hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin

Monthly Archives: helmikuu 2018

Päätoimiseksi lukijaksi itsensä määrittelevä Pasi Louhimies on onnistunut muuttamaan harrastuksensa työksi ja ansioiksi.

pasi-louhimies_web_20180130 vuoden ajan Pasi piti Tampereella Antikvaarista kirjahuonetta Libristä. Ennen eläkepäiviään hän perusti vielä Helsinkiin Iso-Roballe toisen antikvariaasen kivijalkaliikkeen, mutta joutui toteamaan homman kolmen vuoden jälkeen turhaksi. Tampereelle Porin Reposaaressa syntyneen Pasin veivät vuonna 1977 Kieli-Instituutissa alkaneet opinnot. Diplomi-kielenkääntäjäksi Pasi valmistui 1980.

Kirjakaupat alkoivat siirtyä internettiin. Ja niin teki Pasi Louhimieskin. Hän lopetti kauppansa ja perusti nettikirjakaupan Viroon. Sieltä käsin hän pyörittää nyt käytettyjen kirjojen kauppaa antikvaari.fi -nettiportaalissa, johon on koottu useamman kauppiaan kirjat. Pasilla on kaupassa myynnissä noin 9000 teosta. Kirjat hänellä on kotona, josta käsin hän hoitaa yritystoimintaansa ja jossa hän myös asuu käytännössä kirjojensa keskellä.

Nettiyrittämiseen Pasi on enemmän kuin tyytyväinen. ”Vapautuminen sitovista aukioloajoista ja yrittämiseen tullut rentous tuntuu luxukselta”. Vanhat asiakkaat ovat löytäneet nettipalvelut. Yrittäminen Virossa on Pasista ollut helppoa. ”Yrityksen perustamiseen meni 5 min”. Nettiportaalin antikvaari.fi -osana toimiminen ei aiheutua ylisuuria kustannuksia. Sopivat tilat asumisen ja varastoinnin yhdistämiseen löytyivät Pärnusta. Entisiltä kauppiaspäiviltä on Pasille jäänyt tavaksi osallistua vuosittain Helsingin ja Sastamalan kirjamessuille. Messut ovat tärkeät asiakassuhteiden ja myynnin kannalta, vaikka vaativatkin ison työpanoksen. Nyt rakas harrastus ja työ yhdistyvät mitä parhaimmin ja tuovat päiviin sopivasti hauskaa puuhastelua, toimeliaisuutta ja merkitystä. Continue reading

Suuntana100 ry:n toimintamuodoksi on otettu kannustaminen erilaisten elämäntarinoiden kirjoittamiseen. Tarjoamme myös tukea ja mahdollisuuden tarinoiden julkaisemiseen.

Tarinoiden kokoaminen on tärkeää, kun vanhoja tarinoita muistava väki ikääntyy ja vähenee. Vielä tarjoutuu ainutlaatuisia mahdollisuuksia kuunnella suvun, kylän, yhteisön vanhimpia ja tallettaa heidän kertomuksiaan kirjoituksina tai uutta teknologiaa käyttäen esim. videoina. Myös vanhat valokuvat ansaitsevat tulla dokumentoiduiksi ja digitoiduiksi käytettäväksi ja jaettavaksi nykyteknologioilla. Omiin tarinoihin voi löytyä kiinnostavaa täydennystä netistä, kirjallisuudesta, historiikeista tai vaikkapa Kansallisarkiston laajoista arkistoista. Kursseja ja opastusta tarinan kirjoittamiseen on hyvin tarjolla esim. kansalaisopistoissa, erilaisilla kursseilla ja kirjallisuudessa.

Myös oman henkilötarinan läpikäyminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä, jopa tarpeellista itselle. Tarinat tärkeitä myös lähipiirille ja jälkipolville kannammehan kaikki mukana myös edellisten sukupolvien asioita usein tiedostamattamme.

Siirtyminen vapaisiin vuosiin eläkkeelle on monille sopiva murroskohta eletyn elämän ja kokemusten läpikäyntiin. Näin voi vapautua ikävistäkin asioista, oppia ymmärtämään itseään ja pystyä iloitsemaan vahvuuksistaan ja onnistumisistaan. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys kolmannen elämänvaiheen laatuun. Continue reading

Kotikylässäni käynnistyi keväällä Maa- ja kotitalousnaisten hanke kylän talojen tarinoiden keräämiseksi ja julkaisemiseksi netissä. Kirjoittamisesta ja valokuvauksesta innostuneena lupasin käydä lähitaloissa ja koota niistä saatavilla olevia tietoja. Samalla valokuvasin talot ja pihapiirit sekä digitoin taloista löytyvät vanhat valokuvat. Ilokseni sain kirjoitettua 14 tarinaa. Kylän 70 vakinaisesti asutusta talosta saimme kaikkiaan kokoon nelisenkymmentä tarinaa.

26_makinen_vanha-pietila_dsc_0124-4

Vanhoja pihapiirejä Retulassa kuvasi Terttu Häkkilä

Hankkeeseen osallistuminen osoittautuikin monin tavoin antoisaksi. Uutena retulalaisena sain alibin tutustua lähitalojen ihmisiin ja kuulla monia mielenkiintoisia tarinoita nykyisestä elinpiiristäni. Arkistoja kaivelemalla ja ihmisiä jututtamalla taloista löytyi myös niiden asukkaille kiinnostavaa uutta tietoa. Uskon, että nyt tallentuneet tarinat jäävät talojen arkistoihin ja edistävät myös jälkipolvien ymmärrystä oman sukunsa tai asuinympäristönsä taustoista.

Väen ikääntyessä ja vähetessä alkaa aika tarinoiden kuulemiseen käydä vähiin. Retulan kylässäkin elää vielä muutamia kymmeniä 1930- ja 1940-luvulla syntyneitä ihmisiä, jotka muistavat tarkasti asioita oman perheensä ja kylän vaiheista. Historiantutkimusta on kylän kartanoista kyllä saatavilla, mutta tavallisten talojen ja torppien tarinoita ei ollut aiemmin juurikaan selvitetty saatikka julkaistu. Continue reading

Naapurissani on vanha asumaton talo, jonka tarina alkaa jo 1800 luvulta. Ylikartanon torppana toiminut talo on rakennettu jo 1800-luvun puolella. Talossa oli silloin kaksi lasta, joista toinen oli kuollut jo nuorena. Hengissä selvinnyt tyttö Laina (s. 1920) jäi taloon asumaan puolisonsa toivon (s. 1915) kanssa heidän avioiduttuaan 1941. Nuori isäntä ja hänen neljä veljeään selvisivät sodasta, jossa Toivo palveli isänmaata läpi koko sodan. Tähän perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta , jois kolme kuoli jo lapsena. Ison perheen elämä pienessä 1870-1880 rakennetussa kahden huoneen hirsirakenteisessa Yli-Kartanon torpassa kuulostaa tänä päivänä uskomattomalta.

26_joromaki-ja-makinen_ojatie-13_pietila-21Toivo-isä oli käsistään taitava kirvesmies, joka hankki perheen elantoa mitä erilaisimmissa töissä: rakensi taloja, talousrakennuksia, toimi teurastajana, korjasi polkupyörät, leikkasi kyläläisten tukat, teki metsätöitä. Retulan kartanot olivat tärkeitä työllistäjiä. Erilaiset puhdetyöt sujuivat häneltä ja niistä hän nauttikin kovasti. Poika muistelee isän tehneen pesukoneen moottorista pärehöylän, katajista pinnatuoleja. Toivon käsistä syntyi myös talojen pienoismalleja. Nukkekoteja kalusteineen hän teki lapsenlapsille vielä kahdeksankymppisenä. Niissä kaikki pienetkin yksityiskohdat oli toteutettu tarkasti ja taidolla.

Laina-äiti hoiti kodin, lapset, lehmät, kasvimaat. Hän kävi lasten kanssa torilla myymässä marjoja ja mäkimansikoita, joita Retulassa kasvoi paljon. Pyykki pestiin Myllyojassa, joka oli kaivettu leveämmäksi lapiohommina ja padottu niin, että talon kohdalla vettä oli jopa metrin verran. Pyykit keitettiin muurinpohjapadassa joen rannassa. Talon kaivo oli nk. kivikaivo puuarkku päällä ojan rannassa. Lapset auttoivat veden kantamisessa. Continue reading

Nils Snygg

Nils Snygg

Nils Snygg kokee, että hänen elämän tarkoituksen pohdiskelunsa taisi alkaa jo syntymän hetkellä. Ensimmäinen hämmästyksen paikka oli tulla ”kylmään” maailmaan äidin lämpimästä kohdusta. Syvällisempään ajatteluun taipuvaiselle nuorukaiselle oli luontevaa hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja etsiä vastauksia myös muista opinnoista. Opinnot, pitkä ura yritysmaailmassa psykologina, urakonsulttina ja johtotehtävissä sekä jatkuva uteliaisuus ihmisiä kohtaan tarjosivat oivallisen maaperän tutustua laajasti ihmisen ja ihmiselämän ulottuvuuksiin.

Vuosien varrella Nils kirjasi havaintojaan vihkoihin, jotka hän eläkkeellä ollessaan löysi arkistojensa uumenista. Kokemuksensa hän kiteytti muistiinpanojensa avulla kirjaksi ”Ihmisen elämän ympyröistä – ajatuksia ja aforismeja”. Nils kokee kokonaisuuden selvittämisen hyväksi sekä toivoo sen olevan eduksi myös toisille.

Keskustelussa Nilsin kanssa kävimme laajasti läpi ihmiselämän peruskysymyksiä vapaiden vuosien näkökulmasta. Continue reading

Kerro sivustosta kavereillesi
Email this to someoneShare on Facebook
Kirjoitukset lajiteltuna
Archives