hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Archives

Risto Autio oli jo nuorena päättänyt huolehtia isästään läpi tämän elämän. Taustalla oli auto-onnettomuus, johon kuusihenkinen perhe joutui matkalla isoisän hautajaisiin ja jossa Riston äiti kuoli ja isä loukkaantui vakavasti Riston ollessa 14 vuotias. Päätös piti. Nuoruusvuodet Risto asui isänsä ja siskojensa kanssa helsinkiläisessä koulussa, jonka vahtimestarina isä toimi. Vasta 28-vuotiaana Risto muutti lapsista viimeisenä pois kotoa. Sittemmin isä muutti asumaan Riston perheen kanssa kolmen sukupolven talouteen. Isä ja poika asuivat yhdessä kaikkiaan 45 vuotta!

Elämä sujui ihan mukavasti isossa talossa Hausjärvellä, jossa kaikille oli riittävästi omaa tilaa. Isän ja pojan läheinen suhde oli perua jo Riston lapsuusvuosien yhteisistä urheilu- ja muista harrastuksista. Isä oli ollut miellyttävä ja sosiaalinen mies, jonka kanssa oli ollut helppo tulla toimeen ja joka oli pärjännyt hyvin lasten ja lastenlasten kanssa. Kunnes tuli aika, jolloin isän luonteenpiirteet ja käyttäytyminen alkoivat muuttua, alkoholi tuli uutena asiana kuvioihin ja isän kyky saada kontaktia ihmisiin heikkeni. Muistikin alkoi pettää. Kaikille outo tilanne hämmensi. Välillä käytiin lääkärissäkin, mutta karismaattinen mies hurmasi hoitajat ja hämäsi lääkärit niin, että diagnoosia ei saatu tehtyä.

Muusta sairaudesta johtuneen hoitojakson aikana hoitajat sitten huomasivat, ettei miehen muisti enää pelannut. Tutkimukset käynnistyivät ja lopulta saatiin diagnoosi alzheimerin taudista. Tämä oli suuri helpotus, sillä sitten alkoi tapahtua. Kunnan toimesta tehtiin hoitosuunnitelma, joka mahdollisti isän pitämisen kotona ja pojan omaishoitajuuden työssäkäynnin ohella. Kunnan palvelusetti oli mahtava: hoitajat kävivät kotona 3 krt päivässä, lääkkeet hoidettiin, ruokaa toimitettiin, peseytymisessä autettiin ja isää käytettiin päiväkerhossa. Kerran käytiin vaihtoehdoksi katsomassa vakituista paikkaa hoitolaitoksessa, mutta sekä isä että poika päätyivät siihen, että kotona jatketaan. Kokemusta oli eri paikoissa tapahtuneista intervallihoitoviikoista, joiden aikana isä täysin toimettomana taantui. Kotona tutussa paikassa hän virkistyi, pystyi itse käymään vessassa ja syömään. Kotihoitoa jatkettiin lähes loppuun saakka. Viimeiset viikot isä oli läheltä löytyneessä hoivakodissa, jossa hän lyhyen loppuvaiheen jälkeen kuoli 87-vuotiaana.

Vaikka kaikista vaiheista jäi lopulta ”hyvä fiilis”, muutama asia olisi voinut olla toisinkin. Isän sairauden alkuvaiheissa Risto ei tiennyt omaishoitajien oikeuksista eikä osannut pyytää oikeanlaista apua. Ennakointiin liittyvät asiat jäivät hoitamatta. Esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksesta olisi ollut paljon hyötyä, sillä maistraatin määrämän edunvalvojan kanssa asiat eivät sujuneet halutulla tavalla. Kun isän toimintakyvyttöömyyttä ei ollut ennakoitu, jouduttiin maistraatin nimeämän edunvalvojan määräyksellä jopa omasta mökistä maksamaan vuokraa. Asioiden hoito oli muutenkin vaivalloista, puhumattakaan kuoleman jälkeisistä erimielisyyksistä pesän asioiden hoidossa. Eikä vertaistukeakaan ollut tarjolla.

Risto korostaa, että jokainen ihminen haluaa asua kotona. ”Siihen on tarjottava mahdollisuus. Omaishoitajaksi voi joutua kuka vaan – hoitoa voivat tarvita lapset, nuoret, puoliso, ikäihmiset. Tiedon avulla voidaan ennakoida asioita niin, että niiden hoitaminen helpottuu. Tärkeä täydentävä rooli on kolmannella sektorilla. Parhaat auttajat ja vertaistuki löytyvät yhdistyksistä, joiden vapaaehtoisilta saa ymmärrystä, empatiaa ja tietoa koetelluista keinoista sekä hyödyllisiä vinkkejä virheiden välttämiseen.”

Risto ryhtyi kokemuksiinsa perustuen kansanedustajana toimiessaan ajamaan omaishoitajien asiaa ja vaikuttamaan aktiivisesti Muistiliiton varapuheenjohtajana. Nyt hän jakaa kokemustietoa ja vertaistukea puhumalla aiheesta esim. omaishoitajat ja läheiset ry:n paikallisyhdistysten tilaisuuksissa.

Risto toivoo, että muutkin omaishoitajiksi päätyvät voivat olla läheistensä kanssa autettuina ja tuettuina iloisesti lähekkäin samaan tapaan kuin hän isänsä kanssa. Omaishoidon kantava voima on rakkaus. Näyttelijänä Risto Autio tunnelmoi, mistä rakkaudessa on kysymys, laulamalla kauniin vanhan rakkauslaulun Sokeripala, jonka sanat tässä.

Oi jos kaunis kultaseni
oisit ruuspuu
itse sua hoitelisin
eikä kukaan muu
pitäisin sua akkunalla
että sanois kansa
parhaimmalla paikalla
hän pitää rakkaimpansa

Oi jos oisit kultaseni
soker´palanen
pitäisin sun piilossa
vain salaa suudellen
mutta voi voi surkeutta
voi voi tätä pulaa
suudelmista suloisista
saattaisit sä sulaa

Oi jos oisit kultaseni
kissanpentu vain
silloin saisit unenpäästä
kiinni polvellain
silittäisin päätäsi
ja sievää nöpönenää
enkä sua luovuttaisi
kenellekään enää

Oi jos oisit kultaseni
helmi syvän veen
hellästi sun sijoittaisin
kultasormukseen
sormessani hurmaavinta
hehkuasi loisit
yksinäiseen sydämeeni
onnen tunteen toisit.

YouTube Sokeripala Markus Allan

Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä, joka kävi Hämeenlinnassa Omaishoitajaviikon tilaisuudessa kuuntelemassa
Risto Aution esitystä ”Iloisesti lähekkäin”
ja  sai lisäksi tilaisuuden haastatella Ristoa omaishoitajuudesta.

Risto Autio kertoo kokemuksistaan isänsä omaishoitajana Suuntana100 -teematilaisuudessa Tampereella 30.11.2016

Risto Autio kertoo kokemuksistaan isänsä omaishoitajana Suuntana100 -teematilaisuudessa Tampereella 30.11.2016

 Hänelle ”hatunnosto” isänsä hoitamisesta, esimerkistä ja vertaistuesta muille omaishoitajille.

Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin

Linkkejä:

omaishoitajat.fi

muistiliitto.fi

airokansio.fi

YouTube Suuntana100 soittolista

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna