hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Mirja Laakso

Mirja Laakso

Olen monesti mökkimatkalla Hartolassa pysähtynyt ihastelemaan Mirja Laakson upeaa puutarhaa. Nyt pysähdyin juttelemaan, kun olin kuullut, että Mirjan avopuoliso oli menehtynyt syöpään ja pihassa askaroi edellistä kesää huomattavasti ketterämmin liikkuva talon emäntä.

Syy uuteen ketteryyteen selvisi. Mirja oli vuosien kärsimysten jälkeen päässyt lonkkaleikkauksiin, joissa molempiin lonkkiin oli vaihdettu uudet nivelet. Leikkauksia Mirja kuvaa ”taikatempuksi, jossa kipu jäi leikkauspöydälle”. Viiden vuoden piina päättyi! Mirja oli jäänyt lonkan takia sairaslomalle jo 2011. Sitten seurasi sairaseläke ja elämä kipulääkkeiden kanssa, kunnes nekään eivät enää auttaneet. Mirja ei pystynyt lopulta kipujen kanssa nukkumaan. Lopulta lähetteet leikkauksiin vihdoin saatiin. Lonkat leikattiin eri kerroilla – toinen vuonna 2013 ja toinen vuonna 2016. Isot leikkaukset tehtiin epiduraalipuudutuksella, missä potilas kuulee mitä tehdään. Sitten välitön kotiutus ja heti liikkeelle. Kuntoutuminen alkoi vesijumpalla, jota Mirja jatkaa edelleen käymällä säännöllisesti Selkäyhdistyksen vesijumpassa Heinolassa. Nyt 66-vuotias Mirja kokee olevansa 60-kunnossa ja hän on antanut kipuajat anteeksi!

Usein elämän haasteet kasautuvat. Niin kävi Mirjallekin. Kipuvuosiin ajoittui myös avopuolison taistelu syöpää vastaan, mikä päättyi monista isoista leikkauksista ja miehen saamasta parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta kuolemaan 1.12.2016. Tosin aluksi miehen vaivoihin ei uskottu ja hänen piti ”suuttua” ennen kuin pääsi kuvauksiin. Alkushokin jälkeen pariskunta ehti valmistautua mahdolliseen kuolemaan ja tehdä tarvittavia järjestelyjä. Miehellä riitti elämänhalua, jota Mirja ”piti yllä esittämällä reipasta ja puhumalla miestä ympäri”. Viimeiselle ajokortin uusimismatkalle lähdettiin cokiksen ja karkin voimalla. Väsyneellä miehellä oli tapana sanoa ”kyllä tämä tästä”. He ehtivät tehdä jäähyväisajelun Hartolaan. Syksyllä mies kutsui kaverit kylään ja he pitivät ”muistelot”, joissa pidettiin jäähyväispuhekin. Kuolinpäivästä Mirja toteaa: ”Kamala päivä, miten jaksoin”?

Selviytymisessä Mirjaa auttoi se, että hän oli aiemmin vuonna 1997 kohdannut ex-puolisonsa ja lastensa isän kuoleman. Tässä tilanteessa pienten lasten kanssa hän oli hakenut itselleen ammattiapua. Toisella kerralla hän ”koki itsensä vahvemmaksi”. Kokemus siitä, että elämä ei lopu oli auttoi eteenpäin. Paras Mirjan toimivaksi koettu tapa elämän vaikeuksissa on purkaa asioita puhumalla.

Isojen henkisiä voimavaroja vaatineiden haasteiden rinnalle tuli vielä käytännön ongelma, kun vanhan kotitalon, johon Mirja oli muuttanut takaisin vuonna 2005, vanha rossilattia petti. Siitä alkoi valtava remontti, johon tarvittiin avuksi lapsia sekä rakennusalan ammattilaisia ja myös reilu summa rahaa, jota järjestettiin myymällä metsää. Erityisen kiitollinen Mirja on läheltä apuun löytyneelle ”timpuri-Minnalle”, reippaalle viisikymppiselle naisihmiselle, joka oli ”mahoton tekemään töitä” ja jonka kanssa oli helppo toimia ja jonka kanssa ruokapäydässä tarinoidessa mielikin virkistyi.

mirja-laakso_puutarhan-aarteita_8540 mirja-laakso-puutarhassa_8539mirja-laakso_omenapuut-kukkivat_8550

Keväällä elämän usko ja ilo alkoi vaikeuksien jälkeen taas palautua kun Mirja tapansa mukaan ”muutti ulos” isoon puutarhaansa, jossa hänen puutarhainnostuksensa on alkanut jo lapsena. Nyt puutarhatyöt sujuvat ”uusilla posliinilonkilla” ja muutenkin hyvässä kunnossa olevalta Mirjalta ketterästi ja iloisesti. Talon toisella puolella on ikivanha puutarha perinnekasveineen. Vanhalle talousmaalle Mirja on rakentanut lisää puutarhaa istuttaen sinne omenapuita, vadelmaa ja marjapensaita. Pihapiirissä on myös kasvihuone, jossa Mirja kasvattaa taimia myös myyntiin Pertunmaan torille. Hommaan ”menee aikaa tuhottomasti enkä suinkaan tee sitä rahasta”.

Talvella ja iltapuhteina Mirjalta syntyy myös muuta myytävää! Upeat askartelukortit käyvät hyvin kaupaksi Itä-Hämeen Taitajien myyntituvalla ja erilaisissa tapahtumissa. Taitajien toiminnassa mukana olo ja erityisesti Riihiniemen kylän käsityöpiirin tapaamisten antoisat keskustelut ja virikkeet toimivat Mirjalle ”henkireikänä”. Taitavan naisen kättentöistä voi nauttia myös Mirjan kotona ja neuleita, ryijyjä, lasitöitä, mosaiikkia on lähtenyt mukaan myös lapsille, ystäville ja kotona vieraileville kyläläisille ja muille töistä kiinnostuneille.

mirja-laakso_kortit_8512mirja-laakso_pollot-ryijy_8520 mirja-laakso_lasitustoita_8527

Harrastusten, aktiivisen kylätoiminnan, Mirjan kolmen lapsen, heidän perheidensä ja useiden hoitolasten kautta syntyneen turvaverkoston, laajan ystäväpiirin ja harrastusverkoston ansiosta ja erityisesti Mirjan sosiaalisen luonteen vuoksi hän ei ole yksinäinen, vaan elää aktiivista ja täyttä elämää. Hän jatkaa elämäänsä ilman avopuolisoaan maalla kotitilallaan niin kauan kuin pystyy lapset apunaan.

Mirja on mitä parhain esimerkki kaikille kipujensa kanssa kamppaileville ja elämän vaikeuksia kohtaaville ihmisille. Ratkaisuja löytyy, vaikeuksista voi selviytyä aiempaa vahvempana puhumalla ja tarvittaessa ammattiapuunkin turvautumalla. Läheisten ja ystävien ja erilaisten verkostojen tuki on korvaamaton, joten niitä kannattaa ylläpitää, vahvistaa ja hoitaa.

Harrastuksista saa elinvoimaa! Merkityksellisintä elämässä ehkä sittenkin taitaa olla puutarhanhoito ja siitä kumpuavat askareet, ilo, aistinautinnot ja sadonkorjuu!

Jutun kirjoitti Suuntana100 ry:n Terttu Häkkilä kiitollisena upeasta tarinasta ja haastattelusta mukaan lähteneistä taimista, jotka on istutettu omalle pihalle.

Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin – hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin

Linkki:

selkakanava.fi

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna
Archives