hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Archives

Taide

Eila Pienimäki Pärnun konsertissa 2018

Tapaan Eila Pienimäen Pärnussa, missä hänellä on kolmena iltana esiintyminen suomalaisten suosimissa kylpylöissä. Saleihin kerääntyy ilta illan jälkeen Eila Pienimäen ihailijoita. Osa kuulijoista on 79-vuotiaan taiteilijan ikätovereita, jotka ovat olleet laulajan tanssilavakeikoilla jo yli kuusikymmentä vuotta sitten. Laulajan ura alkoi 16 vuotiaana solistina vanhimman veljen Mauno Pienimäen orkesterissa. Kansallinen ura käynnistyi kun iskelmälaulukilpailussa tuli voitto yleisön ja tuomariston äänillä. Esiintymisen ilo ei ole taiteilijalta hiipunut. ”Äänikin on säilynyt”, kommentoi yksi idoliaan koko ikänsä kuunnellut fani. ”Ihana ilta”, kommentoi laulaja edellisen illan konserttia. ”Lavalla olo on vapaa, kuin lämpimässä sylissä. Yleisön avoimuus ja läsnäolo on käsin kosketeltava. Esiintyminen on aina valtavan suuri ilo, ilo siitä, että voi antaa ihmisille hyvää mieltä.” Continue reading

 

web_Päivi Peltonen_lähikuva_DSC_0741

Päivi Peltonen

Päivi Peltonen toivottaa vieraan sydämellisesti tervetulleeksi kotiinsa ja ateljeeseensa Tuuloksessa. Näin hän toteuttaa yhtä monista elämänviisauksistaan ”täytä talosi ihmisillä”. Lämpö, luovuus, henkisyys ja intohimo elämään huokuvat vastaan heti ovelta. Sukellan ainutlaatuiseen maailmaan, jossa kaikki muu unohtuu.

Päivin seurana on yksi hänen yhdeksästä lapsenlapsestaan. Päivi sanoo rakastavansa lapsia. Omia lapsia Päivillä on viisi. Kaikki lapset ovat samalla viivalla. Hän ei erottele omia tai toisten lapsia. ”Lapset ovat aitoja. Lapsi on aina ihminen.” Pieni tyttö liittyy luontevasti seuraamme ja näyttää viihtyvän mainiosti mummolassa ja isoäitinsä seurassa.

Päivi on viettänyt eripituisia aikoja Lapissa vuodesta 1960 alkaen, anoppilassaan ja vanhassa saamelaistalossa Sodankylän Vuotsossa. Elämä Lapissa näkyy lähtemättömästi Päivissä. Hän on päässyt lähelle luontoa. Hänen luomisvoimansa ammentaa Lapista. Taulut, kirjoitukset, käsityöt ja vaatteet ilmentävät kaikki Lapin luontoa, henkeä ja perinteitä. Ateljee on täynnä Lapissa tehtyjä maalauksia. Sieltä löytyy kokoelma poronnahoista ja erilaisista turkiksista työstettyjä uniikkeja Päivin suunnittelemia ja ompelemia takkeja, liiveja ja asuja. Pöydillä on videokasetteja, joille on dokumentoitu Päivin työmenetelmiä. Continue reading

Arja-Leena Aalto

Arja-Leena Aalto

Arja-Leena Aalto siirtyi viettämään vapaita vuosiaan viitisen vuotta sitten. Hän jäi ensin vuorotteluvapaalle ja teki sitten oman ratkaisunsa luopumalla päätoimisesta opettajan työstään hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Työssäolovuosiinsa Arja-Leena on tyytyväinen eikä hänellä ole asiaan ”kaikkien päivien valossa mitään argumenttia”.

Arja-Leena on ollut innokas matkailija jo nuoruusvuosistaan asti. Mieleen muistuu helposti ensimmäinen vuoden 1966 matka Leningradiin, jossa hän pääsi tutustumaan Eremitaašin taidekokoelmiin. Taiteen kauneus huumasi hänet. Siitä asti matkakohteiksi ovat usein valikoituneet juuri ne Euroopan kaupungit, joista löytyy huomattavimmat ja kokonaisvaltaisimmat taidekokoelmat. Suosikkikohteiksi Arja-Leena mainitsee Madridin Pradon ja Reina Sofian museon, Pariisin Louvren, Pietarin Eremitaasin, Moskovan Tretjakovin, Nizzan Marc Chagall -museon, Firentzen ja Venetsian taidemuseot sekä viimeisimmän käyntikohteen Zürichin Kunsthausin, josta hän on vieläkin hieman kiihdyksissä. ”Minulle välittyy aina vahvasti tunnetasolla taituruuden ja kauneuden viesti, kun astun sisään taiteen maailmaan.”

Muutkin matkakohteet ovat Arja-Leenan mieleen. Muistot Alppiniityistä, Sveitsin ja Itävallan lumihuipuista, järvistä ja joista saavat Arja-Leenan huokaisemaan. Innoituksen näihin matkoihin ala-asteen opettajana työskennellyt, lapsen mielensä säilyttänyt kertoo saaneensa lastenlaulusta ”Luzernista Weggikseen”. Continue reading

Sini Rautanen ja laatikko_web_DSC_1648Sini Rautanen on ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Tapaan Sinin hänen kotonaan Hattulan Parolassa. Ensimmäiseksi Sini haluaa esitellä minulle hänelle tärkeät taulut ja kirjat, joita on talossa joka puolella. Kohtaan herkäksi kaunosieluksi tunnustautuvan esteetikon, joka kertoo lukeneensa ensimmäisinä eläkekuukausinaan ”valtavat määrät kirjoja”. Työvuosina viestinnän opettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) kunnianhimoisesti ja intohimoisesti työhönsä sitoutuneelle Sinille ei omaehtoiseen, eikä etenkään kaunokirjallisuuden, lukemiseen juuri aikaa jäänytkään. ”Nyt ovat lukemista odottaneet kirjapinot jo hieman pienentyneet ja sivistykseen lehtorivuosina tulleet aukot alkavat hiljalleen täyttyä.”

Eläkepäiviin kuului aluksi myös paljon lepoa ja nukkumista. ”Väsymyksen selättäminen on vienyt ainakin puoli vuotta”, toteaa Sini. ”Lenkkeilyn olen aloittanut uudelleen yhdessä mieheni kanssa”. Continue reading

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna