hyvinvointia ja elinvoimaa vapaisiin vuosiin

Monthly Archives: joulukuu 2015

Vieno Zlobina Pärnussa

Elämän tarjoamana lahjana päädyin Pärnussa Inkerinsuomalaisen kulttuuriseuran tilaisuuteen, johon oli saatu puhujaksi Itämeren suomalaisten kielten tutkija Vieno Zlobina. Tilaisuus muotoutui keskusteluksi, jossa Vieno vapaasti kertoili uskomattomaista elämänvaiheistaan ja vastaili terävästi osallistujien kysymyksiin.

Vieno on syntynyt 1919 Kanadassa, jonne hänen vanhempansa olivat lähteneet Suomesta Viipurin maalaiskunnasta paremman elämän toivossa. Perhe palasi takaisin kaipaamaansa Karjalaan, kun Kanadaan ja Yhdysvaltoihin muuttaneita suomalaisia pyydettiin sinne palaamaan. Karjalassa tarvittiin työvoimaa ja Karjalan kuumeen -huumassa sinne palasi viitisentuhatta ihmistä. Karjalasta rakentui1930-luvulla kukoistava suomalaisten johtama mallitasavalta, jossa oli vilkas kulttuurielämä. Kanadan suomalaiset muuttivat Karjalaan Aunukseen ja perustivat Cobaltissa Säde-kommuunin, joka menestyi mainiosta. Vienon isä toimi kommunissa mediaattorina ja aloitti siellä uuden vehnänviljelyn, kun Leningradista saatiin 2,5 kg vehnänsiemeniä. ”Karjalassa kaikki olisi järjestynyt hyvin, jos olisi annettu elää”, sanoo Vieno ja kokoaa kuulijoille Karjalan vaiheet eri valtioiden taistelutantereena 1600 luvulta alkaen. Continue reading

Pirkko Laine_web

Pirkko Laine

Vuosi vetelee viimeisiään, joulusta on muisto vain ja uusi kesä häämöttää jossain kaukaisuudessa. Päivä on lyhimmillään vaikka jo kukonaskelen pitempi kuin viikko sitten. Olen lenkillä ja taivallan tutulla metsätiellä ajatellen mennyttä vuotta. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Ulkona on mukava pakkasilma, taivas siintelee kuulaan siniharmaana, puissa on kevyttä huurretta. Maassa ei ole lunta, mutta huurussa on sekin. Maa on kovaa tallata. Kummallakin puolella tietä on metsää, kuusia, mäntyjä ja lehtipuita. Isoina mättäinä mustikanvarpuja, kanervaa ja sammalta pehmeän vihreinä mattoina.Täällä harjun pohjoispuolella on hiljaista, silmä ja sielu lepää. Vain hiljainen humina ympärillä.

Mitä tuli tehtyä?

Siis mitä tuli tehtyä tänä armon vuonna 2015? No ei mitään mullistavaa, vuosi kului tavalliseen tahtiin; kotoilua, remontointia, lenkkeilyä, mökkeilyä, marjastusta, vähän matkustelua, lastenlasten hoitoa, kudontaa, lukemista, seurustelua jne. Eli ei mitään mielenkiintoista, tarkemmin sanottuna aika tylsää arkielämää. Päivä seurasi toistaan samoja rutiineja noudattaen – noin päällisin puolin katsoen. Ajatus katkeaa metsän siimeksessä, kun eteeni tulee pari jäätynyttä vesilammikkoa. Kuten pienet lapset, astun minäkin himmeänvalkoisen jään päälle ja kuulen kuinka jää risahtaa rikki. Lammikon pohjalla on vielä vähän vettä. Huomaan lammikon reunassa litistyneen ja kelmeän värisen kastemadon, joka oli ehkä elossa pari viikkoa sitten.

Jääpeitteiset lammikot on ohitettu ja jatkan matkaa ja menneen vuoden miettimistä. Jos otetaan vaikka yksi päivä tarkastelun alle ja verrataan sitä toiseen, niin eiväthän ne olekaan samanlaisia. Moni pikku juttu, puhelinsoitto, liikkeelle lähtö tai odottamaton tapahtuma rikkoo rutiinit ja päivästä tuleekin toisenlainen kuin on kuvitellut. Etenkin jos ei ole työelämässä, niin pienetkin asiat saavat ison merkityksen ja tapahtuma saattaa johtaa toiseen, jolloin pakka onkin sekaisin. Seuraavana päivänä kaikki on kuitenkin taas järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan vuosi oli tapahtumarikas iloineen ja murheineen omasta näkövinkkelistä katsottuna.

Mitä jäi tekemättä?

Continue reading

Kirjoitukset lajiteltuna