hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
merja-riitta-ryynanen_soittaa-diempe-rumpuja_web_by-terttu-hakkila

Merja-Riitta Ryynäsen yksi uusi harrastus on Djembe-rumpujen soitto

Tapasin hiljattain eläkeläisen, jolta kysyin kokeeko hän elävänsä vapaita vuosia. Hänpä vastasi ”En todellakaan”. Samaan kysymykseen vajaan vuoden eläkkeellä ollut Hämeenlinnaan muuttanut Merja-Riitta Ryynänen vastasi viipymättä ”Kyllä, elän nyt oikeasti vapaita vuosia”. Tärkein asia aktiivisia ja täysiä päiviä elävälle Merja-Riitalle uudessa elämän vaiheessa on se, ”ettei tarvitse katsoa kelloa”.

Merja-Riitta sanoo, että auttamisen halu on häneen sisään rakennettu ominaisuus. Tämä on ohjannut Merja-Riittaa läpi elämän. Hän hakeutui hoitoalalle ja toimi erikoissairaanhoitajana mm. leikkaussalissa anestesiahoitajana, missä tarvittiin hänessä jo opiskeluaikana huomattua tavanomaisesta poikkeavaa kykyä kohdata ihmisiä vaikeissakin elämäntilanteissa.

Myös uusiin eläkepäiviin sisältyy monenlaisia mahdollisuuksia toisten auttamiseen. Merja-Riitan naapurissa asuva isä tarvitsee jo paljon apua selvitäkseen vielä omassa kodissaan. Merja-Riitta on rakentanut yhdessä kotisairaanhoidon, vapaaehtoisten, tuttavien ja sukulaisten kanssa isälleen toimivan hoitoringin, johon hän osallistuu itsekin mielellään. He käyvät edelleen viikoittain isän kanssa isälle jo nuoresta rakkaiksi tulleissa kuoroharjoituksissa, sekä konserteissa. Näistä he molemmat saavat iloa ja muistisairas mies pystyy eläytymään kappaleisiin muistaen myös sävelet ja sanat.

Isän kanssa oleminen ei hoitoringin ansiosta tunnu Merja-Riitasta ollenkaan velvollisuudelta vaan aivan päinvastoin. Jokailtainen tarkastuskäynti isän luona on tullut tavaksi, sillä valitettavasti Merja-Riitta ei voi täysin luottaa vieraiden kotihoitoon. Virheitä on sattunut.

Merja-Riitta Ryynänen

Merja-Riitta Ryynänen senioriklovnina

Merja-Riitta on kouluttautunut Hämeenlinnassa sosiaalihuollon kautta vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi ja toimii nyt teini-ikäisen tytön tukihenkilönä. He tapaavat säännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa. Hän toimii myös Setlementtiliiton kouluttamana senioriklovnina ja käy ilahduttamassa vanhuksia hoitolaitoksissa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Klovneria sopii liikunnalliselle, riimittelyä ja runonlausuntaa harrastaneelle, mielellään esiintyvälle ja ihmisten kohtaamiseen harjaantuneelle Merja-Riitalle mainiosti.

Mistä sitten energiaa ja voimaa omaan hyvään elämään ja toisten auttamiseen? Merja-Riitta vannoo hyötyliikunnan nimiin: hän huhkii mielellään pojan rakennustyömaalla, hoitaa kotia ja puuhastelee kesämökillä aina kun sinne kiireiltään ehtii.

Aviomiehen, pojan ja miniän kanssa tehdään moottoripyöräreissuja. Pisimmät avioparin reissut ovat ulottuneet aina Japanin Honshun saarelle, Intiaan ja Nepaliin unohtamatta ikimuistoista Route66-reittiä Amerikassa. Reissuja on jatkettu särkyneellä sydämellä nuorimman pojan menehdyttyä moottoripyöräonnettomuudessa, koska poika oli sanonut, ettei harrastusta saa lopettaa, jos hänelle jotain sattuu!

 Musiikki on tärkeää! Verkatehtaan konsertteihin on kotoa lyhyt matka. Uusi harrastus Djembe-rumpujen soitto sopivassa boheemis-sa 10 hengen ”taiteilijaporukassa” rennossa ilmapiirissä nollaa ajatukset ja uuden oppiminen opettajan ohjauksessa huoltaa aivoterveyttä. Itsestäänkin voi oppia uutta. Merja-Riitta ei tiennyt aiemmin, että pystyy soittamaan korvakuulolla!

Tampereella työvuodet viettäneen ja kotikaupunkiinsa palanneen Merja-Riitan ystäväpiiriin on uusien harrastusten myötä tullut uusia tuttavia ja ystäviä. Vanhoja lapsuuden ystäviä ei Hämeenlinnasta ole löytynyt. Osa muista kavereista on jäänyt, mutta tosiystävät ovat pysyneet. Työkuvioissa syntyneen bestiksen kanssa on fantastiset välit, joita lujittavat ”kaiken maailman yhdessä koetut keitokset” ja oikea asenne ystävyyden merkityksestä. Tärkeä on myös aviomies, jonka kanssa yhtä on pidetty jo 44 vuotta. Sosiaalinen elämä on aktiivista. Juhliakin on riittänyt – kyläkutsuja, kolmet häät, tasakymppijuhlia.

Luulenpa, että meistäkin tuli Merja-Riitan kanssa ystäviä – sen verran vauhdikkaasti juttu kulki ja ajatukset vapaiden vuosien viettämisestä kohtasivat. Tapasimme jo Suuntana100 Tietotekniikan ihanuudet ja mahdollisuudet -tilaisuudessa!

Näin kuvaili Merja-Riitta Ryynänen tapaamistamme Suuntana100 Onnistumistarinaan liittyvän haastattelun merkeissä.

Oli päivä tämä mukava,
olin Tertun haastateltava.
Kerrattiin omaa historiaa,…
hahmotettiin eläkeaikaa.
Kuinka elämä nyt soljuaa,
onko eläkkeellä haastavaa ?
Päädyttiin toteamaan,
että elämä on nyt ihanaa,
voi itseään vapaasti toteuttaa……
on aikaa harrastaa, toiveita toteuttaa-
ehkä näin iän 100 saavuttaa

Toivottavasti saamme Suuntana100 Vierasblogiin lisää näitä riimejä ja pöytälaatikosta julkaistavaksi tarkoitettuja runoja.

Olipa onnekasta, että menin juttelemaan Merja-Riitalle Hämeenlinnan Kastellin Järjestötapaamisessa ja sovimme tapaamisesta. Kiitos tarinasi jakamisesta innostukseksi muille vapaita vuosia viettäville ja niihin valmistautuville

Suuntana100 niin hyvin kuin suinkin

Jutun kirjoitti Suuntana100 ry:n perustaja ja toiminnanjohtaja
Terttu Häkkilä, joka otti Merja-Riitta Ryynäsestä myös kuvat.

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna