Yleensä siitä on selvinnyt yhdellä tai kahdella särkylääkepillerillä. Mitä jos kipu olisikin tullut jäädäkseen? Muuttuisiko elämä sietämättömäksi? Miten kivun kanssa selviäisi arjen haasteissa? Entä jos ei saisi ollenkaan nukuttua kunnolla? Miten kestäisi jatkuvaa väsymystä?

Kivusta ja väsymyksestä, niiden kanssa elämisestä ja kivun hallinnan keinoista keskustelin Marjatta Kaurasen kanssa. Marjatta on kärsinyt nuoruudesta asti kivuista, joille ei löytynyt vuosikausiin mitään lääketieteellistä selitystä. Lopulta vuonna 1989 hänen diagnostisoitiin sairastavan fibromyalgiaa, joka on kipu-uupumus oireyhtymä. Sairaus oli niin uusi, että lääkäri totesi: ”En tiedä tästä mitään, te tiedätte parhaiten”. Näinhän asia oli. Marjatta oli jo 18 vuoden aikana itse kehitellyt konsteja kivun ja väsymyksen kanssa elämiseen. Diagnoosista oli se hyöty, että löytyi ”virallinen” selitys epämääräisille asioille ja tuntemuksille, joiden perusteella sairas ihminen oli tuomittu laiskaksi ja työtä vieroksuvaksi. Oireyhtymän aiheuttajaa ei vieläkään tiedetä, joten täsmälääkitystäkään ei ole. Continue reading

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna