hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin

Terttu Häkkilä

Olin kameran kanssa seuraamassa Suuntana100 Onnistujien Jukka Stoltin ja Sami Ylämurron Seinähullut -hyväntekeväisyysprojektin haastejuoksua Military Run -tapahtumassa Parolannummella.

Miehet lähtivät matkaan motolla

KAIKKI ON MAHDOLLISTA – USKO JA TAHDO!

Molemmat selvisivät maaliin hyvävoimaisina, mutta likaisina. Uskomaton suoritus kummaltakin aivovammaiselta hyvän asian puolesta. Video löytyy YouTubesta Suuntana -kanavasta. Continue reading

Olen seuraillut useana vuonna Hartolassa mökillä vieraillessani mökkisaaren niemessä yksin kesät-talvet viihtyvää naista, joka näyttää kulkevan mökille mopolla ja selviytyy venematkoista tyrskyissä ja tyvenessä. Haastattelupäivänä hän tarpoo potkukelkan kanssa jäällä ”umpihangessa”. Pysäytän hänet ja aloitan tutustumisen Saila Kuroseen.

saila-kuronen_hartolassa_web_20180325-11

Saila Kuronen mökkeilee kesät-talvet

Yksin kulkemisen syyksi paljastuu Sailan jääminen leskeksi vuonna 2009. Pariskunta oli hankkinut saarimökkinsä vuonna 1995 ja rakentanut sinne uuden päämökin 1998. Saila ”tykkää luonnosta, haluaa olla ulkona ja puuhastella mökillä tavallisia arkiaskareita”. Hän ei halunnut luopua mökkeilystä yksin jäätyään. Mies ehti ennen kuolemaansa neuvoa alkuun.

Saila päätti opetella pärjäämiseen vaadittavat taidot. Nyt hän osaa ajaa moottorivenettä, käyttää moottorisahaa, klapikonetta, pystyy kairaamaan jäähän reiät ja tekemään korjaustöitä. Ylpeänä hän kehuu rakentaneensa vessan uudet rappuset. Continue reading

Suuntana100 ry on mukana Suuntana Elämän uudessa Seinähullut Seinällä hyväntekeväisyyshankkeessa. Seuraavaksi Seinähullut Seinällä tempaisevat osallistumalla Parolannummella Hattulassa 26.5. järjestetettävään Military Run -juoksutapahtumaan.

military-runAivovammaiset Seinähulluiksi julistautuneet Jukka Stolt ja Sami Ylämurto haastavat itsensä osallistumalla juoksuun, joka tarjoaa korkeuseroja, vettä, mutaa, esteitä ja tietenkin armeijamiljöön juoksemiseen. Miehet ovat vammauduttuaan joutuneet opettelemaan lähes kaikki ihmisen perustoiminnot uudelleen – syömisen, puhumisen, kävelyn, juoksun ym. ym. – kaikki ei olekaan itsestään selvää! Siitä huolimatta aiomme lähteä juoksemaan ja voittamaan esteitä – kaikki on mahdollista -usko ja tahdo!”

Seinähullut Military Runilla on tarkoitus osana Seinähullut Seinällä hyväntekeväisyyshanketta auttaa aivovammaisia ja heidän läheisiään tarjoamalla heille vertaistukea ja aktiviteetteja. Continue reading

Jukka Stolt on käynnistänyt uuden hyväntekeväisyysprojektin yhdessa Sami Ylämurron kanssa. Nyt nämä Suuntana100 Onnistujat aivovammaiset ”Seinähullut” nousevat seinälle, sillä heidän mielestään ”kaikki on mahdollista, kun uskoo ja tahtoo”.

Projektin tarkoituksena on tarjota Hämeenlinnan alueen aivovammaisille ja heidän läheisilleen vertaistukea ja aktiviteetteja.

Jukka Stolt nousee seinälle Hämeen kiipeilykeskuksessa Hämeenlinnassa

Jukka Stolt nousee seinälle Hämeen kiipeilykeskuksessa Hämeenlinnassa

Ylhäällä!

Ylhäällä!

Sami Ylämurto trenaa kiipeilyä säännöllisesti

Sami Ylämurto trenaa kiipeilyä säännöllisesti

sami-ylamurto-seinalla_web_8261

Näin Jukka ja Sami perustelevat käynnistämäänsä hanketta: Continue reading

Toiminnan tarkoituksena on edistää vapaita vuosia viettävien ja niihin valmistautuvien hyvinvointia. Toiminnan perusta on internet ja sosiaalinen media.

Vuonna 2018 keskitytään sellaisiin aiempina vuosina toimiviksi testattuihin toimintatapoihin, joihin resurssit riittävät ja joihin saadaan järjestettyä rahoitusta. Continue reading

Päätoimiseksi lukijaksi itsensä määrittelevä Pasi Louhimies on onnistunut muuttamaan harrastuksensa työksi ja ansioiksi.

pasi-louhimies_web_20180130 vuoden ajan Pasi piti Tampereella Antikvaarista kirjahuonetta Libristä. Ennen eläkepäiviään hän perusti vielä Helsinkiin Iso-Roballe toisen antikvariaasen kivijalkaliikkeen, mutta joutui toteamaan homman kolmen vuoden jälkeen turhaksi. Tampereelle Porin Reposaaressa syntyneen Pasin veivät vuonna 1977 Kieli-Instituutissa alkaneet opinnot. Diplomi-kielenkääntäjäksi Pasi valmistui 1980.

Kirjakaupat alkoivat siirtyä internettiin. Ja niin teki Pasi Louhimieskin. Hän lopetti kauppansa ja perusti nettikirjakaupan Viroon. Sieltä käsin hän pyörittää nyt käytettyjen kirjojen kauppaa antikvaari.fi -nettiportaalissa, johon on koottu useamman kauppiaan kirjat. Pasilla on kaupassa myynnissä noin 9000 teosta. Kirjat hänellä on kotona, josta käsin hän hoitaa yritystoimintaansa ja jossa hän myös asuu käytännössä kirjojensa keskellä.

Nettiyrittämiseen Pasi on enemmän kuin tyytyväinen. ”Vapautuminen sitovista aukioloajoista ja yrittämiseen tullut rentous tuntuu luxukselta”. Vanhat asiakkaat ovat löytäneet nettipalvelut. Yrittäminen Virossa on Pasista ollut helppoa. ”Yrityksen perustamiseen meni 5 min”. Nettiportaalin antikvaari.fi -osana toimiminen ei aiheutua ylisuuria kustannuksia. Sopivat tilat asumisen ja varastoinnin yhdistämiseen löytyivät Pärnusta. Entisiltä kauppiaspäiviltä on Pasille jäänyt tavaksi osallistua vuosittain Helsingin ja Sastamalan kirjamessuille. Messut ovat tärkeät asiakassuhteiden ja myynnin kannalta, vaikka vaativatkin ison työpanoksen. Nyt rakas harrastus ja työ yhdistyvät mitä parhaimmin ja tuovat päiviin sopivasti hauskaa puuhastelua, toimeliaisuutta ja merkitystä. Continue reading

Suuntana100 ry:n toimintamuodoksi on otettu kannustaminen erilaisten elämäntarinoiden kirjoittamiseen. Tarjoamme myös tukea ja mahdollisuuden tarinoiden julkaisemiseen.

Tarinoiden kokoaminen on tärkeää, kun vanhoja tarinoita muistava väki ikääntyy ja vähenee. Vielä tarjoutuu ainutlaatuisia mahdollisuuksia kuunnella suvun, kylän, yhteisön vanhimpia ja tallettaa heidän kertomuksiaan kirjoituksina tai uutta teknologiaa käyttäen esim. videoina. Myös vanhat valokuvat ansaitsevat tulla dokumentoiduiksi ja digitoiduiksi käytettäväksi ja jaettavaksi nykyteknologioilla. Omiin tarinoihin voi löytyä kiinnostavaa täydennystä netistä, kirjallisuudesta, historiikeista tai vaikkapa Kansallisarkiston laajoista arkistoista. Kursseja ja opastusta tarinan kirjoittamiseen on hyvin tarjolla esim. kansalaisopistoissa, erilaisilla kursseilla ja kirjallisuudessa.

Myös oman henkilötarinan läpikäyminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä, jopa tarpeellista itselle. Tarinat tärkeitä myös lähipiirille ja jälkipolville kannammehan kaikki mukana myös edellisten sukupolvien asioita usein tiedostamattamme.

Siirtyminen vapaisiin vuosiin eläkkeelle on monille sopiva murroskohta eletyn elämän ja kokemusten läpikäyntiin. Näin voi vapautua ikävistäkin asioista, oppia ymmärtämään itseään ja pystyä iloitsemaan vahvuuksistaan ja onnistumisistaan. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys kolmannen elämänvaiheen laatuun. Continue reading

Kotikylässäni käynnistyi keväällä Maa- ja kotitalousnaisten hanke kylän talojen tarinoiden keräämiseksi ja julkaisemiseksi netissä. Kirjoittamisesta ja valokuvauksesta innostuneena lupasin käydä lähitaloissa ja koota niistä saatavilla olevia tietoja. Samalla valokuvasin talot ja pihapiirit sekä digitoin taloista löytyvät vanhat valokuvat. Ilokseni sain kirjoitettua 14 tarinaa. Kylän 70 vakinaisesti asutusta talosta saimme kaikkiaan kokoon nelisenkymmentä tarinaa.

26_makinen_vanha-pietila_dsc_0124-4

Vanhoja pihapiirejä Retulassa kuvasi Terttu Häkkilä

Hankkeeseen osallistuminen osoittautuikin monin tavoin antoisaksi. Uutena retulalaisena sain alibin tutustua lähitalojen ihmisiin ja kuulla monia mielenkiintoisia tarinoita nykyisestä elinpiiristäni. Arkistoja kaivelemalla ja ihmisiä jututtamalla taloista löytyi myös niiden asukkaille kiinnostavaa uutta tietoa. Uskon, että nyt tallentuneet tarinat jäävät talojen arkistoihin ja edistävät myös jälkipolvien ymmärrystä oman sukunsa tai asuinympäristönsä taustoista.

Väen ikääntyessä ja vähetessä alkaa aika tarinoiden kuulemiseen käydä vähiin. Retulan kylässäkin elää vielä muutamia kymmeniä 1930- ja 1940-luvulla syntyneitä ihmisiä, jotka muistavat tarkasti asioita oman perheensä ja kylän vaiheista. Historiantutkimusta on kylän kartanoista kyllä saatavilla, mutta tavallisten talojen ja torppien tarinoita ei ollut aiemmin juurikaan selvitetty saatikka julkaistu. Continue reading

Naapurissani on vanha asumaton talo, jonka tarina alkaa jo 1800 luvulta. Ylikartanon torppana toiminut talo on rakennettu jo 1800-luvun puolella. Talossa oli silloin kaksi lasta, joista toinen oli kuollut jo nuorena. Hengissä selvinnyt tyttö Laina (s. 1920) jäi taloon asumaan puolisonsa toivon (s. 1915) kanssa heidän avioiduttuaan 1941. Nuori isäntä ja hänen neljä veljeään selvisivät sodasta, jossa Toivo palveli isänmaata läpi koko sodan. Tähän perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta , jois kolme kuoli jo lapsena. Ison perheen elämä pienessä 1870-1880 rakennetussa kahden huoneen hirsirakenteisessa Yli-Kartanon torpassa kuulostaa tänä päivänä uskomattomalta.

26_joromaki-ja-makinen_ojatie-13_pietila-21Toivo-isä oli käsistään taitava kirvesmies, joka hankki perheen elantoa mitä erilaisimmissa töissä: rakensi taloja, talousrakennuksia, toimi teurastajana, korjasi polkupyörät, leikkasi kyläläisten tukat, teki metsätöitä. Retulan kartanot olivat tärkeitä työllistäjiä. Erilaiset puhdetyöt sujuivat häneltä ja niistä hän nauttikin kovasti. Poika muistelee isän tehneen pesukoneen moottorista pärehöylän, katajista pinnatuoleja. Toivon käsistä syntyi myös talojen pienoismalleja. Nukkekoteja kalusteineen hän teki lapsenlapsille vielä kahdeksankymppisenä. Niissä kaikki pienetkin yksityiskohdat oli toteutettu tarkasti ja taidolla.

Laina-äiti hoiti kodin, lapset, lehmät, kasvimaat. Hän kävi lasten kanssa torilla myymässä marjoja ja mäkimansikoita, joita Retulassa kasvoi paljon. Pyykki pestiin Myllyojassa, joka oli kaivettu leveämmäksi lapiohommina ja padottu niin, että talon kohdalla vettä oli jopa metrin verran. Pyykit keitettiin muurinpohjapadassa joen rannassa. Talon kaivo oli nk. kivikaivo puuarkku päällä ojan rannassa. Lapset auttoivat veden kantamisessa. Continue reading

Hämeenlinnan Saaristen koululle saatiin hyväntekeväisyyshankkeena uusi esteetön ja toimiva piha erityislasten tarpeisiin

Meillä oli saada osallistua tammikuussa 2016 käynnistyneen Suuntana Elämä -hyväntekeväisyyshankkeen päätösjuhlaan, jossa juhlallisesti avattiin Hämeenlinnan Saaristen koulun uusi esteetön piha yhdessä lasten, koulun henkilökunnan, vanhempainyhdistyksen ja yhteistyökumppanien kanssa.

Puheessa kiitämme Suuntana100 Onnistujaa Jukka Stoltia Suuntana100 Teosta ja kaikkia hankkeen onnistumisen mahdollistaneita osapuolia. Lisää hankkeesta suuntana100.fi -sivuilla

Puheen voit katsoa tästä.

 

matti-heroja_web_201703

Matti Heroja Hyvinkään kirkossa

Menen Hyvinkään kirkkoon tapaamaan musiikkineuvos Matti Herojaa, jonka muistan jo lapsuusvuosiltani kotikaupunkini kanttorina. Noista vuosista on tänään omana 63-vuotis syntymäpäivänäni jo kulunut paljon aikaa. Vuosien kuluminen ei kuitenkaan juurikaan näy reippaasti astelevasta, salskeasta, nuorekkaasti pukeutuneesta, iloisesta ja helposti tunnistettavasta miehestä. Vauhti on päällä ja intohimo musiikkiin loistaa silmistä, sillä kohta ovat käynnistymässä Palmusunnuntaina Hyvinkään kirkossa esitettävän suomenkielisen J.S. Bachin Matteus-passion harjoitukset. Kyseessä on valtava Hyvinkään Oratoriokuoron, Nuorisokuoron ja Hyvinkään Orkesterin ja kuuden solistin yhteisteos, jonka johtaa kirkko- ja kuoromusiikin monitoimimiehenä Hyvinkäällä jo kuusikymmentäluvun alusta asti toiminut kirkkomuusikko Matti Heroja.

Virastaan vasta 70-vuotiaana eläkkeelle jäänyt mies sanoo, että nyt voi tehdä sitä mitä haluaa. Hän johtaa edelleen Hyvinkäälle 1977 perustamaansa Oratorio-kuoroa, ”soittaa niin kauan kuin voimia annetaan”, toimii toista kautta kirkkovaltuustossa, tekee vapaaehtoistyötä ja osallistuu kirkon aktiviteetteihin. Ja välillä tulee vielä kanttorikeikkoja ja pyyntöjä soittaa eri tilaisuuksissa. Continue reading

Kävin kertomassa Kalliolan Martoille Suuntana100 Onnistumistarinoita. Samaan yhteyteen sain tapaamisen heidän aktiivimarttansa Seija Pärssisen kanssa. Seija muutti miehensä kanssa asumaan vakituisesti Hollolan Kalliolaan jäätyään eläkkeelle biologianopettajan työstään Vantaalla.

seija-parssinen_k_web_kuva-terttu-hakkila_0006

Seija Pärssinen

Pihapiiriin kuuluu jo mökkivuosina aloitetun ”biologin puutarhan” hoito ja laajentaminen. Siellä kasvaa ainakin porkkanaa, kurkkua, kurpitsaa ja ”pellontäytteenä” pellavaa, apilaa ja monta muuta hyötykasvia. Miehen hoidossa olevat omenapuut tuottivat viimeksi sadon, josta saatiin 300 litraa mehua.

Seija sanoo nykyään viihtyvänsä parhaitan ”kotikonnuilla”. Lapset asuvat muualla, mutta uuden kotipaikan hyväksyntä tuli yhden lapsen suusta huumorisävyisellä kommentilla: ”Sama se on, missä haluatte vanheta”. Ja onhan Kiviniemessä lasten, lastenlasten ja lastenlasten mukava viettää aikaa. Continue reading

Sillanrakentajan Terveysblogi on ollut tauolla, mutta nyt sinne on julkaistu Erkki Myllyharjun oma kokemus sappivaivasta ja sen leikkaushoidosta.

Kannattaa lukea, jos miettii oman vaivansa hoitamista tai jännittää leikkauksia. Apua on saatavilla ja toipuminenkin voi tapahtua yllättävän nopeasti-

Lue juttu ja muitakin blogissa julkaistuja kirjoituksia täältä.

 

Risto Autio oli jo nuorena päättänyt huolehtia isästään läpi tämän elämän. Taustalla oli auto-onnettomuus, johon kuusihenkinen perhe joutui matkalla isoisän hautajaisiin ja jossa Riston äiti kuoli ja isä loukkaantui vakavasti Riston ollessa 14 vuotias. Päätös piti. Nuoruusvuodet Risto asui isänsä ja siskojensa kanssa helsinkiläisessä koulussa, jonka vahtimestarina isä toimi. Vasta 28-vuotiaana Risto muutti lapsista viimeisenä pois kotoa. Sittemmin isä muutti asumaan Riston perheen kanssa kolmen sukupolven talouteen. Isä ja poika asuivat yhdessä kaikkiaan 45 vuotta!

Elämä sujui ihan mukavasti isossa talossa Hausjärvellä, jossa kaikille oli riittävästi omaa tilaa. Isän ja pojan läheinen suhde oli perua jo Riston lapsuusvuosien yhteisistä urheilu- ja muista harrastuksista. Isä oli ollut miellyttävä ja sosiaalinen mies, jonka kanssa oli ollut helppo tulla toimeen ja joka oli pärjännyt hyvin lasten ja lastenlasten kanssa. Kunnes tuli aika, jolloin isän luonteenpiirteet ja käyttäytyminen alkoivat muuttua, alkoholi tuli uutena asiana kuvioihin ja isän kyky saada kontaktia ihmisiin heikkeni. Muistikin alkoi pettää. Kaikille outo tilanne hämmensi. Välillä käytiin lääkärissäkin, mutta karismaattinen mies hurmasi hoitajat ja hämäsi lääkärit niin, että diagnoosia ei saatu tehtyä. Continue reading

Bongasin Pirkko Heimon Hämeenlinnan kaupungin järjestämällä järjestötorilla, jossa hän oli kertomassa SPR:n vapaaehtoistoiminnasta Kastellissa piipahtaneille kaupunkilaisille. Iloinen Pirkko oli nappivalinta tehtävään, sillä hän on SPR:n ainaisjäsen toimittuaan järjestössä jo 30 vuotta. Pirkko tuntee oman kokemuksensa kautta hyvin SPR:n vapaaehtois- ja avustustyön eri muodot. Hän on järjestänyt arpajaisia ja myyjäisiä, kerännyt rahaa avustuskohteisiin ja hoitanut SPR:n veripalvelussa kahvituksia. SPR:ssä viihtymisen syyksi hän mainitsee sen ”kansanomaisen meiningin”.

pirkko-heimo_web_by-terttu-hakkila

Pirkko Heimo

Hyödyllinen ”kahvikuppituntemus” syntyi monivuotisessa sotilaskotityössä, jossa hän kertoo olleensa mukana ”sadoissa” leiri- ja muissa kahvituksissa. Sotilaskotityö oli Pirkosta ”aikansa kivaa”. Pirkon periaate vapaaehtois- ja auttamistyössä on, että homman on tunnuttava kivalta ja vaihtelu on paikallaan.

Pirkko keksii ja toteuttaa ”omapäisiä avustusjuttuja”, joista esimerkkinä rahan kerääminen Ukranaista Karjalaan paenneiden lääkkeisiin. Parhaillaan on menossa Terveyskeskuksen lehtien vaihto tuoreisiin. ”Tästä tulikin vähän isompi juttu”, toteaa Pirkko idean äiti. Yksistään Pääterveysaseman 3 krs:n odostustiloissa on seitsemän lehtipistettä. Uusia lehtiä kerätään SPR:n toimistoon, josta ne toimitetaan eteenpäin terveyskeskuksen asiakkaiden ajan kuluksi. Continue reading

Voi kunpa olisin tiennyt! Miksi ei ole kerrottu aiemmin? Ei tullut koskaan puheeksi! En minä vielä! Tarinoita on yhtä paljon kuin ihmisiä. Mistä on kysymys?

Osallistuin Hämeenlinnassa kaupungin ja yhdistysten organisoimaan tilaisuuteen, jossa kouluttaja Tiina Kuopanportti jakaa vanhusten hoidossa, AIRO-kansion kehittäjänä ja ikääntyvien vanhempien tyttärenä syntyneeseen asiantuntemukseensa perustuen arvokkaita neuvoja toimenpiteistä, joita tarvitaan siihen, että voidaan elää ”Omaa elämää loppuun asti”.

On olemassa useampia oikeudellisia keinoja, jotka estävät ajautumisesi oman elämäsi sivusta katsojaksi silloin, kun mahdollisesti olet menettänyt toimintakykysi korkean iän, sairauden, tapaturman tai vastaavan syyn vuoksi.

Ennakointi on tärkeää! Voit tehdä valtuutuksia, määritellä hoitotahtosi ja toiveesi hyvästä hoidosta ja jopa hautajaisjärjestelyistä. Näillä ohjaat ja yksinkertaistat asioittesi hoitoa, helpotat suuresti läheistesi ja omaistesi taakkaa ja säästät heidät vaikeilta päätöksiltä, arvaukslta ja monissa tapauksissa myös keskinäisiltä riidoilta. Continue reading

Laitan tähän pari esimerkkiä Muistiasiantuntijat ry:n julkaisusta ”Miten turvaan tahtoni toteutumisen” kannustukseksi tärkeiden asioiden hoitoon ennakolta ja ajoissa.

 Pirkko 66 v.  Arvo 81 v.

Mieheni sai yhtäkkisen sairauskohtauksen kesämökillä, halvaantui ja joutui sairaalaan pitkäksi aikaa. Hän oli hoitanut perheessämme raha-asiat aina aikaisemmin, kaikki laskut tulivat hänen nimellään ja hän oli ne aina maksanut koska hänellä oli selvästi isompi eläke kuin minulla. Osa laskuista oli suoraveloituksessa, mutta eivät läheskään kaikki. Ongelmaksi muodostui pian se, että kukaan muu ei päässyt mieheni tiliin käsiksi, minun oli maksettava laskut omalta pieneltä tililtäni. Lisäksi olisin halunnut luopua mieheni puhelinliittymästä, koska se on nyt täysin turha, mutta enhän minä voinut sitä lakkauttaa. Mieheni ei ollut tehnyt ennen halvaantumistaan mitään valtakirjoja. Mieheni oli tehnyt ainoastaan testamentin, mutta koska testamentti tulee voimaan vasta kuoleman jälkeen, ei se anna minulle nyt valtuuksia hoitaa mieheni omaisuutta.

Omistamme mieheni kanssa ison omakotitalon yhdessä täällä maalla. Mieheni on siirtynyt hoitokotiin asumaan, vierailen hänen luonaan päivittäin. Haluaisin myydä talomme ja muuttaa asumaan kaupunkiin lähelle mieheni hoitokotia. En oikein jaksa enää yksin hoitaa pihatöitä ja talvella lumitöitä. En kuitenkaan voi yksin myydä taloa. Mieheni ei enää ymmärrä myyntiasioita. Koska hän ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta ja nyt se on jo liian myöhäistä, tulee näköjään ainoaksi vaihtoehdoksi hakea miehelleni edunvalvojaa, joka tulisi valvomaan hänen etuaan talon myymisessä. Kamala byrokratia tämän asian vuoksi. Jos mieheni olisi tehnyt edunvalvontavaltuutuksen ajoissa ja siihen kirjannut kiinteistöasiat, tilanne olisi niin paljon helpompi.

Järjestämme kouluttajan ja Airo-kansion kehittäjän Tiina Kuopanportin kanssa Suuntana100 -tilaisuuksia teemalla ”Omaa elämää loppuun saakka”. Tilaisuuksissa saat hyviä konkreettisia neuvoja ja käyttökelpoista kokemustietoa asiasta. Tiedosta on suuri apu ryhtyessäsi toimiin asioiden hoitamiseksi kuntoon ajoissa ennen kuin on myöhäistä. Vinkkien avulla voit välttää monta sudenkuoppaa ja ehkä säästää rahaakin.

Ensimmäiset tilaisuudet ovat Tampereella 30.11. Hervannassa Elokuvateatteri Cinolassa ja Lahdessa 15.12. Hiihtomuseon Voitto-ravintolan auditoriossa. Kannattaa osallistua ja ryhtyä ennakoiviin toimiin tässä tärkeässä asiassa.

Voit myös pyytää Tiinaa luennoimaan asiasta omalle sidosryhmällesi ja omalle paikkakunnallesi. Yhteystiedot airokansio.fi.

Muistiasiantuntijoiden sivut osoitteessa muistiasiantuntijat.fi. Sivuilta voit kahden euron hintaan tilata Miten turvaan tahtoni toteutumisen -julkaisun.

 

Liityin robotisaation ja keinoälyn mahdollisuuksiin optimisesti uskovien joukkoon, kun kuuntelin Tietotekniikan mahdollisuudet ja ihanuudet -tilaisuudessamme AiRo Island ry:n Cristina Anderssonia. Hän ryhtyi robotisaation ja keinoälyn puolestapuhujaksi oivallettuaan asian merkityksellisyyden kerätessään aineistoa yhdessä Jari Kaivo-Ojan kanssa kirjoittamaansa kirjaan BoHo Business Ihmiskunnan voitto koneelle.

Cristina halusi puhua meille vapaita vuosia viettäville asiasta, koska hänestä yksi robotisaation tärkeimmistä hyödyistä on nimenomaan mahdollisuus turvata tarvittavat ja riittävät hyvinvointipalvelut ikääntyvälle väestölle Suomessa ja muissa ongelman kanssa kamppailevissa maissa. Japanissa robotisaatiosta etsitään ratkaisua vanhenevan väestön ongelmaan. Maassa on laadittu erillinen robotisaatiostrategia, jollainen Cristinan mielestä tarvittaisiin myös teknologian kehittäjänä ja käyttäjänä edelläkävijänä tunnetussa Suomessammekin. Etelä-Koreassa ennustetaan ”joka kodista” löytyvän robotteja jo 2020!

img_7230Mitä sitten on tapahtunut, että robotit voisivat oikeasti toimia ihmisen kaltaisena toimijana ihmisten apuna ja korvaajina ihan uusissa tehtävissä. Robottien ohjelmoitu kyky oppia kehitetyn syväoppimisteknologian avulla on Cristinan mukaan ”suurin muutos, mitä ihmiskunta on tähän mennessä kokenut”. Robotteihin voidaan tallentaa valtava tietopankki, jonka perusteella Ne pystyvät tekemään vaativaa päättelyä talletetun ja niiden vastaanottamansa tiedon perusteella. Keinoaivojen avulla Ne suoriutuvat itsenäisesti erilaisista logistisista tehtävistä esim. vaikkapa lääkkeiden lajittelu ja jakelu. Keinoempatian ja keinotunteiden avulla robottien inhimilliset ominaisuudet tekevät Niistä yhä enemmän ihmisten kaltaisia. Tosin välinpitämättömyyttä, ilkeilyä tai muita ihmisillä ilmeneviä käyttäytymismalleja robotteihin ei ohjelmoida, mikä voi tasata ja jopa parantaa hoitotyön laatua. Robottien konenäkö mahdollistaa ihmisten tunnistamisen ja sen, että robotti voi seurata yhtä ihmistä. Robottien toimintakyky on jo nyt uskomaton. Konekädet pystyvät jopa rikkomaan kanamunan hellävaraisesti. Robotit eivät väsy vaan jaksavat toimia loputtomasti, kunhan saavat virtaa ja kunhan niittä huolletaan. Continue reading

Uskallatko vielä innostua? Tapasin yhdessä tilaisuudessa seitsemänkymppisen naisen, joka kysyi ihan tosissaan, että voiko tämänikäinen vielä innostua? Apua!
Jos olet innostuvaa laatua tai haluat rohkaisua, katso tämä Sampsa Simpasen Tampereella Täysii-seminaarissa pitämä vajaan parinkymmenen minuutin mittainen esitys, joka loppuu sanoihin ”Älä pelkää innostua”.
Nämä nauhoitukset ovat muuten mahtava tapa saada suoraan kotiin huippuesityksiä ja useimmiten ihan ilmaiseksi. Suosittelen!

Sampsa Simpanen | Entä jos ei vaan pysty kykenemään?

 

merja-riitta-ryynanen_soittaa-diempe-rumpuja_web_by-terttu-hakkila

Merja-Riitta Ryynäsen yksi uusi harrastus on Djembe-rumpujen soitto

Tapasin hiljattain eläkeläisen, jolta kysyin kokeeko hän elävänsä vapaita vuosia. Hänpä vastasi ”En todellakaan”. Samaan kysymykseen vajaan vuoden eläkkeellä ollut Hämeenlinnaan muuttanut Merja-Riitta Ryynänen vastasi viipymättä ”Kyllä, elän nyt oikeasti vapaita vuosia”. Tärkein asia aktiivisia ja täysiä päiviä elävälle Merja-Riitalle uudessa elämän vaiheessa on se, ”ettei tarvitse katsoa kelloa”.

Merja-Riitta sanoo, että auttamisen halu on häneen sisään rakennettu ominaisuus. Tämä on ohjannut Merja-Riittaa läpi elämän. Hän hakeutui hoitoalalle ja toimi erikoissairaanhoitajana mm. leikkaussalissa anestesiahoitajana, missä tarvittiin hänessä jo opiskeluaikana huomattua tavanomaisesta poikkeavaa kykyä kohdata ihmisiä vaikeissakin elämäntilanteissa.

Myös uusiin eläkepäiviin sisältyy monenlaisia mahdollisuuksia toisten auttamiseen. Merja-Riitan naapurissa asuva isä tarvitsee jo paljon apua selvitäkseen vielä omassa kodissaan. Merja-Riitta on rakentanut yhdessä kotisairaanhoidon, vapaaehtoisten, tuttavien ja sukulaisten kanssa isälleen toimivan hoitoringin, johon hän osallistuu itsekin mielellään. He käyvät edelleen viikoittain isän kanssa isälle jo nuoresta rakkaiksi tulleissa kuoroharjoituksissa, sekä konserteissa. Näistä he molemmat saavat iloa ja muistisairas mies pystyy eläytymään kappaleisiin muistaen myös sävelet ja sanat. Continue reading

Kirjoitukset lajiteltuna