hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin

Eila Pienimäki Pärnun konsertissa 2018

Tapaan Eila Pienimäen Pärnussa, missä hänellä on kolmena iltana esiintyminen suomalaisten suosimissa kylpylöissä. Saleihin kerääntyy ilta illan jälkeen Eila Pienimäen ihailijoita. Osa kuulijoista on 79-vuotiaan taiteilijan ikätovereita, jotka ovat olleet laulajan tanssilavakeikoilla jo yli kuusikymmentä vuotta sitten. Laulajan ura alkoi 16 vuotiaana solistina vanhimman veljen Mauno Pienimäen orkesterissa. Kansallinen ura käynnistyi kun iskelmälaulukilpailussa tuli voitto yleisön ja tuomariston äänillä. Esiintymisen ilo ei ole taiteilijalta hiipunut. ”Äänikin on säilynyt”, kommentoi yksi idoliaan koko ikänsä kuunnellut fani. ”Ihana ilta”, kommentoi laulaja edellisen illan konserttia. ”Lavalla olo on vapaa, kuin lämpimässä sylissä. Yleisön avoimuus ja läsnäolo on käsin kosketeltava. Esiintyminen on aina valtavan suuri ilo, ilo siitä, että voi antaa ihmisille hyvää mieltä.”

Särö Eilan iloon tuli, kun hän avioitui ja muutti Amerikkaan. Avioliitosta tuli muuta kuin onnela. Ongelmat johtivat lukemaan kirjoja, jotka vahvistivat. Kirjoista löytyi asioita, jotka ”olivat osa itseä”. Syntyi tärkeä oivallus: ”Minä saan olla Minä”. Selviytymisessä auttoivat psykologian opinnot ja yliopistossa suoritettu akateeminen tutkinto.

Kotiinpaluun jälkeen kokemusten käsittelyssä ja uuteen elämänvaiheeseen siirtymisessä ratkaisevaa olivat Eilan myönteisyys ja tarvittu anteeksianto sekä kirjoittaminen. Eila on kirjoittanut 13-vuotiaasta asti. Edelleenkin hän kirjoittaa ajatuksiaan ja havaintojaan muistiin lähes päivittäin.

Eila säveltää ja sanoittaa lauluja. Lisävoimaa runoihinsa hän sai kun oivalsi ettei olekaan pakko riimittää loppusoinnuilla niin kuin lauluissa. Hän sai vapauden kirjoittaa suoraan sydämensä syvyyksistä aitoa välitöntä spontaania ajatuksenjuoksua, inspiroituneena. ”Tekstiä vaan tulee heti kun joku pyytää sanoittamaan sävellystä tai päässä avautuu virta”. Eilalta on ilmestynyt useita runokirjoja. Tässä pätkä Päarnun konsertissa kuullusta Eilan sanoittamasta uudesta laulusta:

Metsän syliin kuljen, huolet häviää, hiljaisuuden sävel mieltä viihdyttää,

järven ranta siintää kuusten puutarhaan, hämy hiljaa siirtää sivuun verhojaan.

Voi ystäväin! Anna tuulten tulla! Auringon lämmittää sydämen!

Nyt valjetessa uuden aamun, nään kaiken loiston ja kauneuden.

Talven hiutaleista punon tähtivyön. Kevään kukkasista saan voimaa kesken työn.

Käki kukkuu kauan. Laskee vuosiain. Siivilleni nousten täytän unelmain.

Voi ystäväin! Anna tuulten tulla! Auringon lämmittää sydämen!

Nyt valjetessa uuden aamun, nään kaiken loiston ja kauneuden.

Näistäkin sanoista paljastuu Eilan suuri rakkaus luontoon, joka on yksi hänen monista ilon ja elinvoiman lähteistään. Metsässä yksin kulkiessaan ”päässä soi ja on soinut jo seitsemän vuotiaasta asti”. Metsässä Eila hengittää, viheltelee ja seurustelee lintujen kanssa. Vuorolaulu voi kestää parikymmentäkin minuuttia. Eila kertoo saaneensa metsässä erilaisia luontokokemuksia. Eila ”pitää metsää erittäin terapeuttisena muotona hoitaa terveyttä”.

Sisältään kumpuavaa henkistä tietoa hän ammentaa luovuutensa lähteenä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Luovuus pursuaa myös taiteentekemisenä. Maalaaminen, piirtäminen ja taidehistoriaan perehtyminen, on vienyt hänet opettamaan taidetta muillekin. Myönteisyys ja siitä kirjoittaminen johtivat luennoimaan positiivisesta elämänasenteesta eri puolille Suomea.

Vuonna 2003 myönnetty taiteilijaeläke antaa perustaa vapaisiin vuosiin. ”Mikään ei nyt huoleta. Jos elämä hiljenee, maalaan, piirrän ja kaikkea muuta”. Tätä kaikkea muuta tarjoaa myös maalaiselämä ja Ikaalisiin rakennettu uusi koti. Aviopuoliso Jorma Kuukkula rakensi Eilan toiveiden mukaisen luomutalon (tervaa, hirttä, pellavaa, öljyä) periaatteella ”kaikki käy”. Kodista on tullut Eilalle maailman tärkein paikka.

Siellä hän aloittaa päivänsä joka aamu voimistelemalla. Viikko-ohjelmaan kuuluu kuusi lenkkiä kehotuksella ”ei koske yhtään, kaikki on hyvin” vaikka pahan kaatumisen seurauksena kipuja olisikin. Ravinnon suhteen Eila kertoo ”juoksevansa viimeisimpien villitysten perässä”. Terveellisen kalasta, kanasta, kasviksista, hedelmistä ja marjoista koostuvan ruokavalion lisäksi tarvitaan lisäravinteita. 2010 sairastetusta syövästä paranemisessa apuna ollutta pakuria hän käyttää edelleen.

Eila Pienimäen konsertissa ja tapaamisessamme minua hämmästyttänyt elinvoima ja nuorekkuus saivat keskustelumme aikana monta selitystä. Kaikille meille ei suoda ihan näin paljon lahjakkuutta eikä ilon ja elinvoiman lähteitä, mutta suositun taiteilijan tarinasta löytyy monta kenen tahansa hyvän elämän perustaksi soveltuvaa asiaa.

Pärnussa Eila Pienimäki esiintyy jälleen 15, 16, 17 ja 22, 23,  24.10.2018.

Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä.

Linkkejä:

Syövästä emme juuri puhuneet, mutta tässä MTV:n kirjoitus asiasta vuodelta 2010

Viva-lehti kirjoitti Eila Pienimäen ja Jorma Kuukkulan parisuhteesta 9/2017

Eila Pienimäestä Wikipediassa

Kirjoja Kotiinpaluu 1988, Rakkauden päiväkirja 1990, Hellyyden siivet 1991, Valokeilassa 1994 ja Valitut runot 1999 löytyy kirjastoista ja antikvariaateista, esim. antikvaari.fi

Ylen elävä arkisto 2009: Eila Pienimäki Vanhan veräjän luona

YouTubesta löytyy Eila Pienimäen esityksia vuosien varrelta, esim. tämä Yksi ainoa ihminen vuodelta 2013. Videolla on 247.000 näyttökertaa!

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna
Archives