hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin
Kirjailija Markku P. Salo

Kirjailija Markku P. Salo

Markku P. Salo on elänyt poikkeuksellisen monikirjoisen elämän, josta kumpuaa syy intohimoiseen kirjoittamiseen. Tai kyllä Markulle kirjoittaminen on vielä enemmän kuin intohimo. Se on nyt kaikki!

Markku on luopunut elämässään ”lähes kaikesta” useamman kerran välillä pakosta ja muutaman kerran vapaaehtoisesti. Viimeisin kerta oli kun hän jätti kolme vuotta sitten Suomen pysyvästi ja lähti parin matkalaukun kanssa Viron Pärnuun. Päätös on niin vakaa, että krematoriohinnatkin on valmiiksi selvitetty eikä miehestä enää palaa syntymämaahan kuin tuhkat, jotka lapset voivat ripotella, minne haluavat.

Pärnuun on nyt rakentunut uusi elämä, jossa puitteet ovat Markulle sopivat. Asunto on järjestynyt. Taloudenhoitajakin ilmestyi ihan pyytämättä. Eläkkeellä tulee kohtuullisesti toimeen. Terveydenhuolto toimii moitteettomasti. Se tuli testattua, kun Markku sai tammikuussa aivoinfarktin, joka vei väliaikaisesti kyvyn puhua, nähdä ja liikkua. Nyt mies on kuntoutunut toimintakykyiseksi. Motiivina kuntoutumisessa on ollut kirjoittamisen lisäksi tukena Pärnun Suomi-seuran kirjallisuuspiiri, johon Markku on aktiivisesti osallistunut. Seuran marraskuussa järjestettyyn Suomalaisen kirjallisuuden Hiljainen kansa -teemailtaan” sisältyneenseen esitykseensä ”Pispala – Luojan palikkaleikki” Markku halusi kävellä omin jaloin, puhekykyisenä ja hyvin valmistautuneena. Ja näin tapahtui! Sosiaalisten suhteiden, saman henkisen seuran ja merkityksellisiksi nousevien asioiden roolia ei voi väheksyä Markun kuntoutumisessa.

Kirjoittaminen on ollut Markulle voima, joka kantaa elämää ja pakottaa selviytymään. On hyvä löytää oma voimansa! Tässä hän tekee vertauksen Viktor Franklin keskitysleiri-kokemuksista muistilapuille kirjoittamista lapuista koottuun kirjaan ”Ihmisyyden rajalla”.

Omista kokemuksistaan – vuosistaTampereen Hervannan ”lasiseinäisessä” yksiössä, köyhyydestä, ainutlaatuisesta rakkaudesta, omaishoitajuudesta, läheisimmän menettämisestä, surusta – Markku on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa ”Se yrittää olla kertomus rakkaudesta”. Kirja on vahvaa luettavaa, jonka luettuani tuli syvältä sielusta kumpuava itku. Eräs lukija koki kirjan liikaa elämää vähätteleväksi ja jätti sen kesken. Tämä palaute kirvoitti syvällisen keskustelumme asennoitumisesta elämään.

Markun mielestä periksi antaminen vaatii enemmän kuin kuin periksiantamattomuus. Yleinen näkemys etenkin Suomessa on, ettei periksi anneta. Pitää olla kova! Markku taas näkee, että todellista lujuutta vaatii se, että uskaltaa antaa välillä periksi. Kova ihminen murtuu lopulta. Elastinen ihminen kestää. Aikansa sitä voi ottaa vastaan kaikki – silittää kissaa myötäkarvaan – mutta lopulta raja tulee vastaan ja tulee aika ”silittää kissaa vastakarvaan”. ”Joustaminen ei merkitse luovuttamista, vaan harkintaa, voiko asian tehdä jotenkin toisin – paremmin”.

Markku tunnistaa itsellään kaksi keskenään kamppailevaa taipumusta jo äidin maidosta periytyneen masennuksen ja pohjalla olevan positiivisuuden, joka aina lopulta nostaa miehen syvemmistäkin vesistä. Taipumustensa ansiosta hänelle on tyypillistä syvällisyys ja henkisyys, jotka pakottavat asioiden käsittelyyn kirjoittamalla. Katkeruutta mies ei tunne. ”Itselleenkin on annettava anteeksi, tulevathan virhee omasta itsestä”.

Nyt onkin tullut aika tehdä perusteellinen tutkimusmatka itseen, selvittää asiat rehellisesti ensisijaisesti itselle. ”Jos et viimeistään nyt tee, et tee koskaan”, painottaa Markku. ”Kirjat ovat sivutuote”! Tosin jokainen kirjailija toivoo lukijoita ja odottaa palautetta. Mieleinen ja arvokas palaute Se yrittää olla kertomus rakkaudesta -kirjasta Markulle oli, kun kirjaa tilattiin diakoniatyöhön terapiakirjaksi.

Pärnu kotipaikkana ja hyvät olosuhteet kirjoittamiseen ovat olleet Markulle pelkästään hyväksi. Kaikki turha on jäänyt. Hän kokee ”tässä iässä” tarvitsevansa vain lämpöä, ruokaa, vaatteita eli perustoimeentulon ja kirjoja. Kirjoittaminen on nyt kaikki! Terveys on tyydyttävä. Aiemmin runsaskin alkoholin käyttö on vähentynyt muutamaan lasilliseen valkoviiniä ja onnittelumaljoihin silloin tällöin. ”Kännissä ei voi kirjoittaa. Ja kun kirjoittaa aina, ei voi juoda”. Toivotaan Markulle monia hyviä vuosia ja lukijoille paljon koskettavaa elämää avartavaa luettavaa!

Mutta lukekaa ensin tämä esikoiskirja, josta kirjoitetaan kirjakauppa Amazonissa näin:

Se yrittää olla kertomus rakkaudesta, on upeaa luettavaa ja monelle syvältä koskettavan lohdullinen ja kuvaus siitä, miten kipeä, ahdistava, elämän suistava ja pohjaton kokemus rakkaan ihmisen menetys voi olla ja erityiseksi sen tekee se, että kirjoittaja on mies, joka syvällisesti pohtii tunteitaan ja elämää yleensäkin.
Teksti voi olla myös kateutta herättävä, sillä niin selvästi kaikesta elämän raadollisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta tulee esiin se, miten rakastetuksi tulemisen ja rakastamisen kaipuu ja syvä yhteys voi kahden ihmisen välillä vallita.
Sitä vailla moni elää parisuhteissaan ilman sairauden varjoakin.

Kannattaa lukea, ajatuksia herättävää syvällistä proosaa…

Kirjakauppa Amazonista voit tilata kirjan:

Muut linkit:

Viktor Franklinista:

Pärnun Suomi-seura

Jutun kirjoitti Terttu Häkkilä Pärnussa marraskuussa 2017 tavattuaan Markun
Pärnun Suomi-seuran tilaisuudessa ja luettuaan ennen tapaamista
Markun esikoiskirjan ”Se yrittää olla kertomus rakkaudesta”.
Keskustelu lähti heti alkuminuuteilla henkisille ja syvällisille vesille.
Olipa upeaa, että sain tutustua Markkuun!

Hienoa jos voit jakaa tämänEmail this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna